maisema

Kemikaalien aika

Kemia ja erilaiset aineet ovat olleet ihmisen elämässä aina läsnä, mutta nykyinen elämäntyylimme on lisännyt rajusti kemiallisten yhdisteiden lukumäärää ympärillämme.

Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö Nefcon asiantuntija ja tietokirjailija Anja Nysten haluaa keskustella kemikaaleista ja niiden vaikutuksista ilman hypeä ja hysteriaa.

– Kemikaaleja – tai puhuisin mieluummin aineista – käytetään kaikkialla: tavaroissa, rakennusmateriaaleissa, vaatteissa ja siinä mitä syömme ja mitä levitämme ihollemme.

Paluuta luomumenneisyyteen ei myöskään ole, sillä aineiden haitoista on kärsitty jo vuosituhansia.

– Roomalaiset jo myrkyttivät juomavetensä lyijyputkilla. Suomalaisten rakastama saunapalvikinkku uhkaa puolestaan hävitä käytöstä haitallisten yhdisteidensä takia. Kuinkahan käy savukalan tiukkenevien määräysten ja kehittyneen analytiikan maailmassa?

Hulluista vuosista REACHiin

Kemikaalien käyttö kasvoi jyrkästi 1800-luvulta alkaen ja kasvu vain kiihtyi ensimmäisen maailman­sodan jälkeen, jolloin markkinoille tulvi uusia innovaatioita, kuten lääkkeitä ja muoveja ja muita petro­kemiallisia tuotteita.

Eräät 1920-luvulla kehitetyt ja erilaisilla vetävillä tuotenimillä käyttöön otetut yhdisteet, kuten lyijyä sisältänyt bensiinin TEL-lisäaine ja CFC-kaasut ehtivät aiheuttaa seuraavina vuosikymmeninä merkittäviä ongelmia ennen kuin ne kiellettiin.

– Niitä pidettiin hienoina uutuuksina, eikä niitä ymmärretty pelätä, sillä kielteiset vaikutukset ilmenivät yleensä jossain ihan muualla kuin osattiin kuvitellakaan.

Toisen maailmansodan jälkeen haitallisten aineiden aiheuttamiin ongelmiin alettiin hiljalleen suhtautua yhä kriittisemmin, ja ympäristölainsäädännön kehittyessä vaarallisimpia aineita alettiin kieltää. Lopulta

Euroopan Unionin 10 vuotta sitten voimaan astunut Reach-asetus paransi tilannetta olennaisesti, sillä valmistajien piti nyt rekisteröidä tuotteensa ja osoittaa etukäteen niiden haitattomuus. Euroopan kemikaaliviraston valtavassa tietokannassa on tällä hetkellä tiedot noin 140 000 kemikaalista ja niitä noin 170 luokitellaan erityistä huolta aiheuttaviksi.

– Vaikka Reachia on ihan syystäkin moitittu, eurooppalaista lainsäädäntöä voidaan pitää maailman edistyneimpänä. Silti monet menneisyyden synnit kiertävät edelleenkin luonnossa tai makaavat kaato­paikoilla niin idässä kuin lännessäkin.

Kaikkein hankalimmat ympäristömyrkyt eli ns. pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP) kiellettiin vuosituhannen vaihteessa. Sen ansiosta esimerkiksi äidinmaidon dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat laskeneet viidesosaansa 1980-luvun pitoisuuksista – mikä tosin johtuu päästöjen vähenemisen ohella myös siitä, että nuoret naiset syövät vähemmän Itämeren kalaa.

Myös eräiden raskasmetallien käyttö romahti pelkästään 1990-luvulla kymmenesosaansa. Pahamaineiset PCB, DDT ja diok­siinit, samoin kuin elohopea ja polttoaineiden lisäaineena käytetty lyijy häviävät kuitenkin erittäin hitaasti ympäristöstämme.

