mobiili

Digitaalisuus biotaloudessa

Puusta pilveen

Digitaalisuus tulee myös biotalouteen. Myös metsiin liittyvän datan määrä kasvaa huimaa vauhtia, kun kaukokartoitusmenetelmät kehittyvät ja esineiden internet yleistyy metsäkoneissa.

Digitaalisuus tulee myös biotalouteen ja mahdollistaa aivan uudenlaisten palveluiden ja liiketoimintamallien kehittämisen.

Kehitteillä oleva 5G-teknologia mullistaa tiedonsiirtokapasiteetin mobiiliverkossa ja lisää räjähdysmäisesti esineiden internetin mahdollisuuksia. Teräväpiirtokuva siirtyy mobiiliverkon yli ilman viiveitä, sensorit ja robotit keskustelevat keskenään.

Myös metsiin liittyvän datan määrä kasvaa teknologian kehittyessä. Metsäkoneista kehitetään itseohjautuvia robotteja, jotka keräävät dataa ja jota analysoimalla tuottavuutta saadaan parannettua.

Miehittämättömät lennokit eli dronet hoitavat kylvön ja lähettävät samalla teräväpiirtokuvaa ympäristöstä. Tehtaissa robotit hoitavat likaisen työn.

Digiloikka on haaste

Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Annika Kankaan mukaan digitalisaatio tulee metsä­sektorillekin ja nyt haasteena on digiloikan ottaminen.

– Digiloikka toteutuu vain, mikäli tietoa hyödynnetään tehokkaasti. Kustannussäästöjä syntyy, mikäli työprosesseja muutetaan niin, että ne sopivat digitaaliseen metsävaratietoon, hän sanoo.

Digiloikka voi hänen mukaansa vähentää työpaikkoja esimerkiksi maastotyössä, mutta toisaalta se lisännee toisen tyyppistä työtä, kun esimerkiksi metsäsuunnitelmia tekevät palveluyrittäjät voivat käyttää aikaa maastotyön asemesta asiakaspalveluun.

Digiloikka voi siis tarkoittaa sekä uutta liiketoimintaa että vanhan tehostumista. Esimerkiksi hakkuutyömaan rajaukset on mahdollista tunnistaa tietokoneen avulla, jolloin nauhoituksia maastossa ei tarvita.

– Metsätehon Jarmo Hämäläinen esitti, että digitalisaatiolla voitaisiin saada 30 prosentin kustannussäästöt puunkorjuussa ja kuljetuksessa, Kangas kertoo.

– Kustannussäästöt kuitenkin edellyttävät, että työntekijät luottavat uuteen tietoon ja opettelevat uuden työtavan, hän huomauttaa Myös tiedon jalostamisesta voi tulla uutta liiketoimintaa.

– Metsävaratiedosta voidaan jatkojalostaa tietoa, joka kuvaa, millaiseen käyttötarkoitukseen metsiköstä hakattava puu kannattaisi käyttää.

Laserkeilauksen hinta tippuu

Digitaalista metsävaratietoa kerätään kaukokartoitusmenetelmillä, joiden kehittyminen on viime vuosina ollut huimaa, kun niihin on yhdistetty laserteknologiaa.

Sen avulla metsistä saadaan yhä tarkempaa tietoa. Puulajit tunnistetaan yhä tehokkaammin ja tietomäärät kasvavat.

Arbonaut Oy:n toimitusjohtajan Tuomo Kauranteen mukaan keilausmenetelmien hintakin tulee tippumaan seuraavan viiden vuoden aikana niin, että metsiä voidaan keilata yhä tiheämmällä syklillä. Myös yksittäisiä puulajeja voidaan pian tunnistaa yhä paremmin.

– Ennen saatiin keilattua vain yksi piste neliömetrillä, mutta nyt niitä saadaan jo kymmenen. Myös monikanavakeilaimia on jo käytössä ja niillä puulajit pystytään erottamaan toisistaan tarkemmin, hän sanoo.

Avoin data on edellytys

Kankaan mukaan tärkein digiloikan mahdollistava tekijä on tiedon avoimuus. Tietoa on kyettävä analysoimaan ja sen on oltava yritysten ja organisaatioiden vapaassa käytössä.

Metsäkeskus aloitti Suomen metsävaratietojen kartoittamiseen keilaamalla vuonna 2008 ja on saamassa ensimmäisen kierroksen valmiiksi vuoteen 2020 mennessä.

