inka_musta

Lisää lahopuuta suomalaismetsiin

Uuden hankkeen tavoitteena on, että ei olisi sellaista metsänomistajaa tai metsäammattilaista, joka ei ymmärtäisi lahopuun merkitystä.

Puun käyttö on kasvanut ja kasvaa lähivuosina edelleen teollisten jätti-investointien myötä. Metsäteollisuus on päättänyt puun käytön kasvaessa panostaa erityisesti metsäympäristöasioihin ja on käynnistänyt viime vuonna alan yhteisen ohjelman, jolla edistetään metsien kestävää käyttöä.

Siihen liittyvä Lisää lahopuuta talousmetsiin -toimintaohjelma starttasi tämän vuoden huhtikuussa. Metsäasiantuntija Inka Musta kertoo, että laajapohjaisessa hankkeessa pyritään kasvattamaan talousmetsien lahopuun määrää säästämällä lahopuuta ja luomalla edellytykset uuden lahopuun syntymiselle säästämällä monimuotoisuudelle arvokasta puuta hakkuissa.

– Tavoitteena on, että metsissä olisi aikaisempaa enemmän eri-ikäistä ja eri puulajeista koostuvaa lahopuuta. Haluamme sitouttaa jokaisen puunhankintaketjun toimijan lahopuun säilyttämiseen ja lisäämiseen, ennen kaikkea jakamalla sekä metsänomistajille että metsässä työskenteleville koneurakoitsijoille ja muille alan ammattilaisille uusinta tietoa lahopuun merkityksestä metsäluonnolle.

Hanke jalkautuu loppuvuoden aikana tiedotuskampanjalla, johon ovat sitoutuneet kaikki Metsäteollisuus ry:n 80 jäsenyritystä. Hanke jatkuu vuoteen 2020.

– Toimenpidekokonaisuuteen sisältyy myös ammattilaisten koulutusta sekä lahopuuteeman esiinnostoa metsänomistajien kanssa puukauppoja tehtäessä. Pyrimme myös keräämään enemmän ja tarkempaa tietoa metsissä olevan lahopuun määristä ja ohjelmamme vaikuttavuudesta.

Metsät vihertyvät

Musta muistuttaa, että Suomen talousmetsät eivät ole enää pitkään aikaan olleet puupeltoja, sillä aikaisempaa vihreämmät ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitävät metsänhoidon menetelmät yleistyivät jo 1990-luvulla ja ovat nykyisin arkipäivää.

– Metsänhoidon vihertymiseen ovat vaikuttaneet sekä lainsäädäntö että metsien vapaaehtoinen sertifiointi, sekä kuluttajatietoisuuden kasvu ja teollisuuden pyrkimys kestävään toimintaan. Suomi on metsien sertifioinnissa maailman kärkeä, sillä noin 85 prosenttia metsistämme on sertifioitu.

Nyt tätä hyvää kehitystä halutaan hakkuiden lisääntyessä tehostaa entisestään.

– Eri toimijoiden tietojen päivittäminen on tarpeen, sillä vielä jonnekin 1980-luvulle asti oli vallalla käsitys, että lahopuut levittävät tauteja ja tuholaisia, ja ne korjattiin pois metsistä mahdollisimman tarkkaan. Sittemmin on ymmärretty, että lahopuu on noin 4 000–5 000 metsissä elävän lajin elämän edellytys, Musta sanoo.

– Lahopuun määrä on jo itsessään tärkeä mittari lajien tilalle metsässä. Se on keskeisin metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttava tekijä, sillä sen varassa elää noin neljännes metsien eliölajeista joko sitä syöden tai siinä pesien – jäkäliä, sammalia, lahottajasieniä, kuoriaisia ja lintuja, kuten tikkoja, sieppoja ja tiaisia. Ja kolmannes näistä lajeista on uhanalaisia.

Erikoistuneita lajeja

Luonnonvarakeskuksen mukaan lahopuun määrä on kasvanut Etelä-Suomessa noin kolmanneksella tämän vuosituhannen aikana ja on nyt keskimäärin 4,3 kuutiometriä hehtaarilla. Pohjois-Suomessa sen sijaan lahopuun määrä on samassa ajassa vähentynyt reilun kymmeneksen ja on nyt keskimäärin 7,3 kuutiometriä hehtaarilla.

Luonnontilaisissa metsissä lahopuun määrä vaihtelee 20−130 kuutiometriä hehtaarilla kasvupaikan ja sijainnin mukaan.

– Lahopuulajit ovat erittäin erikoistuneita ja kukin laji tarvitsee viihtyäkseen juuri oikean puulajin, paksuuden, lahoamisen asteen ja oikeat ympäröivät olosuhteet, kuten tietyn varjoisuuden ja kosteuden. Esimerkiksi jotkut kovakuoriaislajit ja käävät kelpuuttavat vain lahopuun, joka on jo entuudestaan tietyn sienen lahottama, Musta kertoo.

– Esimerkiksi rusokääpä elää vain kantokäävän aikaisemmin lahottamalla puulla. Lahopuiden optimaaliselle määrälle ei siten voi antaa mitään yleistä hehtaarikohtaista suositusta. Hyvä suunnittelu ja metsässä hakkuiden yhteydessä tehty ammattitaitoinen toteutus ovat sen vuoksi olennaisen tärkeitä onnistumiselle.

Miten tehdään käytännössä?

Korjuualueille jätetään jo nyt sertifiointijärjestelmien vaatimuksesta säästöpuita, jotka muodostavat kuoltuaan lahopuuta pitkälle tulevaisuuteen. Metsään jätettävän tuoreen havupuun määrää rajoittaa se, että ne vetävät luokseen kirjanpainajia ja muita kaarnakuoriaisia, jotka saattavat liikaa runsastuessaan vaurioittaa myös kasvavaa puustoa.

– Lahoamista voi nopeuttaa katkaisemalla puu muutaman metrin korkeudelta tekopökkelöksi, joka toimii elinympäristönä uhanalaisille kovakuoriaislajeille ja linnuille. Maanmuokkauksen yhteydessä maahan kaatuneet lahopuut kannattaisi kiertää ja jättää ehjiksi, jotta lajisto voi niitä hyödyntää.

Musta muistuttaa, että kukin lisää lahopuuta omalla tavallaan, ja viime kädessä metsänomistaja päättää toimienpiteistä metsässään.

– Lahopuulajiston kannalta arvokkaimpia ovat haavat, raidat ja vanhat vikaantuneet lehtipuut, joilla ei ole merkittävää taloudellista arvoa. Lahopuu olisi hyvä keskittää esimerkiksi vesistöjen jo valmiiksi runsaslajisille suojeluvyöhykkeille ja muille vastaaville alueille, millä saadaan ekologisesti paras tulos ja helpotetaan työskentelyä muualla metsässä. Myös yksityisten suojelualueiden perustaminen saattaisi joissakin tilanteissa olla järkevintä. Siksi olisi tärkeää, että metsien vapaaehtoista suojelua tukevalle Metso-ohjelmalle löytyisi jatkossakin riittävästi rahoitusta. •

teksti ja kuvat Jussi-Pekka Aukia

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.