07.06.2018

Evästauolla

Helena Herttuainen

robotti

Mekaanisia luokittelukoneita

Kognitiotutkija muistuttaa, että tekoäly ei ole sama asia kuin ihmisen äly. Se ei kuitenkaan tarkoita, että siitä ei olisi mihinkään.

Ihmisälyn ja koneälyn rajapintaa vuosikymmeniä tutkinut professori ja kognitiotieteilijä Mauri Kaipainen Södertörnin yliopistosta Tukholmasta sanoo, että vaikka tekoälystä on puhuttu 1950-luvulta asti, se on jäänyt teknoutopiaksi. Vaikka koneiden laskentateho on miljoonakertaistunut, tekoälyn ja ihmisälyn ero on ja pysyy kategorisena.

Havaitsemista, oppimista, muistia, ajattelua ja käsitteitä tutkiva kognitiotieteilijä pitää tekoälyyn liittyvää hypettämistä keisarin uusina vaatteina ja bluffina. Myös Steven Hawkingin tuoreet varoitukset tekoälyn vaaroista olivat tiedeyhteisön kannalta lähinnä noloja.

– Sinänsä arvostettu tiedemies antoi tässä tapauksessa lausuntonsa oman alueensa ulkopuolella. Kukaan älytutkija tai psykologi ei osta näitä väitteitä, sillä ihmisen äly on täysin eri luontoinen koneälyyn verrattuna. Ihminen ottaa huomioon taustan, kontekstin ja motivaation ja sellaista on hyvin hankala edes mallintaa, saati sitten saada toimimaan, Kaipainen sanoo.

– Ja tällä en tietenkään tarkoita, etteikö tekoälytutkimusta kannattaisi tehdä. Pystyäkseen simuloimaan ihmisaivoja, koneen pitäisi kuitenkin elää ihmisen elämä, omaksua ihmisen biologia, rakastaa ja vihata kuin ihminen – ja senkin pitäisi pystyä neuvottelemaan palkastaan.

Tekoäly-termillä eli AI:lla tarkoitetaan mitä milloinkin. Nykyisin nimitystä käytetään useimmiten niin sanotuista syväoppivista luokittelukoneista, joita opetetaan esimerkin avulla. Käytännössä nämäkin järjestelmät ovat lopulta mekaanisia – toki todella pitkälle vietyjä ja tehokkaita – laskimia.

Kaipaisen mielestä ne sopivat parhaiten valtavien tietomassojen seulontaan ja erilaisten tilastollisten algoritmien käyttöön. Lisäksi ne mahdollistavat sellaisten asioiden tutkimisen, joiden ääreen tutkijoilla ei aikaisemmin ole ollut pääsyä ilman koneita. Jopa humanistit käyttävät nykyään laskuvoimaa.

– En usko, että tekoälysovellusten yleistyminen heikentää yhtään tutkijoiden työllisyyttä, koska se avaa samalla uusia tutkimuskohteita. Todennäköisesti pitkälle edistyneen automaation työllisyysvaikutus koko yhteiskuntaan on samantapainen kuin mitä tietokoneiden ja muun toimistoautomaation tulo aikanaan aiheutti.

Mauri Kaipainen ei usko, että että tekoälysovellusten yleistyminen heikentää tutkijoiden työllisyyttä, sillä se avaa samalla uusia tutkimuskohteita.
maurikaipainen

Kone ja ihminen

Kaipaisella itsellään on meneillään hanke, jossa tutkitaan, miten ihmisen ja tekoälyn rooleja voisi selkeyttää asettamalla ne vuoropuheluun keskenään. Kehitetyssä ison datan analyysisovelluksessa ihminen ja kone neuvottelevat analyysin edistyessä muuttujan kerrallaan.

Menetelmässä ihminen tekee sitä, mikä häneltä käy parhaiten, ja kone sitä, missä se on tehokkaampi: Kun kone laskee tilastollisesti parhaat erottavat piirteet, joista ihminen valitsee analyysikohteen kannalta mielekkäimmän vaihtoehdon, päästään tehokkaasti ja nopeasti erotteluihin, jotka ovat hankkeen kannalta olennaisia.

– Kone pystyy kyllä filtteröimään dataa, mutta sillä ei ole hajuakaan siitä, miksi analyysiä ryhdyttiin alun perin tekemään, kenen kannalta sitä tehdään ja mitkä seikat ovat kussakin tilanteessa olennaisia, Kaipainen selittää.

– Kone ei tule koskaan tavoittamaan, mikä on hankkeen kannalta olennaista. Tässä on ihmisen ja koneen rajapinta. Kone pystyy kyllä tajuamaan, että synonyymit ovat synonyymejä, ja kokoaa niistä nippuja, joilla ei kuitenkaan ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.

Ihminen ymmärtää, miksi

Tutkiva ihminen käyttää intuitiota, tekee oletuksia ja testaa niitä laajan, jopa elämänmittaisen kokemuksen pohjalta. Kaipainen muistuttaa, että esimerkiksi Newton päätyi painovoimateoriaansa intuition kautta.

– Ihmisellä on intuitio, taustatieto ja tarve saada selville jotain. Koneella ei niitä ole, eikä tekoäly voi siksi korvata opettajaa, tutkijaa, taiteilijaa tai lähimmäisen kuuntelijaa. Sen vuoksi tekoälyyn liittyvä kehitys on menossa kohti hybridi­sovelluksia, joissa kone esivalmistelee materiaalin ja ihminen tekee päätökset.

Kaipainen muistuttaa, että ihmisälyn ymmärtäminen on välttämätön perusedellytys keinoälyksi kutsutun teknologian kehitykselle.

– Ennen kuin kannattaa edes puhuakaan koneellisesta keinoälystä, meidän pitäisi ymmärtää, mitä se jäljiteltävä ihmisen äly oikeastaan on. Ja eiköhän tässäkin olla vasta alussa. Sen vuoksi Steven Hawkingin ja Elon Muskin julkisuudessa ilmaisema pelko tekoälyn turvallisuudesta on mielestäni vahvasti liioiteltua ja ennenaikaista. •

Lue seuraavaksi Teköäly 4/4 tästä.

teksti Jussi-Pekka Aukia
Kuvat Mauri Kaipainen, Ingimage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.