Henkilökuvaa rakentamassa

Kesä on alkanut. Auringon säikeet kiertyvät iholle kuin aksonit, upoten kiinni sielusi sykkeeseen. Päivät menevät töissä tai opinnoissa, illat nauttiessa lämmöstä ja ystävyydestä. Nyt kesällä moni meistä on enemmän tai vähemmän mielenkiintoisissa tehtävissä, omalla alallaan tai muissa kuvioissa, kohtaamassa uusia tai vanhoja projekteja, rakentamassa sitä kuuluisaa verkostoa.tonisairanen

Vuorovaikutus on pohjimmiltaan luottamuksen rakentamista. Julkisuus taas on tietyn kuvan jakamista yhteisösi vertaisverkossa. Se kuva ei ole kaikille se tyylikäs smart casual, ei se laboratoriotakissa maailmankaikkeutta ratkova tai saappaat jalassa maapalloa korjaava. Eri julkisuuskentillä, eri yhteyksissä meidät nähdään eri auringossa, eri kontekstissa. Hyvin valmisteltu on jo puoliksi saavutettu.

ResearchGate- tai LinkedIn -profiilin kanssa tehdään tuttavuutta jo varhaisessa vaiheessa. Verkosto kasvaa klikkaus klikkaukselta. Ensivaikutelmat alkavat rakentua ja eipä aikaakaan, kun kesä on jo ohi ja puhutaan vakavammasta suhteesta, siitä vakituisen työuran alusta. Kriittinen tekijä tässä vaiheessa on helposti muiden näkökulma sinusta. Vaikutatko tyypiltä, jonka yhteisö haluaa mukaansa?

Harva meistä tietää, mitä mieltä muut ovat meistä. Oma kuva on usein positiivinen ja näkemys ystävyydestä oletetaan jaetuksi, vaikka sitä se ei tilastollisesti aina välttämättä ole. Pidemmällä tähtäimellä johtamisvalmentaja Kristi Hedges suosittelee selvittämään, mitä muut ajattelevat sinusta. Hän ehdottaa valitsemaan viisi kanssasi usein tekemisissä olevaa henkilöä työpaikaltasi tai muusta yhteisöstäsi. Tavoitteenasi on jutella heidän kanssaan siitä, mitä mieltä heidän näkökulmastaan sinusta ollaan yleensä. Mitä muuttamalla toiminnassasi sinä saavuttaisit parhaan mahdollisen tuloksen? 

Laadukas vuorovaikutus ei tule itsestään. Kuten sosiologi Manuel Castells on kuvaillut, voima vaikuttaa ympäristöömme sijaitsee suhteissamme muihin, vuorovaikutuksessa, joka ei koskaan ole yksisuuntaista. Vaikuttaessamme toisiin toiset vaikuttavat meihin vaihtelevalla voimalla. Nostamalla niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin pöydälle tulemme kehittäneeksi sekä itseämme että yhteisöämme.

Esimerkiksi huippuyliopisto Princetonin apulaisprofessori Johannes Haushofer on julkaissut virheidensä CV:n, jossa hän kertoo opinto-ohjelmista, tehtävistä ja rahoituksista, joita hän ei saanut. Samalla hän tulee valaisseeksi sitä työn määrää, joka suurten onnistumisten takana on. Valitettavasti negatiiviset tulokset eivät saa yleensä paljoakaan näyttöaikaa, oli kyse sitten yksilöstä tai kovan luokan tiedelehdestä.

”Me rakennamme onnistumisten narratiivin, joka piilottaa takaiskumme itseltämme ja toisilta”, kuten Caltechin post doc -tutkija Melanie Stefan on osuvasti asian ilmaissut.

Loppujen lopuksi vuorovaikutus on luottamusta ja yhteistyötä, virheiden ja onnistumisten hyväksyntää, molemmista oppimista. Verkostoituminen on lopulta vain sitä, että olet oma itsesi ja huomioit muut, mietit tapaasi vuorovaikuttaa ja tehdä yhteistyötä. Se ei aina tapahdu itsestään eikä se aina ole aitoa. Se vaatii työtä ja panostusta eikä sitä opi kuin tekemällä yhdessä. Porukka on lopulta se, joka tekee yhteisön ja nostaa yksilön.

Ja koska kiitos kannattaa aina sanoa julkisesti, kiitos sille omalle porukalleni Loimun toimistolla, opiskelijayhteisöissä ja aktiivikentällä – you make my day very much most of the time [koska täydellisyyttä ei koskaan saavuteta ja niin on hyvä]. Lämmintä kesää kaikille! • 

teksti: Toni Sairanen, Opiskelija- ja järjestö­koordinaattori, Loimu
kuva: veikko somerpuro

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.