Huoltovarmuus 2/5

makasiini

Isonkyrön vanha viljamakasiini 1700-luvulta. Ovessa oli kolme lukkoa ja sen sai auki vain, kun kirkkoherra ja kaksi luotettua isäntää olivat avaimineen yhtä aikaa paikalla.

 

Huoltovarmuusajattelu on suomalaisilla geeneissä

Suomessa on iät ajat pantu viljaa talteen pahan päivänä varalle, ensin kruunun- ja pitäjänmakasiineihin ja sitten 1930-luvun lopussa suursodan alla valmistuneisiin valtion viljasiiloihin. Samoin sodan alla alettiin varastoida myös polttoaineita armeijan tarpeisiin. 

Varmuusvarastointia hoidettiin sodan jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriön toimesta. 1950-luvun puolivälissä ministeriöön perustettiin Puolustustaloudellinen neuvottelukunta suunnittelemaan siviiliyhteiskunnan varautumista.

Samoihin aikoihin perustettiin sveitsiläisen esikuvan mukaisesti ensimmäiset poolit, joissa yritysten edustajat tekevät teollisuudenaloittain yhteistyötä varautumisen suunnittelussa ja muussa edistämisessä. Vuoden 1993 alusta nämä erilliset toiminnot koottiin lopulta ministeriön alaisuuteen perustettuun Huoltovarmuuskeskukseen.

– Suomalainen järjestelmä on omanlaisensa, eikä vastaavia ole kuin Sveitsissä ja aiemmin Pohjoismaissa. Ruotsi ja Norja ehtivät tosin jo purkaa omia järjestelmiään 1990-luvun liennytyksen vuosina ja ovat nyt pystyttämässä niitä isolla rahalla uudelleen, Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola kertoo.

– Suomessa sotavuosien kokemukset leimasivat pitkään ajattelua. Ja tietyssä mielessä viranomaisten, yksityisten toimijoiden ja kolmannen sektorin tiivis yhteistyö huoltovarmuusorganisaatiossa heijastaa edelleenkin Talvisodan henkeä, eli pienen kansakunnan halua ja kykyä varautua ja selvitä poikkeustilanteista yhteistyötä tehden. •

Lue seuraavaksi Huoltovarmuus 3/5 tästä.

Teksti ja kuvat Jussi-Pekka Aukia

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.