metsahakkuu

Metsäkatoa torjumassa

Suomalaiset asiantuntijat auttavat inventoimaan uhanalaisia trooppisia metsiä.

Trooppisten metsien häviäminen tuottaa 15–20 % maail­man kasvihuonekaasujen päästöistä eli enemmän kuin kansainvälisestä liikenteestä aiheutuu. Trooppisen alueen köyhien maiden päästöistä metsäkadon osuus on 60–90 %. Päästöt syntyvät, kun kasveihin ja maaperään sitoutunut hiili leviää savuna taivaalle.

Metsäalan kehityspolitiikan neuvonantaja Vesa Kaarakka ulkoministeriöstä arvioi, että metsäkadosta noin 80 % selittyy metsien raivauksella kotitarve- tai kaupallisen viljelyn tarpeisiin. Kehityksen taustalla on väestönkasvu, kaupungistuminen, metsä- ja kaivosteollisuus, mutta myös maapallon väestön kasvanut into lihan syöntiin.

– Etelä-Amerikassa trooppisia metsiä katoaa laidunmaiksi ja pelloiksi rehusoijalle. Kaakkois-Aasian metsäpinta-alaa puolestaan valtaa öljypalmun viljely ja Afrikassa ruokakasvituotanto ja kuivilla alueilla myös polttopuun ja puuhiilen käyttö, Kaarakka listaa maanosien metsäkadon erityispiirteitä.

Afrikkalaisia vientikasveja, jotka uhkaavat metsiä, ovat kaakao, puuvilla, öljypalmu ja soija. Monien ostamiensa tuotteiden osalta eurooppalaiset ovat siten suoraan vastuussa metsäkadosta.

Ilmasto ja ihminen yhdessä

Metsien häviäminen on voimakasta Afrikassa ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden, hallitsemattoman väestönkasvun ja matalan tulotason takia. Kaarakka kertoo, että maanosasta riippumatta metsäkato vähenee, kun henkeä kohden laskettu kansantuote nousee 4 000–6 000 dollarin lukemiin.

– Samoin metsien tilaan vaikuttaa, ovatko ne jonkun paikallisen tahon, kuten viljelijäperheen tai kylän, pitkäjänteisessä omistuksessa, jolloin metsää käsitellään kestävästi. Monissa maissa metsät kuitenkin kuuluvat valtiolle, joka myy hakkuuoikeuksia, eikä metsän pitkäjänteisestä hoidosta vastaa kukaan.

Metsäkato on yleensä seurausta ilmaston ja ihmisen yhteisvaikutuksesta, ja aavikoituminen ja ilmastonmuutos ruokkivat myös toinen toisiaan. Vastaavasti metsittäminen vaikuttaa jonkin verran myös ilmastoon, sekä paikallisesti että laajemminkin.

– Metsittämisellä on aina enemmän tai vähemmän positiivisia vaikutuksia ympäristön elinkelpoisuuteen. Sillä ei kuitenkaan tehdä ihmeitä. Jos sademäärä vähenee ilmastonmuutoksen seurauksena, on muutettava laidunkiertoa, vaihdettava viljelykasveja ja siirryttävä peltometsäviljelyyn, Kaarakka kuvaa.

– Metsittämällä voi hidastaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta se ei yksin riitä. Järkevintä olisi puuttua itse ongelmaan eli niihin tekijöihin, jotka johtavat kasvihuonekaasujen päästöihin.

vesakaarakka

– Metsittämällä voi hidastaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta se ei yksin riitä. Järkevintä olisi puuttua itse ongelmaan eli niihin tekijöihin, jotka johtavat kasvihuonekaasujen päästöihin, Vesa Kaarakka ulkoministeriön metsäalan kehityspolitiikan neuvonantaja sanoo.

 

Suojeleminen alkaa kartoituksesta

Metsät ja metsityshankkeet ovat olleet keskeisessä roolissa ilmastosopimusneuvotteluissa. Pariisissa sovittiin 2013 metsäkadon ja metsien laadun heikkenemisen pysäyttämiseen tähtäävästä Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation (REDD) -järjestelmästä, jolla pyritään luomaan kehitysmaille taloudellisia kannusteita metsien säilyttämiseksi.

– Ratkaisuun päädyttiin, koska arveltiin, että se olisi nopein, helpoin ja halvin tapa leikata päästöjä. Nyt on havaittu, että ei se niin helppoa ollutkaan. Ohjelma kuitenkin etenee, mutta kaavailtua hitaammin, Kaarakka kuvaa.

– REDD on tällä hetkellä vielä joukko kansallisia suunnitelmia ja yksittäisiä pilotteja. Kokonaisia toimivia mekanismeja ei vielä ole, ja hankkeet ovat kehittyneiden valtioiden tarjoaman julkisen rahoituksen varassa. Suomi on osallistunut yksittäisiin hankkeisiin ja antanut rahoitusta Maailmanpankin kautta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana noin puolet metsäalan kehitysyhteistyörahoituksesta on ohjattu metsävarojen kartoittamishankkeisiin.

– Kartoituksilla kerätään välttämätöntä perustietoa maan tai alueen metsien tilasta. Tietoa tarvitaan, että tiedetään, mitä ollaan suojelemassa.

Suomen perinteisissä kehitysyhteistyökohteissa Nepalissa, Sambiassa ja Tansaniassa koko maan kartoitus on jo tehty. Keniassa, Vietnamissa, Laosissa, Perussa ja Equadorissa on tuettu suunnittelua tai pienialaisia pilottihankkeita. Kaarakka muistuttaa, että Suomessa on yli 100 vuoden kansallisten metsäinventointien perinne ja kehittyneet menetelmät metsien käytön suunnitteluun. Suomen metsävarat on inventoitu jo 12 kertaa.

– Luonnonvarakeskus on tässä kansainvälisestikin iso, luotettava ja tärkeä toimija. Esimerkiksi Myanmarissa on meneillään FAO:n toteuttama valtakunnallinen metsien kartoitus, jossa Luke kouluttaa ja konsultoi jatkuvasti paikallisia toimijoita. Luken ohella meillä on useita konsulttiyrityksiä, jotka toimivat maailmalla erilaisissa metsänkartoitushankkeissa, Kaarakka sanoo.

Mittausten ja analyysin tarkkuus kasvaa koko ajan. Metsävarojen kartoituksessa käytetään aikaisempaa enemmän tietojärjestelmiä analysoimaan ja yhdistämään tietoa, sillä yhä suurempi osa metsistä inventoidaan satelliitti- ja ilmakuvauksen ja laserkeilauksen keinoin. Ja jos paikalle ei päästä alueen vaikeakulkuisuuden tai vaarallisuuden takia, metsät voidaan arvioida referenssialueista saatavalla tiedolla. •

Lue seuraavaksi ilmastopakolaisuusteeman juttu 3/4 tästä.

teksti Jussi-Pekka Aukia
Kuvat Vesa Kaarakka, Jussi-Pekka Aukia, Ingimage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.