Kolumni

Neuvottelemalla hyvää jäsenillemikkosalo

Viimeisin neuvottelukierros on saattanut avautua liittojen jäsenille erikoisena näytelmänä. Liittojohtajat vuorollaan vääntävät tekstinippeleistä ja prosentin sadasosista. Jos umpikuja on tullut eteen, on käyty julkista väittelyä osapuolten vaatimuksista, matkattu Bulevardille ja valtakunnansovittelija on yrittänyt ratkaista riidan esityksellä, jonka kaikki voivat niellä. Lakkojakin on nähty, jopa historiallisia. 

Elinkeinoelämän keskusliitto EK muutti taannoin sääntöjään. Se ei enää neuvottele työntekijäkeskusjärjestöjen ja valtiovallan kanssa keskitetyistä tulopoliittisista ratkaisuista. EK haluaa, että työehdoista ja palkoista sovitaan entistä paikallisemmin, mutta vientiliitot määräävät palkankorotusten tason kaikilla sektoreilla. Nämä kaksi tavoitetta saattavat näyttää keskenään ristiriitaisilta. Mielikuvitusta niiden yhteensovittaminen vaatiikin.

Vailla keskitettyä ratkaisua sektoriliitot ovat nyt neuvotelleet työ- ja virkaehtosopimusten ehtoja valmiiksi. Loimulaisten kannalta merkittävillä aloilla olemme saaneet neuvottelut käytyä. Vaikeimmaksi projektiksi osoittautuivat yliopistot. Työntekijäjärjestöt joutuivat järjestämään historiallisen lakon Helsingin yliopistossa ennen kuin sopu valtakunnansovittelijan avulla lopulta syntyi. Sivistystyönantajien vetämää uuteen palkkausjärjestelmään hirttäytynyttä neuvottelutaktiikkaa oli vaikea ymmärtää. Lopputuloksena yliopistotyönantajat joutuivat hyväksymään sovintoesityksen, joka oli heidän kannaltaan heikompi kuin Sivistystyönantajien aikaisemmin hylkäämä esitys.   

Palkankorotusten osalta EK:n ajama vientivetoinen malli toteutui. Ensimmäisenä neuvottelutuloksen saivat lokakuun lopussa aikaiseksi Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto. Tämän jälkeen kaikilla muilla sektoreilla sovitut palkankorotukset ovat seurailleet tunnollisesti isojen vientiliittojen keskenään sopimaa 3,2 prosenttia kahdessa vuodessa. 

Miksi sitten neuvotellaan, jos kerran vaan orjallisesti seuraillaan vientiliittojen sopimia palkankorotuksia? Siksi, että a) muuten mitään palkankorotuksia ei tulisi ja b) on myös paljon muuta työntekijän kannalta olennaista sovittavaa kuin palkat. 

Seuraavassa nopea laskutoimitus siitä, mitä nyt neuvotellut palkankorotukset loimulaisille euroiksi muutettuina merkitsevät. Loimulla on noin 10 500 varsinaista jäsentä, joista työ- ja virkaehtosopimusten piirissä on arviolta noin 85 prosenttia. Viimeisimmän työmarkkinatutkimuksemme mukaan loimulaisen keskimääräinen kuukausipalkka viime lokakuussa oli 4 189 euroa. Veroprosentin ollessa esimerkiksi 33 nettopalkka on tällöin 2 807 euroa kuukaudessa. Jos kuukausipalkka nousee 1,6 prosenttia 4 256 euroon, tarkoittaa tämä  539 euron korotusta nettovuosipalkkaan, jos veroprosentti pysyy samana. Loimun työ- ja virkaehtosopimusten piirissä oleville jäsenille tämä tarkoittaa vuodessa yhteensä yli 4,8 miljoonan euron kasvua nettopalkkapussissa. 

Palkankorotusten lisäksi neuvottelijat sopivat paljosta muustakin. Positiivisia edistysaskelia eri sektoreilla onnistuttiin ottamaan muun muassa pidennyksenä palkalliseen isyysvapaaseen, sairaan lapsen hoitomahdollisuuksien lisäämisenä ja lomarahan vaihto-oikeuden laajentamisena. 

Meidän Loimun työntekijöiden neuvottelukierroksen aikana pitkiksi venyneillä päivillä ja joskus öilläkin on onneksi aina selkeä tarkoitus. Se konkretisoituu neuvotteluista saatavana hyvänä teille, jotka Loimun muodostatte - Loimun jäsenille. •

Mikko Salo  |  Loimun toiminnanjohtaja

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.