lentokoneet

Sadetanssia lentokoneilla?

Suomalaistutkijat selvittävät laajassa hankkeessa sateentekemisen tieteellisiä perusteita.

Ilman pienhiukkasten vaikutuksia ilmastoon ja säihin tutkivat suomalaiset tieteentekijät saivat tämän vuoden alussa Arabiemiraattien valtion myöntämän apurahan tutkimushankkeelleen, jossa selvitetään aerosolihiukkasten roolia sateen keinotekoisessa synnyttämisessä.

Keinotekoisen sateen aikaansaaminen perustuu tiivistymisytimien eli aerosolihiukkasten kylvämiseen ilmakehään lentokoneesta. Perusajatus on se, että ilmassa luontaisesti oleva kosteus saadaan aerosolien avulla tiivistymään tavanomaista tehokkaammin hyvin suuriksi pilvipisaroiksi, jotka aikaa myöten satavat vetenä maahan.

Kolmivuotisen hankeen rahoitus on 1,5 miljoonaa dollaria ja siihen osallistuu erisuuruisin työpanoksin yhteensä 20 tutkijaa Ilmatieteen laitokselta, Helsingin yliopistosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta. Se on osa laajempaa ohjelmaa, joka on tähän asti suurin panostus aiheeseen.

hannelekorhonen

Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen on itse mallinnuksen asiantuntija: – Me katsomme ilmakehän pienhiukkasia hyvin monipuolisesti.

 

Ilmakehän ymmärtäjät

Ilmatieteen laitoksella työskentelevän tutkimusprofessori Hannele Korhosen vetämä hanke oli yksi kolmesta, jotka kansainvälinen asiantuntijaraati valitsi 90 ehdotuksen joukosta. Korhonen pitää tunnustusta merkittävänä siinäkin mielessä, että Suomessa ei ole koskaan tutkittu varsinaista sateentekoa – koska siihen ei ole ollut tarvetta. Hän arvioi, että tunnustusta sai suomalainen vahva ilmakehän pienhiukkasiin liittyvä osaaminen ja ymmärrys.

– Suomessa toimiva akateemikko Markku Kulmalan alulle panema arvostettu ilmastontutkimusyhteisö on synnyttänyt merkittävää tutkimusosaamista ilmakehän aerosoleihin liittyvissä mittauksissa ja mallintamisessa. Me katsomme ilmakehän pienhiukkasia hyvin monipuolisesti, Korhonen kertoo.

– Projektimme tavoite on selvittää pienhiukkasten vaikutuksia erilaisissa tilanteissa ja simuloida, mitä tapahtuisi, jos pilviin kylvettäisiin hiukkasia erilaisissa olosuhteissa: Miten sadanta muuttuisi ja millaisia hiukkasia pitäisi kylvää? Korhonen muistuttaa, että suomalaistutkijoiden tehtävä on kerätä tieteellistä todistusaineistoa idean toimivuudesta, ei kehittää uusia menetelmiä.

– Tutkimme myös alueen sääolosuhteita ja luontaisia hiukkastyyppejä, lähinnä mineraalipölyä ja rikkiyhdisteitä. Vasta tämän kokonaiskuvan päälle rakennetaan mallinnus.

Totta vai huuhaata?

Sateenteko kiinnostaa ilmastonmuutoksen voimistumisen myötä. YK on äskettäin arvioinut, että vuoteen 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä elää alueilla, joissa vedestä on ainakin ajoittain pulaa.

Sateentekoa on harrastettu toisen maailmansodan ajoista alkaen viidessäkymmenessä maassa, mutta vaihtelevin tuloksin. Menetelmää on myös yritetty käyttää, jotta pilvi pudottaisi vetensä jo ennen saapumistaan pilaamaan olympialaisten avajaisia tai muita isoja juhlatilaisuuksia.

– Esimerkiksi Arabiemiraateissa käytetään noin 20-kertaisesti vettä luonnolliseen sadantaan verrattuna. Suolanpoisto merivedestä on niin kallista, että heilläkin on sateentekoon oma operatiivinen ohjelma, jonka kuusi lentokonetta tekevät vuosittain 150–200 lentoa, Korhonen kertoo.

– Menetelmän tuloksista on kuitenkin hyvin ristiriitaista tietoa, ja sen toimivuuden tieteellinen todistaminen on hyvin vaikeaa – esimerkiksi sen suhteen, olisiko kylvetty pilvi joka tapauksessa satanut sillä kohtaa tai jossain muualla. Jokainen pilvi on yksilö, joten testin toistaminen täsmälleen samanlaisena samanlaisissa olosuhteissa on mahdotonta. •

teksti Jussi-Pekka Aukia
Kuvat Jussi-Pekka Aukia, ShutterStock.com

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.