Kaivosteollisuus

ranta

Pohjois-Chilen hylättyjä kaivosalueita kartoitetaan suomalaisten avustuksella

Pohjois-Chilen rutikuivassa autiomaassa sijaitsevan Antofagastan alueen elinkeino nojaa vahvasti kaivostoimintaan. Maakunta on tunnettu jättimäisistä kaivoshankkeistaan, kuten louhintamäärältään maailman suurimmasta kuparilouhoksesta Chuquicamatasta, sekä Zaldívarin kuparikaivoksesta, jota myös suomalainen kaivosyhtiö Outokumpu oli perustamassa 1990-luvulla.

Suurten kansainvälisten kaivosjättien lisäksi alueella toimii satoja pienempiä yrittäjiä, jotka ovat keskittyneet vaatimattomampien mineraali­esiintymien hyödyntämiseen. Nämä pientuottajat eivät yleensä jalosta louhimaansa malmia itse, vaan kuljettavat sen valtion omistaman kaivosyhtiö ENAMI:n (”Empresa Nacional de Minería”) laitoksille rikastettavaksi. Vuonna 1960 perustetun ENAMI:n keskeisin tehtävä onkin pienkaivostoiminnan tukeminen esimerkiksi teknisen avun, malmin oston ja rikastuksen, sekä huokeiden lainojen avulla.

Aikaisemmin oli kuitenkin yleistä, että mainarit jalostivat malminsa itse. Mineraalirikkaassa Pohjois-Chilessä sijaitseekin runsaasti erikokoisia hylättyjä ja hoitamattomia kaivosjätealueita. Chilen ympäristöministeriön teettämän kartoituksen mukaan pelkästään Antofagastan alueelta löytyy noin 50 hylättyä kaivosjätekohdetta, joiden ympäristö on saastunut. Osa niistä vaatii pikaisia sulkemistoimen­piteitä, erityisesti kriittisimmät, jotka sijaitsevat lähellä asutusta tai jopa asutusten keskellä.

Antofagastan paikallishallitus myönsikin nopeasti varoja tarkempien jatkotutkimusten aloittamiseksi Taltalin kaupungissa, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee seitsemän kriittiseksi luokiteltua kaivosjätealuetta. Vuonna 2015 alkaneen työn toteuttajaksi valittiin antofagastalainen kaivosalan tutkimuslaitos CICITEM (”Centro de Investigación Científico Tecnológico para la Minería”) yhdessä paikallisten yliopistojen kanssa. Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin jätealueiden nykytilan selvittäminen, sekä sopivien sulkemistoimenpiteiden määrittäminen.

chileGTK:n geologi Teemu Karlsson (oik.) avustamassa chileläisiä tutkijoita hylät­tyjen kaivosjäte­alueiden kartoituksessa.

 

Kaivosympäristötutkimuksilla on Chilessä lyhyt historia, joten osaamista päätettiin tukea kuopiolaisen kokemuksen avulla. Hankkeen yhteistyökumppaniksi palkattiin Geologian tutkimuskeskus. GTK:n Kuopion toimipisteen asiantuntijoiden vastuulle tuli näytteenotossa, näytteiden analysoimisessa ja tulosten tulkinnassa avustaminen, sekä kaivosten sulkemiseen liittyvän koulutuksen järjestäminen Chilessä ja Suomessa.

GTK:n viime vuonna päättyneissä tutkimuksissa on paljastunut, että Taltalin pääasiassa kullan, hopean ja kuparin tuotannosta syntyneet kaivosjätteet sisältävät runsaasti haitallisia aineita, kuten arseenia, elohopeaa ja kuparia. Huonoksi onneksi haitta-aineet vaikuttavat olevan myös hyvin liukoisessa muodossa, joten niille altistuminen esimerkiksi hengitysteiden ja ruuansulatuksen kautta on helppoa.

Tutkimustulosten perusteella herkästi pölyävien jätealueiden pikainen sulkeminen on siis erittäin tärkeää. Chileläisten seuraava tehtävä koskeekin nyt tutkittujen kaivosalueiden käytännön sulkemistöitä. Kunnostus on tehtävä hyvin, sillä entiset jätealueet haluttaisiin asutuksen käyttöön. •

teksti ja Kuvat: Teemu Karlsson

KOMMENTTI: 
Paine kaivannaisjätteiden hyödyntämiseksi kasvaa

Kiertotalous on yhä useammin esillä oleva käsite, jossa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Kaivannaisteollisuus tuottaa suuret määrät sekundäärisiä materiaaleja, kuten sivukiveä, rikastushiekkaa ja erilaisia sakkoja. Kaivosjätteiden hyötykäytön lisääminen onkin oleellinen osa kehittyvää kiertotaloutta. Mineraalisten jätteiden hyötykäyttömahdollisuuksien tutkimiseen on viime aikoina suunnattu enenevissä määrin sekä kansallista, että kansainvälistä rahoitusta.

Esimerkiksi vähän haitta-aineita sisältäviä rikastushiekkoja voidaan potentiaalisesti käyttää hyödyksi rakennusmateriaaleina, tai erilaisten keraamien valmistuksessa. Haitta-ainepitoisempia rikastushiekkoja voidaan prosessoida uudelleen, ja ottaa talteen aikaisemmissa rikastusprosesseissa jätteeseen jääneitä arvometalleja. Uudelleenprosessoimalla jäte voidaan myös saattaa vähemmän haitalliseen muotoon, jolloin sen hyötykäyttöpotentiaali edelleen kasvaa.

Suomalaisilla on suhteellisen pitkä historia mineraalisten jätteiden hyötykäytössä. Esimerkiksi jo 70-luvulla Outokummun kaivoksella päätettiin prosessointimenetelmien tehostuessa tutkia mahdollisuuksia käsitellä uudelleen vanhaa Mökkivaaran rikastushiekkaa koboltin talteen ottamiseksi. Rikastushiekasta tuotettiinkin jonkin verran koboltti- ja pyriittirikastetta. Kemira Oyj puolestaan kehitti sivuvirtana tuottamalleen rautasulfaatille käyttökohteen vedenpuhdistusreagenssina.

Yleisesti ottaen potentiaali arvometallien löytymiseksi suomalaisilta vanhojen ja uusien kaivosten jätealueilta on hyvä. GTK:n arvioiden mukaan mielenkiintoisia kohteita voisivat olla esimerkiksi Aijalan (Zn, Pb), Orijärven (Zn, Cu, Pb), Makolan (Ni, Cu) ja Korsnäsin (REE) rikastushiekka-alueet. Lisäksi useilla jätealueilla on havaittu merkkejä telluurista, tantaalista, koboltista, antimonista ja platina-ryhmän metalleista. Metallien talteenotto ja kaivosjätteiden hyötykäyttö on tulevaisuudessa yhä kannattavampaa, kun helposti louhittavien malmien ja neitseellisten hyödynnettävissä olevien raaka-aineiden määrä vähenee.

Kaivannaisjätteiden hyötykäyttöpotentiaalista voi lukea enemmän esimerkiksi GTK:n vuosina 2009–2013 vetämän ProMine-projektin sivuilta promine.gtk.fi.

Teemu Karlsson, geologian tutkimuskeskus

 
 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.