Suurin osa kerätystä metsävaratiedosta on kuitenkin toistaiseksi ei-julkista, sillä lakiesitys avoimesta metsävaratiedosta kaatui viime metreillä.

– Toivottavasti laki kuitenkin tulee voimaan, sillä muuten digiloikka jää tekemättä. Monilla yrityksillä on jo liiketoimintasuunnitelmat valmiina ja ne vain odottavat metsävaratietolain voimaan astumista, Kangas arvelee.

– Mikäli data saadaan avoimeksi, se tulee räjäyttämään uusien digitaalisten palveluiden määrän ja 10 vuoden päästä meillä on sellaisia palveluita, joita emme nyt pysty edes kuvittelemaan.

Suomi kärjessä monella saralla

Metsävaratietojen kartoittamisessa Suomi on omaa luokkaansa Kauranteen mukaan.

– Muut maat eivät ole näin laajasti ja systemaattisesti kartoittaneet metsävaratietojaan laserkeilaamalla, hän kertoo.

Myös puukaupassa Suomi on pian omaa luokkaansa, sillä kaupankäynti on siirtymässä verkkoon. Kun metsävaratieto on verkossa, puukauppaa voidaan tehdä vaikka kotisohvalta ilman, että metsään tarvitsee jalkautua.

– Tietovaranto alkaa olla tehokasta ja tarkkaa ja sen pohjalta kehitetyt palvelut ovat oma pelikenttänsä, sanoo Kauranne.

Osa yrityksistä on Suomessa jo tuonut markkinoille uusia digitaalisia sovelluksia. Esimerkiksi UPM on kehittänyt Metsäni-sovelluksen, jonka avulla voi nopeasti selvittää omistamansa metsän tilan ja arvon.

Sovellus perustuu julkisesti saatavilla olevaan aineistoon, kuten Luonnonvarakeskuksen hila­perusteiseen monilähdeinventointi­aineistoon, Maanmittauslaitoksen kiinteistötietoon ja Metsäteollisuus ry:n puun hintatietoon. •

Lue seuraavaksi Biotalous-teeman juttu 3/3 tästä.

VTT:n ja Luken tiekartta vauhdittaa biotalouden digitalisaatiota

VTT:n ja Luken viime keväänä päättyneessä laajassa yhteistyöhankkeessa laadittiin tiekartta vauhdittamaan biotalouden digitalisaatiota ja ideoitiin uusia liiketoimintamalleja.

Hankkeen julkaisussa Bittejä ja Biomassaa kuvaillaan esimerkiksi metsäkoneiden mahdollisuuksia tiedon tuottajina.

Korjuukoneen maaperään aiheuttamaa raiteen syvyyttä mitataan yleensä käsin, mutta uudenlaisella perään kiinnitettävällä 2D-laserskannerilla sitä voisi mitata jatkuvatoimisesti. Samalla voitaisiin automaattisesti määrittää maaston kulkukelpoisuutta.

Leimikon lahotietoja taas arvioidaan nykyisin hakattujen puutavaralajien perusteella, mikä antaa hyvin karkean arvion puuston lahoisuudesta.

Mikäli hakkuukoneisiin kehitettäisiin teknologiaa lahon tunnistamiseksi kaadon yhteydessä, saataisiin kerättyä ainutlaatuinen, reaaliaikainen data lahon esiintymisestä, lahoisuuden kehityksestä pitkällä aikavälillä sekä lahotorjunnan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen metsissä.

Joukkoistamalla uutta dataa

Myös kansalaiset voidaan joukkoistaa tiedonkerääjiksi ja joitakin palveluita on jo kehitetty: esimerkiksi sähköinen hirvitietojärjestelmä (Oma Riista), vieras- ja tulokaslajien digitaalinen havainnointipalvelu, metsätuhojen seurantapalvelu ja marja- ja sienisatojen kartoitus.

Kansalaisten tuottamalla datalla on mahdollista siis osittain korvata viranomaisten keräämää dataa, mutta heidän aktivoimisensa ei ole helppoa, todetaan hankkeen julkaisussa.

Asiakkaan pitää saada konkreettista hyötyä palvelusta ja sen käyttämisen pitää olla motivoivaa.

’Bittejä ja Biomassaa’ on ladattavissa myös verkossa.
http://www.vtt.fi/inf/pdf/visions/2017/V11.pdf

 

teksti Marja Saarikko
Kuvat Ingimage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.