paulakankaanpää

Johtajaksi sisältö edellä

Suuri osa johtajan työstä tapahtuu taustalla. Pidän langat käsissäni, toteaa SYKEn merikeskuksen johtaja Paula Kankaanpää.

Tutkijayhteisön johtaminen on mielenkiintoinen ja jopa jännittävä yhdistelmä asiantuntijuutta ja johtamistyötä. Näin kuvaa filosofian tohtori Paula Kankaanpää, 54, jo lähes 20 vuotta kestäneitä johtajan töitään ja hakeutumistaan niihin.

Pisin rupeama johtajana hänellä on ollut Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Sinne Kankaanpää valittiin vuonna 2000. Rovaniemellä vierähti 15 vuotta.

Eikä ihme. Arktisen alueen asiantuntija oli kirjoittanut gradunsa ja väitöskirjansa Itämeren ahtojäistä. Takana oli jo uraa vuosikymmenen verran tutkijana Merentutkimuslaitoksessa ja ympäristöministeriössä sekä tehtävä Arktisen neuvoston luonnonsuojelutyöryhmän apulaispääsihteerinä Islannissa.

– Sain paljon aikaiseksikin. Keskukseen perustettiin kuusi tutkimusprofessuuria ja keskus vahvistui kansainvälisenä, monitieteisen tutkimuksen solmukohtana.

Maantieteilijän koulutus loi hyvät edellytykset pohtia arktisen alueen kehitystä. Arktisella alueella kohtaavat eri hallinnonalojen asiat, kuten ympäristönsuojelu, kestävä kehitys sekä vähemmistökysymykset. Näiden asioiden tutkimuksen johtamista tukee monitieteellinen osaaminen.

Sisäänajo vie aikaa

Samantyyppinen tieteenalat ylittävä ongelmanasettelu pätee myös Kankaanpään nykyisessä tehtävässä SYKEn merikeskuksen johtajana. Yksikkö on nyt suurempi, henkilökuntaa on lähes 100. Merikeskus vastaa myös Suomen merentutkimusalus Arandan toiminnasta.

– Aloitin SYKEn merikeskuksessa syksyllä 2015. Tehtävä on tavattoman kiinnostava ja monitahoinen, jossa huippututkimusta sovitetaan yhteiskunnan tarpeiden ja ympäristönsuojelun näkökulmista.

Tämän kaltaisessa suuressa yksikössä johtajalla kestää muutama vuosi ajaa itsensä sisään tehtävään. Oma työnsä on myös sen hahmottamisessa, miten yksikkö asemoituu organisaatiossa, valtakunnallisella tasolla Suomessa sekä kansainvälisissä toiminnoissa. 

– Samalla pitää pystyä pyörittämään yksikön arkea. Aika haastava, mutta palkitseva paletti. On ollut mielenkiintoista huomata, miten uudet asiat ovat kertyneet vanhan osaamisen päälle. Johtamiseen liittyvät elementit ovat aika lailla samanlaisia tämäntyyppisissä tiedeyhteisöissä.  

Luottamuksen ilmapiiri

Ihmisenä Kankaanpää sanoo olevansa aktiivinen ja ratkaisuhakuinen, eikä erityisen hierarkkinen johtaja.

– Omaa johtamista on vaikea määritellä. Minusta johtajan tehtävänä on tukea tutkijayhteisöä ja auttaa tutkijoita heidän kysymyksissään sekä rahoituksen hankinnassa. Samalla on pidettävä kokonaisuuden kannalta keskeiset langat käsissä.

Johtajaksi hän sanoo kasvaneensa käytännön työssä. Johtajuusoppia on kertynyt valtakunnalliselta maanpuolustuskurssilta ja valtionhallinnon johtajuuskoulutuksen kurssilta. Siellä antoisinta oli tavata muiden alojen johtajia. Erilaisia käsityksiä ja käytäntöjä on hyvä kuulla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla hyvä johtaja.

– Hyvässä johtajuudessa olennaista on ainakin luottamus niin, että ihmiset uskaltavat tulla toimittamaan mitä tahansa asioitaan luokseni. Toki täytyy myös kyetä edistämään asioita, pelkkä tukeminen ei riitä. Konfliktitilanteissa joutuu usein etenemään intuition varassa. On myös mietittävä, minkälaisissa tilanteissa asioiden on parempi antaa olla, minkälaisissa taas selvittää tilanne pohjamutia myöten.

Järjestelmät energiasyöppöinä

Parinkymmenen vuoden aikana johtajuuden haasteet ovat muuttuneet. Tutkijat pyrkivät kaikin keinoin keskittymään työhönsä. Kankaanpään mukaan tutkimus on Suomessa jäänyt osin byrokraattisten järjestelmien jalkoihin. 

– Yletöntä tutkimusrahoituksesta kilpailuttamista tulisi Suomessa vähentää. Se hukkaa yhteiskunnan resursseja. Johtajana pyrin vahvistamaan sekä yksikköni vakautta että sen kansainvälistä yhteistyötä. •

teksti ja kuvat | Leena Filpus

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.