– Samalla niiden tilalle tulee kuitenkin uusia aineita, esimerkiksi näitä perfluorattuja yhdisteitä, ja niitä on lukumääräisesti enemmän. Olen tässä suhteessa realisti. Uskon, että jokainen sukupolvi tekee omat virheensä.

Kuluttaja eksyksissä

1960-luvulta alkaen alettiin hiljalleen kertoa kuluttajille yhä tarkemmin, mitä heidän käyttämänsä tuotteet sisälsivät. Nysten arvioi, että kuluttajan on silti edelleenkin käytännössä mahdotonta ymmärtää, mitä esimerkiksi tuoteselosteessa mainitut muovilajit tarkoittavat hänen kannaltaan. Viranomaisten usein kuivakka ja tieteellis-abstrakti tiedotus ei sekään juuri auta.

Kuluttajan kysymyksiin, esimerkiksi siihen, mitkä ovat hänen kannaltaan suurimmat kemikaali­altistuksen aiheuttajat, ei toisaalta ole helppoa ja yksiselitteistä vastausta.

– Altistumiseen vaikuttaa se, missä asumme, mitä syömme ja mitä ostamme kaupasta. Edes yksittäisten aineiden riskeistä on vaikea sanoa mitään yleistä, sillä haitallisuuteen vaikuttavat pitoisuus ja sen yksilöllinen vaikutus aikuiseen, lapseen tai sikiöön, Nysten sanoo.

– Sikiöt ovat erityisen herkkiä kemikaaleille, minkä vuoksi esimerkiksi Tanskassa suhtaudutaan raskauden aikaiseen kemikaalialtistukseen vakavasti. Siellä esimerkiksi suositellaan, että raskaana olevat naiset eivät käyttäisi kosmetiikkaa.

nysten

Yksittäisten asioiden sijasta Anja Nysten kehottaa katsomaan kokonaisuutta. – Eivät nämä asiat ole vaikeita, jos käyttää tervettä järkeä.

 

Kemikaalit kodin arjessa

Kemikaalialtistuksistaan huolestuneita Nysten kehottaa katsomaan, onko altistus satunnainen vai päivittäinen. On eri asia, värjääkö hiuksensa kerran vuodessa vai joka kuukausi.

– Tietoa saa kosmetiikan, pesuaineiden ja esimerkiksi PVC-muovien aiheuttaman kemikaalialtistuksen suuruudesta ja turvarajoista. Eivätkä nämä asiat ole vaikeita, jos käyttää tervettä järkeä. Yksittäisten asioiden sijasta pitäisi katsoa kokonaisuutta, Nysten sanoo.

– Esimerkiksi ruokakaupassa kannattaa katsoa ostoskoriin. Kun poistat siitä elintarvikkeet, joiden tuoteselosteessa on pitkä lista lisäaineita, niin yleensä ruokavalio muutenkin kohentuu ja ruoan laatu paranee. Itse käytän keraamisia astioita, enkä syö joka päivä tölkkiruokaa, vaan normaalia perusruokaa.

Palonestoaineita ja uusista materiaaleista, kuten auton sisustuksesta, irtoavia muita aineita on vaikeampi vältellä. Niiden kohdalla voi ainakin pyrkiä estämään pölyn kerääntymisen ja leviämisen huoneilmaan esimerkiksi elektroniikkalaitteiden tuulettimien kautta.

Samasta syystä Nysten käyttäisi perinteisiä pölyä sitovia siivousmenetelmiä, kuten tuuletusta, mattojen tamppausta ja pintojen pyyhkimistä kostealla. Myös suodattimia kannattaa vaihtaa suositusten mukaan.

– Desinfiointiaineissa ongelmana on halu tuottaa yltiöpuhdasta jälkeä – sillä mitä kovempia aineet ovat, sitä ärhäkämmiksi ja vastustuskykyisemmiksi myös mikrobit muuttuvat. Erilaisista hylkivyyttä lisäävistä suojasuihkeista luopuisin ainakin lasten tekstiileissä, katsoisin tarkkaan, mitä aineita lasten lelut ja vaatteet sisältävät, ja tutkisin ja haistelisin myös huonekaluja, Nysten listaa tyypillisiä kemikaalien lähteitä.

