kalat

Särkikalat käyttöön, ravinteet kiertoon

John Nurmisen Säätiö käynnisti Saaristomerellä keväällä 2015 Lähikalahankkeen. Hankkeen tavoitteena on kierrättää merkittävä määrä ravinteita merestä maalle särkikaloihin kohdennetulla kalastuksella. Samalla rakennetaan kotimaiselle särkikalalle reitti takaisin suomalaisten ruokalautasille.

Lähikalahankkeen tavoitteena on kierrättää kalan mukana ravinteita hyötykäyttöön merestä maalle, sekä luoda pysyvä ja riittävän vahva tuotantoketju sekä suurtalous- ja kuluttajakysyntä särkikaloista valmistetuille kalatuotteille. Hankkeen suunniteltu kesto on 5 vuotta ja sen toteutus on kaksivaiheinen. Hankkeen pilottivaiheessa 2015–2016 rakennettiin suurtalouskäyttöön perustuva tuotantoketju Turun alueelle yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Samalla on voitu hahmottaa toimintaan liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja pullonkauloja pienessä mittakaavassa.

Hankkeen toisessa vaiheessa mukaan haetaan lisää etenkin rannikkoalueen kuntia. Lähiruokateemasta kiinnostuneet kunnat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita, sillä suurkeittiöiden säännöllisen ruokatarjonnan kautta kalatuotteelle voidaan varmistaa riittävän vakaa kysyntä.

John Nurmisen Säätiö maksaa hankkeen pilottivaiheessa sopimuskalastajille fosforinpoistopalkkion merestä hyötykäyttöön nostetun ravinnemäärän mukaan. Hankkeen tavoitteena on pilotoinnin avulla saada syntymään riittävän vahvoja tuotantoketjuja, sekä pysyvä pohja särkikaloista valmistettujen kalatuotteiden suurtalous- ja kuluttajakysynnälle, jotta pitkällä aikavälillä myös särkikalojen kalastus voisi toimia markkinalähtöisesti ilman ulkopuolista rahoitusta.

Lähikalahankkeen projektipäällikkö Miina Mäki.
miina_maki

Eettistä ja ekologista lähiruokaa

Lähikalahankkeessa pyydetään Saaristomeren alueelta sekä Selkämereltä kohdennetusti vajaasti hyödynnettyä särkikalaa, pääasiassa särkeä ja lahnaa. Särkikalasaalis hyödynnetään kokonaisuudessaan: suurin osa jatkojalostetaan elintarvikekäyttöön ja sivuvirrat, kuten perkeet, pyritään saamaan hyötykäyttöön esimerkiksi lemmikkiruuan raaka-aineena, Itämeri-rehun tuotannossa tai vaihtoehtoisesti energiantuotannossa.

John Nurmisen Säätiön roolina hankkeessa on olla edesauttamassa sellaisen markkinavetoisen mekanismin syntyä, jolla Saaristomeren ja Suomen rannikkovesien ravinteet kiertävät jatkossa särkikalan muodossa suomalaisen ruokalautaselle. Paikallisen, kestävästi tuotetun kalan ottaminen suurtalouskeittiöiden valikoimaan, kuten kouluruokailuihin, on ympäristöystävällinen vaihtoehto esimerkiksi tehotuotetulle lihalle tai tuontikalalle. Särkikalojen hyötykäytön ja arvostuksen kasvu edistää myös perinteisen rannikkokalastuselinkeinon kannattavuutta ja jatkuvuutta, ja lisää sitä kautta kotimaisen kalan tarjontaa kuluttajille.

