arktis

Arktis muuttuu, eikä paluuta entiseen ole

Ilmastonmuutoksen myötä arktinen alue on peruuttamattomasti muuttumassa kovaa vauhtia.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen, siihen sopeutuminen sekä kestävä kehitys ovat pääteemoina Suomen toukokuussa alkaneella Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudella. Yhdessä saksalaisten ja ranskalaisten tahojen kanssa ympäristöministeriö järjesti lokakuussa Helsingissä kansainvälisen seminaarin, jossa esiteltiin Arktisen neuvoston tuottamaa ympäristötutkimusta.

Kahdeksan maan muodostama Arktinen neuvosto tuottaa ja julkaisee runsaasti vertaisarvioitua tutkimustietoa päätöksentekijöille raportteina, jotka nettijulkaisuina ovat muidenkin käytettävissä. Kuutta tutkimusohjelmaa vetää jokaista oma työryhmänsä. Aiheita ovat mm. ympäristösaasteet ja biodiversiteetti ja kestävän kehityksen edistäminen ilmastonmuutoksen alla.

Tänä vuonna on julkaistu muun muassa arktisen alueen lumen, veden, jään ja ikiroudan arviointi SWIPA (Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic), johon yli 90 tutkijaa on kerännyt tietoja ajanjaksolta 2010–2016. Raportin keskeisin viesti on, että arktinen ilmasto on entistä selkeämmin siirtymässä uuteen tilaan.

– Haavoittuvainen Arktis lämpenee yli kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Kahden asteen globaalilämpötilan nousu merkitsee siellä kuuden asteen lämpötilan nousua. Huippuvuorilla mitattiin jo viime vuonna kuusi astetta normaalia korkeampi keskilämpötila, totesi seminaarissa norjalainen Marianne Kroglund, joka on Arctic Monitoring and Assessment Programme -työryhmän (AMAP) puheenjohtaja.

Sulanut napajää voi vaikuttaa tropiikeissa asti

Paitsi että Pohjoisen jäämeren jääpeite kutistuu, sen rakenne on muuttunut. Monivuotinen paksu jää vaihtuu yhä nopeammin ensimmäisen vuoden jääksi, joka sulaa kesäksi. Tutkijat arvioivat nyt, että jääpeite kesäisin saattaa sulaa kokonaan jo 2030-luvun loppupuolella.

– Uusien tietojen mukaan näyttää siltä, että napajään häviäminen vaikuttaa maapallon sääolosuhteisiin tähän asti arvioitua paljon laajemmin. Tutkijoiden mukaan vaikutus saattaa ulottua keskileveysvyöhykkeen yli aina Kaakkois-Aasian monsuunialueelle, Kroglund sanoi.

Etenkin Grönlannin jäätiköiden yhä nopeampi sulaminen vaikuttaa merkittävästi merenpinnan nousuun. Vuosina 2011–2014 Grönlanti menetti vuosittain lähes kaksi kertaa enemmän jäätä kuin kaudella 2003–2008.

Arktiset maa-alueet ovat lumen peitossa yhä lyhyemmän ajan. Lumipeitteen vuosittainen kesto on vuosikymmentä kohti lyhentynyt keskimäärin kahdesta neljään vuorokautta. Ikiroudan alueella pintakerros sulaa kesäisin yhä syvemmälle, mutta mittaustiedot tästä ovat vielä puutteelliset. Uusien arvioiden mukaan arktisissa maakerroksissa on varastoituneena noin puolet maapallon maaperässä olevasta hiilestä.

Ikiroudan sulamisen myötä suuret määrät kasvihuonekaasuja saattavat vapautua ilmakehään.

– Arktisen alueen nopea ja perusteellinen muutos jatkuu, vaikka Pariisin sopimuksen sisältö vietäisiin kokonaisuudessaan läpi, ja osa muutoksista on peruuttamattomia. Ponnistukset kehityksen lieventämiseksi voivat tasapainottaa tilannetta aikaisintaan vuoden 2050 jälkeen, mutta nykyisenkaltaista Arktista ei enää saada takaisin, Kroglund totesi.

jaatikko

 

Kasveja uhkaa lumen sulaminen ja kuivuus

On aika sopeutua pysyviin muutoksiin ja valmistautua siihen, että ne aiheuttavat vastakkainasettelua ja konflikteja. Tätä käsittelee uunituore, lokakuussa ilmestynyt AMAP-raportti Adaptation Actions for a Changing Arctic: Perspectives from the Barents Area.

Arktiset ekosysteemit niin maassa kuin meressä ovat herkkiä ja lajisto erikoistunut äärimmäisiin olosuhteisiin. Ikonisen jääkarhun riippuvuus merijäästä on tuttu esimerkki. Merten ekosysteemejä uhkaa taas veden happamoituminen.

Tundran kasvien pärjäämiseen vaikuttavat niin suojaava lumipeite talvisin kuin maaperän riittävä kosteus kesäisin. Lämpeneminen uhkaa molempia. Roudan sulaessa tundra muuttuu pahimmassa tapauksessa hiilinielusta kasvihuonekaasujen lähteeksi.

Taloudelliset intressit kasvavat, kun matalan meren öljy-, kaasu- ja mineraalivarat jään sulamisen myötä tulevat helpommin hyödynnettäviksi. Mantereella ikiroudan sulaminen ja kasvava haihtuminen sekä myrskyt, tulvat ja muut äärimmäiset sääilmiöt aiheuttavat vakavia vahinkoja infrastruktuurille, kuten teille, satamille, sähköverkoille ja kaasuputkille.

Seminaarissa todettiin, että jotta muutoksiin voi varautua, monimutkaisia prosesseja pitää ymmärtää paremmin. Sitä varten tarvitaan lisää, tarkempaa mittaustietoa. Ilmastonmuutosta arktisissa oloissa pitäisi voida määrittää paremmin ja ilmastomalleja kehittää sen mukaan. Askelia tähän suuntaan otetaan globaaliskaalassa tänä vuonna alkaneessa Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n kaksivuotisessa hankkeessa Year of Polar Prediction. •

Lisää Arktisen
neuvoston tutkimusraporteista

 

teksti Harriet Öster
kuva IngImage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.