– Ruoanlaitossa suosisin perinteisiä materiaaleja eli terästä, valurautaa, hyvälaatuista keramiikkaa, lasia ja puuta. Mikroaaltouuniin laitan muovia vain pakastus­rasioissa, joissa esimerkiksi sulatan niissä olevia marjoja. Kosmetiikan kohdalla voi miettiä, mitä oikeasti tarvitsee, vai onko kyseessä vain opittu tapa. Eivät kaikki ihmiset tarvitse kokovartalorasvausta päivittäin tai edes deo­doranttia. Hiusten värjäyksestä luovuin kokonaan noin kymmenen vuotta sitten.

kemikaaleja

kemikaali

 

Tappaako maito?

Asioiden kauhistelusta innostunut nykymedia on ongelma.

– On ihan hyvä asia, että terveyteen liittyvät jutut ovat viihteellistyneet. Samalla kuitenkin faktojen oikeellisuudella ei enää tunnu olevan niin väliä. Toimittajat, jotka yhtäällä peräänkuuluttavat uutisten oikeellisuutta, päästävät toisaalla käsistään täynnä virheitä olevaa klikki-tiedejournalismia.

Nysten kertoo tapauksesta, jossa perinteikäs sanomalehti teki valesivuston pohjalta hammastahnan fluorilisäaineistusta koskevan pelottelevan, harhaanjohtavan ja virheellisen jutun. Julkisen sanan neuvosto totesi jälkikäteen jutun rikkoneen journalistin ohjeiden neljää eri kohtaa.

– Raflaavan ja valheellisen otsikon perässä oli kysymysmerkki, ikään kuin olisi haluttu pestä kädet harhaanjohtavan asiasisällön suhteen. Media nakertaa tällaisilla jutuilla omaa uskottavuuttaan, Nysten sanoo.

– Omaa uskottavuutta tulisi suojella juuri nyt, kun netti täyttyy näennäissisällöllä. Onneksi enin osa siitä on täyttä höpöhöpöä, mutta olen törmännyt sellaiseenkin ohjeeseen, jossa opastettiin murskaamaan liuskallinen ehkäisypillereitä shampoon sekaan, jotta hiukset kuohkeutuisivat.

Nysten sai viime vuonna tiedeviestintäpalkinnon omalla arkielämän kemiaa kansantajuistavalla Kemikaalikimara-blogillaan. Sen kautta hänellä on keskusteluyhteys myös kuluttajiin.

– On niitä, jotka eivät välitä. Toiset taas uskovat, että nämä asiat ovat viranomaisten hoidossa. Ja sitten on tämä pieni mutta kaikista tarkin ryhmä, johon kuuluvat myös pienten lasten vanhemmat. Heitä kehottaisin olemaan stressaamatta liikaa ja olemaan pelkäämättä pieniä asioita. Se, että lapsi joskus juo mehua pillillä, ei ole terveysriski, Nysten linjaa.

– Samoin ruoka saattaa olla joillekin uskonto, jonka suhteen ollaan äärimmäisen tarkkoja. Lautasensa sisällön terveellisyydestä huolehtivat ihmiset voivat kuitenkin olla yllättävän välinpitämättömiä jossain muussa kemikaalialtistukseen liittyvässä. •

sannavirtanen

Kemikaalit ja allergia

Ihmiset kysyvät paljon kemikaalien aiheuttamista todellisista tai kuvitelluista oireista Suomen allergia- ja astmaliiton kemikaaliasiantuntija Sanna Virtaselta.

– Allergiat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Yleinen käsitys kuitenkin on, että siihen on syynä aikaisempaa teollisempi elinympäristömme, jossa emme joudu tekemisiin mullasta ja eläimistä lähtöisin olevien mikrobien kanssa. On vaikea sanoa mitään varmaa kemikaalien osuudesta allergioiden yleistymiseen, mutta toki tapauskohtaisesti jos pesuaineesta saa näppylöitä, yhteys on helppo havaita.

