flippaus

Käänteinen opetus parantaa oppimistuloksia

Itä-Suomen yliopistossa on pantu opetusmenetelmät remonttiin. Käänteinen opetus on parantanut oppimistuloksia huimasti.

Perinteinen luokka- ja luento­saliopetus alkaa olla tiensä päässä. Luennoilla opiskelijoiden päähän kaadettu tieto ei pysy siellä kauaa, jos sitä kunnolla edes sisäistetään. 

– Tapa opettaa ei ole muuttunut 500 vuoteen, Itä-Suomen yliopiston oppimisympäristöjen kehityspäällikkö Markku Saarelainen puuskahtaa.

Yliopistonlehtori Saarelainen alkoi yli kymmenen vuotta sitten toteuttaa omilla sovelletun fysiikan kursseillaan Yhdysvalloista Suomeen levinnyttä flipped classroom -metodia.

– Halusin kehittää opetusta oppijakeskeiseen suuntaan. Teknologia alkoi olla sillä tasolla, että ennakkomateriaalin tuotanto ja jakaminen mobiilisti oli järkevää.

Tulokset olivat vakuuttavat. Aikaisemmin Saarelaisen pitämällä sähkömagnetiikan kurssilla neljä viidestä opiskelijasta reputti. Kun hän alkoi soveltaa käänteistä opetusta, useampi kuin yhdeksän kymmenestä pääsi tentistä läpi. Samalla Saarelaisen opetustunnit vähenivät 70 tunnista 18 tuntiin. Kuinka tämä on mahdollista?

– Käänteisessä opetuksessa perinteinen luentopainotteinen opetus käännetään päälaelleen. Opiskelijat opiskelevat kurssin perusteet itsenäisesti, jonka jälkeen kontaktiopetuksessa ratkotaan yhdessä ongelmia ja analysoidaan, sovelletaan ja syvennetään tietoa, Saarelainen valottaa.

Flipped classroom on opettajan näkökulma opetuksen tuottamiseen uudella tavalla, ensimmäinen askel. Kokonaisvaltaisempi oppimiskulttuurin muutos on flipped learning. Siinä opiskelijat ottavat uuden oppimistavan omakseen ja vievät sitä autonomisemmin opiskeluunsa.

Markku Saarelainen toimii Itä-Suomen yliopiston oppimisympäristöjen kehityspäällikkönä. Hän on vakuuttunut käänteisen opetuksen hyödyistä niin yliopistossa kuin työelämässä.
markkusaarelainen

Tehokasta ajankäyttöä

Läpäisyprosentit paranivat Saarelaisen mukaan siksi, että opiskelijoilla oli enemmän aikaa sisäistää oppimansa asiat. Luennoilla asioiden sisäistämiseen ei ole yhtä paljon aikaa kuin muun materiaalin, esimerkiksi videoluentojen, kirjojen ja harjoitusten avulla opiskeltaessa.

– Opiskelijat voivat käydä katsomassa luennot verkosta missä ja milloin heille sopii. Opettaja puolestaan voi käyttää opetusajan tiedonsiirron sijaan korkeamman oppimisen tukemiseen. Sekä opiskelijoiden että opettajien aika tulee tehokkaammin käytettyä, Saarelainen perustelee.

Itä-Suomen yliopiston käänteisen oppimisen projektissa opettajat saivat yksilöllistä tukea valitsemansa kurssin uudistamiseen. Opettajia koulutettiin muun muassa oppimisen solmukohtien tunnistamiseen, verkkoluentojen toteutukseen ja aktivoivaan lähiopetukseen.

Käänteinen opetus jalkautettiin 25 eri oppiaineeseen ja pilottiopettajia eli flippareita on jo yli sata. Itä-Suomen yliopisto on ollut menetelmän edelläkävijä. Nyt sitä sovelletaan myös esimerkiksi Aalto-yliopistossa ja Helsingin yliopistossa, jossa käänteistä opetusta käytetään etenkin lääketieteessä.

