sininenbiotalous

Lisäresursseja merestä

Sininen biotalous on veden ja vesiympäristön uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen perustuvaa taloutta.

Luonnonvarakeskuksen tutkimus- ja kehittämispäällikkö Asmo Honkanen sanoo, että uusiutuvien luonnonvarojen tehokkaalle ja uudenlaiselle hyödyntämiselle perustuva biotalous on kestävä tapa valjastaa lisäresursseja ihmiskunnan kasvaviin tarpeisiin. Sininen biotalous on osa tätä kokonaisuutta. Perinteisimmillään se on vedessä tehtävää biotuotantoa, kuten kalan, simpukoiden tai levien viljelyä joko luonnonvesissä tai tehdasmaisissa suljetun vesikierron ympäristöissä.

Sininen biotalous on jo nyt merkittävä työllistäjä. Pelkästään kalatalous työllisti vuonna 2014 Suomessa liki 3 000 henkeä ja tuotti lähes miljardin liikevaihdon, josta varsinaista alkutuotantoa oli noin viidennes. Viljellyn kalan globaali tuotanto ylitti jo viisi vuotta sitten naudanlihan tuotannon – joka sekin on kasvanut voimakkaasti. Kala hyödyntää rehun merkittävästi lihakarjaa tehokkaammin.

Monet maailman luonnonkalakannoista ovat ylikalastettuja, joten kalanviljely on kestävä tapa kasvattaa tuotantoa ilman, että merien ja järvien lajisto enää köyhtyisi nykyisestä. Tuotaessa mukaan kiertotalouden elementtejä ja kehittämällä teollisia ekosysteemejä tuotannolle rakennetaan merkittävää kasvupotentiaalia.

– Yksinkertaisimmillaan se on kalojen viljelyä voimalaitoksen lauhdevesissä, mutta kehittyneimmissä sovelluksissa osapuolet pystyvät hyödyntämään toistensa sivuvirtoja tai lopputuotteita ja saavat toisiltaan ja myös tuottavat toisilleen lisäarvoa. Samalla päästään hyödyntämään yhteistä infrastruktuuria logistiikan, voimantuotannon, vedenpuhdistuksen – ja myös ympäristölupien osalta, Honkanen listaa.

– Toimiminen teollisessa ympäristössä ja suljetuissa vesi- ja muissakin kierroissa on perusteltua siinäkin mielessä, että tuotanto ei vaadi laajoja luonnonalueita, ja se on toteutettavissa myös kaupunkiympäristössä lähellä kuluttajia.

asmo

Asmo Honkanen muistuttaa, että viljellyn kalan tuotanto ylitti jo viisi vuotta sitten naudanlihan tuotannon.

 

Lisäarvoa sivuvirroista ja palveluista

Erittäin merkittävä taloudellinen potentiaali on meriluonnosta saatavilla lisäarvotuotteilla, kuten funktionaalisilla ravintolisillä, kosmetiikassa käytettävillä aineilla ja lääketeollisuuden tuotteilla. Parhaassa tapauksessa niitä tuotetaan ottamalla talteen erilaisia sivuvirtoja, jotka perinteisesti on mielletty jätteeksi. Perkausjätteet, kuten kalojen suomut ja nahka tai äyriäisten kuoret, voivat olla jollekin kallisarvoinen raaka-aine. Kolmas sinisen biotalouden sektori on veteen liittyvien virkistys- ja hyvinvointipalvelujen kehittäminen, jonka konseptien kehittämisessä vain mielikuvitus on rajana. Virkistyskäyttö edellyttää kunnollista suunnittelua, kestävän kehityksen vaatimusten huomioimista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

– Ne ovat kaiken biotalouteen liittyvän toiminnan reunaehto ja lähtökohta. Vesialueiden huolellisella kaavoituksella ja kehittämällä menetelmiä vältetään muun muassa tuotantolaitosten aiheuttamat paikalliset pistekuormitukset. Esimerkiksi kalojen avomerikasvatus voi yleistyä, eikä kasvattamon välttämättä edes tarvitsisi sijaita veden pinnalla.

– Ympäristön kannalta kestävän toiminnan pitää kuitenkin olla myös taloudellisesti kestävää. Osa resurssien käytön tehostamisen ja päästöjen pienentymisen aikaansaamasta hyödystä pitäisi palauttaa toimintaansa kehittäneelle elinkeinoharjoittajalle, esimerkiksi mahdollisuutena käyttää osaa vapautuneista päästökiintiöistä tuotannon lisäämiseen.

Sadan hankkeen tutkimusohjelma

Luonnonvarakeskuksen 1 300 työntekijästä noin puolet on tutkijoita, jotka vastaavat temaattisten ohjelmien koordinoimina noin tuhannesta hankkeesta. Honkasen vetämässä Sininen biotalous -ohjelmassa on yhteistyössä eri toimijoiden kanssa reilut sata projektia, joiden yhteenlaskettu budjetti on reilun kymmenen miljoonan luokkaa.

Ohjelmaan on saatu pitkäaikaista rahoitusta muun muassa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston innovaatio-ohjelmasta ja Valtioneuvoston kärkihankerahoista.

– Innovaatio-ohjelma ja valtioneuvoston kärkihankkeet ovat luonteeltaan tutkimus- ja kehitysrahoitusta, joka tähtää toimivien sovellusten aikaansaamiseen ja tutkimustiedon viemiseen käytäntöön. Uusien lisäarvotuotteiden ja teollisten ekosysteemien kehittäminen on tulevaisuuden tekemisen rakentamista, Honkanen muistuttaa.

– Suomessa on jo vahvoja näyttöjä uudesta ajattelusta, esimerkiksi Uudessakaupungissa toimiva Sybimar, jonka pilottiasteelle edennyt suljetun kierron konsepti yhdistää monia veteen liittyviä tuotannon aloja resursseja säästävällä ja hiilijalanjäljeltään mahdollisimman kevyellä tavalla. •

sybimar

Sybimar

Sybimarin suljetun kierron konsepti on hyvä esimerkki teollisesta ekosysteemistä, sillä se yhdistää sähkön ja lämmön tuotannon kalanviljelylaitokseen ja kasvihuoneeseen – ja edelleen voimalan polttoaineekseen tarvitseman biokaasun tuotantoon. Konsepti perustuu kalankasvattamossa veteen jäävien ravinteiden ja voimalan tuottaman hiilidioksidin ja ylijäämälämmön sekä kasvihuoneen ja kalanviljelylaitoksen tuottaman biojätteen kierrätykseen. Energian– ja ruoantuotannon yhdistämisellä päästään korkeaan energiatehokkuuteen.

 

teksti Jussi-Pekka Aukia • Kuvat Jussi-Pekka Aukia, Ingimage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.