Kemikaalit aiheuttavat jonkin verran allergioita. Tuore tapaus on suoranaisen allergiaepidemian aiheuttanut kosmetiikan säilöntäaine metyyli-isotiatsolinoni eli MIT, jota ei tämän vuoden helmikuusta alkaen ole saanut käyttää kuin poishuuhdeltavassa kosmetiikassa. Kymmenen vuotta sitten kiellettiin tekstiilien homeenestoaine dimetyylifumaraatti eli DMF, joka aiheutti iho-oireita jo äärimmäisen pieninä annoksina.

Mutta usein kemikaaleja myös epäillään täysin turhaan.

– Aika usein kemikaalien aiheuttamaa ärsytystä luullaan allergiaksi, mutta joskus oireet voivat olla myös psykosomaattisia. Monet välttelevät kemikaaleja, koska ovat lukeneet keskustelupalstoilta, että ne ovat haitallisia. Joskus harvoin kemikaalien pelko kehittyy niin suureksi, että se johtaa jopa eristäytymiseen.

kuva taina hyvärinen

 

mannio

Vanhat ja uudet synnit

Ympäristömyrkyt hajoavat hitaasti ja ovat globaali ongelma.

Haitallisten aineiden ympäristöseurannan ja kartoituksen parissa työskentelevä Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Jaakko Mannio sanoo, että haitallisten aineiden torjunnassa on nähty viime vuosikymmeninä myönteistä kehitystä: eräiden pahimpien myrkkykemikaalien määrät ovat pudonneet ja sukupuuton partaalla 1970-luvulla olleiden merikotkan ja hylkeiden kannat ovat elpyneet.

Vanhat synnit ovat silti iso ongelma vielä pitkään.

– Pelkästään Euroopassa arvioidaan olevan maaperässä 200 000 tonnia PCB:tä ja kaatopaikoilla saman verran, ja sitä pystytään hävittämään Ekokemin tyyppisissä laitoksissa vain muutamia tuhansia tonneja vuodessa, Mannio sanoo.

– Ja kieltojen myötä syntynyt uusi ongelma ovat kiellettyjä aineita korvaavat aineet: niillä pitää olla samat hyödylliset ominaisuudet kuin aineilla, joita ne korvaavat, joten niillä on väkisinkin myös samankaltaisia kielteisiä ominaisuuksia. Eikä pitkäaikaisvaikutuksia ole voitu tutkia kunnolla, sillä ne on haluttu nopeasti markkinoille.

Uusia huolenaiheita

Lääkeaineiden ja mikromuovien aiheuttamiin riskeihin havahduttiin vuosituhannen alussa. Mannio arvioi, että lääkeaineiden, esimerkiksi ehkäisypillereiden, hormonijäämien vaikutukset luontoon voivat olla hyvinkin voimakkaita. Ne ovat kuitenkin paikallisempia kuin pitkäkestoisilla myrkyillä, ja lääkeaineiden ja niiden hajoamistuotteiden käyttäytyminen tunnetaan muutenkin paremmin kuin kemikaaleilla.

Mikromuovien riskit havaittiin, kun ensin oli huolestuttu merissä lilluvan muovijätteen aiheuttamiin valtaviin ongelmiin.

– Nyt on ymmärretty, että mikromuovit, vaikka eivät kemikaaleja olekaan, ovat vielä haitallisempia, sillä ne kerääntyvät ravintoketjuihin, ja sekä luovuttavat kemikaalejaan – esimerkiksi palonestoaineita tai pehmentimiä – mutta ainepartikkelit myös sitovat ja kuljettavat erilaisia kohtaamiaan haitallisia aineita. Uskon että tälle ongelmalle tullaan lähivuosina tekemään jotain.

