haapa

Satojen lajien koti

Etelä-Suomessa puu säilyy yhä pitemmälle ehtivässä lahoamisen tilassa jopa 50–70 vuotta, pohjoisessa vielä pitempään. Tuona aikana puussa ehtii elää jopa satoja eri lajeja, mutta kukin laji tulee ja lähtee oman aikataulunsa mukaisesti. Esimerkiksi eri kovakuoriaislajit ovat erikoistuneet puun pinnan eri syvyydellä sijaitseviin osiin, jotka kypsyvät niille käyttökelpoisiksi lahoamisen edetessä.

– Lahopuulajit luovat toisilleen edellytyksiä lahopuun käytölle. Esimerkiksi tiaiset tulevat pesimään koloihin, joita tikat ovat tehneet kaivellessaan erilaisia hyönteisiä ja toukkia rungon kyljestä ja pesäkoloikseen, metsäasiantuntija Inka Musta kertoo.

– Ja kun lahopuu ei enää aikanaan kelpaa ravinnoksi tai asuinpaikaksi, laji muuttaa uuteen sopivasti lahonneeseen runkoon. Sen vuoksi samalla alueella pitäisi olla eri ikäisiä ja eri laatuisia lahopuita, jotta eri lajeille olisi aina paikka, johon siirtyä. Linnut ja hyönteiset etsivät asuinpaikkansa isolta alueelta, mutta käävät ja sammalet eivät siihen pysty. Samasta syystä metsien puurakenteen pitäisi olla mahdollisimman monipuolinen.

– Monille lahopuiden asukeille roskapuuksi mielletyt raita ja haapa voivat olla se paras kasvualusta ja elinympäristö. Haapa on muutenkin monimuotoisuuden kannalta Suomen tärkein puulaji, jossa sen elinkaaren eri vaiheissa ehtii viihtyä jopa tuhat eliölajia. •

teksti ja kuva Jussi-Pekka Aukia

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.