Yhteiset pelisäännöt takaavat kestävyyden

Kaikki hankkeeseen osallistuvat tahot ovat alusta alkaen sitoutuneet kestävän hoitokalastuksen periaatteisiin. Hankkeeseen osallistuvat sopimuskalastajat valitaan vuosittain avoimen hakumenettelyn kautta, ja kalastus on kohdennettu vajaasti hyödynnettyihin särkikaloihin – uhanalaiset lajit ja petokalat vapautetaan pyydyksistä elävinä takaisin mereen. Samoin pyydykset sijoitetaan riittävän kauas jokisuista siten, etteivät vaelluskalojen nousureitit vaarannu. Hankkeen toiminta on mahdollisimman läpinäkyvää: pyyntiä valvotaan ja hankkeen etenemisestä tiedotetaan avoimesti. Kalastukseen liittyviin keskeisiin sidosryhmiin pidetään yhteyttä ja eri sidosryhmien näkemyksiä on kuultu sekä hankkeen suunnittelussa, että toteutusvaiheessa.

Hyötyjinä Itämeri ja suomalainen kuluttaja

Merialueella särkikalojen kohdennetun kalastuksen suurimmat hyödyt saadaan poistamalla ravinteita koko ekosysteemistä ja kierrättämällä ravinteet hyötykäyttöön lähiruokaa tuottamalla. Kalastuksen rooli vesistöjen rehevöitymisen hillitsemisessä koko maan mittakaavassa on merkittävä. Luonnonvarakeskuksen mukaan kalastuksen arvioidaan kokonaisuudessaan kierrättävän Suomen vesistöistä maalle vuosittain yhteensä lähes 700 tonnia vesistöjä rehevöittävää fosforia. Mahdollisena potentiaalisena hyötynä voidaan pitää myös kalaston rakenteen tasapainottumista, mutta toisin kuin sisävesillä, missä hoitokalastuksella on monin paikoin saatu aikaan hyviä tuloksia, kohdennetun särkikalojen kalastuksen paikallisia vaikutuksia meren kalakantoihin ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu. Siksi Luonnonvarakeskus seuraa hankkeen aikana särkikalojen kohdennetun pyynnin vaikutuksia Saaristomeren kalastoon hyödyntäen myös aiempia seurantatietoja.

Ruuan tuotanto on yksi suurista Itämeren ja Saaristomeren kuormittajista. Kuluttajan valinnoilla on ravinnekuormituksen synnyn kannalta merkitystä, ja Lähikalahanke pyrkiikin kasvattamaan kuluttajien tietoisuutta ruoan tuotannon ja vesistöjen suojelun välisestä yhteydestä. Särkikalan tie kuluttajan ruokapöytään aukesi keväällä 2017, kun Kesko lanseerasi Pirkka Saaristolaiskalapihvin, ensimmäisenä Lähikalahankkeessa pyydetystä lahnasta valmistettuna kuluttajatuotteena. Nyt jokainen meistä voi vaikuttaa! •

teksti Miina Mäki
kuvat Mikko Klang, John Nurmisen Säätiö, Jussi-Pekka Aukia

 

Lisätietoa hankkeesta: http://www.johnnurmisensaatio.fi/puhdas-itameri/lahikalahanke/


Vuonna 1992 perustettu John Nurmisen Säätiö vaalii merellistä kulttuuriperintöä ja toimii aktiivisesti puhtaamman Itämeren puolesta. Vuonna 2004 käynnistettyjen Puhdas Itämeri -hankkeiden tavoitteena on saada aikaan näkyvä parannus Itämeren tilaan mm. pienentämällä mereen päätyvien ravinteiden määrää ja siten vähentämällä rehevöitymistä.

Lähikalahanke on myös mukana yhtenä pilottina Säätiön johtamassa NutriTrade-hankkeessa (NutriTrade – Piloting a Nutirent Trading Scheme in the Central Baltic), jota osarahoittaa EU Interreg Central Baltic -ohjelma (2015–2018). Hankkeessa luodaan järjestelmä Itämeren alueen vapaaehtoiselle ravinnpäästöjä vähentävien toimien tarjoamiselle ja rahoittamiselle. NutriTrade on EU:n Itämeristrategian lippulaivahanke.

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.