 

jormatoppari

Kavalat vaikuttajat

Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari sanoo, että kemikaalien vaikutukset ihmisiin näkyvät syöpinä, lisääntymishäiriöinä ja epämuodostumina. Suoraa syy-yhteyttä on kuitenkin vaikea osoittaa, varsinkin jos syöpä on jotain yleistä tyyppiä, kuten rintasyöpää, ja altistus on peräisin vuosikymmenien takaa.

– Terveysongelmat ovat todennäköisesti summavaikutuksen seurausta ja siten niiden taustalla olevia aineita on vielä vaikeampi tunnistaa.

Kemikaalin vaikutus on kiistaton Seveson vuoden 1976 tehdaspäästön kaltaisissa onnettomuuksissa, jossa iso joukko ihmisiä altistuu jollekin aineelle ja siitä seuraa dramaattisia oireita.

– Myös lääkeaineiden kohdalla on hoitotoimenpiteiden dokumentoinnin takia tavallisia kemikaaleja helpompi osoittaa yhteys aineen ja sen seurausten välillä. Esimerkiksi käy 1940- ja 1950-luvuilla yleisessä käytössä ollut keinotekoinen estrogeeni dietyylistilbestroli, jolla arveltiin olevan keskenmenoa hillitsevä vaikutus, Toppari kertoo.

– 1950-luvun alussa se todettiin tutkimuksissa tehottomaksi, mutta se kiellettiin kuitenkin vasta 1970-luvun alussa, kun huomattiin, että sitä raskausaikanaan saaneiden naisten tyttärille alkoi kehittyä varhaisessa teini-iässä outoa gynekologista syöpälajia, jota ei ollut muilla. Vain yksi tuhannesta lääkeaineelle sikiönä altistuneesta tytöstä sairastui, mutta syövän poikkeuksellisuuden takia yhteys voitiin osoittaa. Aine kyllä aiheutti muillekin lapsille solumuutoksia ja kehityshäiriöitä.”

Lääkkeiden ja muiden kemikaalien vaikutuksia ihmiseen voidaan jossakin määrin ennakoida eläinkokeilla.

– Eri lajit reagoivat kuitenkin hieman eri tavoin, eikä kokeiden avulla voida täysin ennustaa, miten jokin aine vaikuttaa ihmiseen. Esimerkiksi 1960-luvun vaihteessa sikiöille pahoja epämuodostumia aiheuttanut raskauspahoinvointiin käytetty Talidomidi ei aiheuttanut jyrsijöille tehdyissä kokeissa oireita. Apinoilla ja kaneilla niitä oli sen sijaan havaittu, mutta niitä ei otettu vakavasti.

Joskus voidaan nähdä myös jonkin kemikaalin vähenemisen vaikutukset, kuten Kymijokilaaksossa, jossa dioksiinien vähentyminen on parantanut lasten hammasterveyttä. Vielä 1980-luvulla siellä esiintyi kiillehäiriöitä, jotka liittyivät raskaudenaikaiseen dioksiinialtistukseen.

– Onneksi epäilyksenalaisia aineita myös saadaan pois markkinoilta tai niiden käyttöä on rajoitettu. Näin on esimerkiksi tehty eräiden mieshormonin synteesiä ja mahdollisesti myös rasva-aineenvaihduntaa häiritsevien ftalaattien kohdalla. Kovan poliittisen painostuksen jälkeen niitä ei saa enää käyttää imeväisikäisten leluissa, Toppari pohtii.

– Toisaalta, kun joidenkin aineiden sääntely kiristyy, niitä korvataan uusilla aineilla, joiden kaikkia vaikutuksia ei tunneta. En kuitenkaan olisi kemikaalien vaikutuksista liikaa huolissani. Riittävä tietoisuus aineista ja niiden vaaroista auttaa toimimaan niin, että kemikaalikuorma edes jossakin määrin kevenee muuttamatta elämää liian hankalaksi.

kuva matti vierula

 

teksti Jussi-Pekka Aukia • Kuvat Jussi-Pekka Aukia, ShutterStock ja Ingimage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.