– Ymmärtääkseni tämä on Suomen yliopistohistorian laajin opetus­interventio, jossa opetuskulttuuria murretaan yhtenäisellä menetelmällä. Olen käynyt kouluttamassa opettajia myös muualla Suomessa. Myös lukioissa ja ammattikorkeakouluissa nähdään samat tarpeet opetuksen uudistukseen ja flippauksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Käänteisen opetuksen aloittaminen vaatii johtoportaan tuen ja opettajien työajan vapauttamista käänteisen opetuksen suunnitteluun. Opettajat tarvitsevat aikaa esimerkiksi luentojen videoimiseen.

Uusi opetustila tukee

Flippaus on muuttanut myös opetustiloja, vaikkei tila olekaan metodin oleellisin asia.

– Flippauksessa tarvitaan paljon avointa ja muuntojoustavaa tilaa, jossa voidaan perehtyä sähköiseen opetusaineistoon. Fysiikassa myös laboratoriot on syytä ottaa opetus- ja opiskelukäyttöön laajemmin. Hienot tilat ja laitteet eivät sinänsä mullista oppimista. Muutoksen tulee lähteä opetuksen kehittämisestä, jota fyysinen oppimisympäristö palvelee, Saarelainen tähdentää.

”Toimii”

Yksi käänteisen opetuksen projektiin osallistunut pilottiopettaja oli ravitsemustieteen professori Ursula Schwab. Hänen mukaansa flippaus on parantanut oppimistuloksia ja opiskelijoiden itseluottamusta.

– Ajatuksena oli aktivoida ja sitouttaa opiskelijoita opetukseen ja oppimiseen. Opettajana tehtäväni on varmistaa, että meiltä valmistuneet opiskelijat todella osaavat asiansa ja oppivat syvällisesti, Schwab tiivistää.

Schwab valitsi flippausjaksoksi sydän- ja verisuonisairauksien opintojakson, johon osallistuu kolmannen vuoden opiskelijoita. Opiskelijat lähtivät innostuneesti mukaan uuteen opetukseen, ja jokainen heistä sai opintojaksoa varten oman potilaansa.

– Opiskelijat tutustuivat Moodlessa ennalta asiasisältöihin. Jaoin heille noin kymmenen minuutin videoluentoja, luentodiat, kirjallisen materiaalin ja luento-osatentit. Tapaamiset eli kontaktikerrat sujuivat todella hyvin. Opiskelijoilla oli paljon kysymyksiä ja asioita, joita he halusivat pohtia. Tavoite oli, että jokaisella kontaktikerralla käsiteltäisiin ainakin yksi potilastapaus, Schwab kertoo.

Uudeksi tenttimismuodoksi Schwab toi ”potilastentin”, jossa tenttitapahtuma oli opiskelijan tapaaminen potilaan kanssa.

– Se onnistui erinomaisesti ja potilaatkin ottivat tapaamisen hienosti vastaan. Tenttiin kuului lisäksi kirjallinen työ, johon liittyi itsearviointi.

Schwabin mukaan flippaus vaatii huolellista suunnittelua, johon tulee varata aikaa. Vaikka työtä on ollut paljon, virtaakin on ollut enemmän.

– Opiskelijat ovat tykänneet ja oppineet aiempaa paremmin. Heidän itseluottamuksensa on myös parantunut, Schwab arvioi.

Markku Saarelaisen mukaan flippaus on hyvä menetelmä myös työpaikoilla tapahtuvaan koulutukseen, jos haetaan tehokkuutta ja syväymmärtämistä. 

– Flippaus on ajankäytöllisesti ja osallistavuudeltaan toimiva ratkaisu. Paljon palavereja voitaisiin tiivistää vain oleelliseen, jos alustukset olisi ”flipattu” ja niihin kuuluvat ennakkotehtävät sovittu, Saarelainen kannustaa. •

Lisätietoja: 
www.flippedlearning.fi
flippedlearning.org
Flipped learning – käänteinen oppiminen, Toivola–Peura–Humaloja, Edita, 2017

teksti | Markku Pulkkinen    kuvat | Itä-Suomen yliopisto

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.