muovikeskustelu

Maapallo ei saa hukkua muovijätteeseen!

”Muoviton maaliskuu” on käytännössä mahdottomuus, koska ihminen on todellisuudessa täysin kytköksissä tähän raaka­öljystä saatavaan polymeeriin. Käynnissä on myös järjetön roskaaminen, josta maapallon eliökunta kärsii monin paikoin.

Huhtikuussa Helsingin yliopiston kemian professori Heikki Tenhu sekä kemisti ja VTT:n ryhmänjohtaja Maija Pohjakallio kertoivat Tiedekulman Muovin jälkeen -tapahtumassa muovien kierrätyksestä ja vastailivat yleisön kysymyksiin. Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen toi samassa tilaisuudessa esiin oman näkemyksensä aiheeseen.

Muovit ovat iso joukko erilaisia polymeeripohjaisia materiaaleja. Niistä on reilut puoli vuosisataa valmistettu kuluttajille monenlaisia hyödykkeitä. Ne ovat tärkeässä osassa rakentamisessa ja monissa nyky-yhteiskunnan välttämättömissä koneissa ja laitteissa, kuten lentokoneissa, autoissa ja puhelimissa. Ilman muoveja ei nykyisen kaltainen elämäntyyli olisikaan mahdollista.

Lähtöaine muovin valmistukseen on useimmiten raakaöljy, vaikka myös korvaavia materiaaleja on alettu kehittää. Tällä hetkellä noin 6 prosenttia käytetystä raakaöljystä menee muovin valmistukseen, mutta Tiilikainen kertoi, että ennusteiden mukaan nykyinen kasvu muovituotteiden valmistuksessa johtaa parissa vuosikymmenessä 20 prosentin öljynkulutukseen.

Raakaöljy on kuitenkin fossiilinen, ehtyvä luonnonvara, ja tähän faktaan herättiin kymmenisen vuotta sitten. Lähempänä tätä päivää agendalla on taas vahvasti ollut ilmastonmuutos. Muovilla on tekemistä kummankin ilmiön kanssa. Sekä muovin valmistus että muovijätteen poltto tuottavat hiilidioksidikaasua ilmakehään eli kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Muovijäteongelma on globaali

Jätehuolto on tärkeässä osassa tämän päivän muovikeskustelua, koska se toimii huonosti juuri siellä, missä väestön määrä on suurin ja jätteitäkin syntyy paljon. Maapallon merissä raportoidaan massiivisista muovijätteiden lautoista. Pohjakallio kertoi, että Euroopassa kolmannes muovijätteestä kiertää materiaalina, mutta globaalisti vain 9 prosenttia. Yli 70 prosenttia muovijätteestä maailmanlaajuisesti ei päädy edes kaatopaikoille, vaan suoraan luontoon. Muovin kierto on siis saatava kuntoon!

Suomenlahden ja Suomen järvien rannoilta löytyvän muovijätteen määrä on tietenkin maailmanlaajuiseen ongelmaan nähden pieni, koska täällä jätehuolto onneksi toimii hyvin. Kaatopaikoille muovia ei saa enää viedä, vaan se on käsiteltävä muulla tavalla. Kyseeseen tulee joko materiaalin kierrätys tai polttaminen eli hyödyntäminen energiana.

– Tällä hetkellä polttaminen on tosin niskan päällä, joten Suomessa täytyy lisätä painoa materiaalin kierrätykseen ja polttamista alemmas, sanoi Tiilikainen.

– Uskon, että kierrätysmenetelmien kehittyessä raaka-aineet ohjautuvat kierrätykseen, koska yleensä asiat aina menevät siihen arvokkaimpaan käyttömuotoon. Suomessa on viime vuosina rakennettu paljon jätteenpolttolaitoksia, mutta niillä ei kuitenkaan ole ylikapasiteettia, arvioi Tiilikainen.

– Suomesta ei voida lähettää roskapartioita maailman jäteongelmaa ratkomaan, mutta kehittyviä maita voi ehkä tutustuttaa Suomen hallintoon ja lainsäädäntöön jäteongelman ratkaisemiseksi. Se olisi tärkeä osa kehityspolitiikkaakin, Tiilikainen totesi.

– Myös EU-tasolla lainsäädäntö, esimerkiksi mitä jätteitä saa polttaa, on väline saada parannusta muovijäteongelmaan. EU-lait velvoittavat jäsenmaita toimiin, ja ne itse määrittelevät toteutuksen tavan.

Muovin kemiallinen kierrätys

– Muovin kemiallinen kierrätys tarkoittaa sitä, että jätemuovi pilkotaan kemiallisesti takaisin polymeereiksi. Sen jälkeen kierrätetystä muovista voidaan rakentaa yhtä korkealaatuisia muovituotteita kuin neitseellisestä, siis raakaöljystä valmistetusta muovista, Pohjakallio kertoi.

Voisivatko muovin korvaavat, biologisesti hajoavat tuotteet ratkaista jäteongelman?

– Muovituotteita korvaavia tarvikkeita voidaan kyllä rakentaa biomassoista tai vaikka hiilidioksidista, mutta kokonaisuus ei ole joko–tai vaan sekä–että -tilanne, Pohjakallio määritteli.

– Ensinnäkin jäteongelman ykkösasia on, ettei muovia heitetä roskaksi luontoon, vaan viedään keräyspisteisiin. Ja se täytyy tehdä kuluttajille helpoksi!

– Sen jälkeen mennään muovin kemialliseen kierrätykseen. Kemistit ovat aikoinaan keksineet tavan rakentaa muoveja, ja samoja taitoja tarvitaan niiden purkamiseen. Kun muovi on purettu pienemmiksi molekyyleiksi, niitä voidaan käyttää uusien muovituotteiden ja kemikaalien raaka-aineina. Tämä on hyvin kiinnostava kenttä, jossa näen paljon potentiaalia, Pohjakallio totesi.

Voisiko Suomi ottaa globaalin muovihaasteen ratkaisemisessa aktiivisempaa roolia?

Tiilikainen kertoi, että Suomi on YK:n ympäristöministerien kokouksissa muiden Pohjoismaiden kanssa aktiivisesti herätellyt muita maita muoviongelman ratkaisuun, ja myös aika vahvasti lyönyt itsensä läpi kiertotalouden kärkimaana. Suomessa on lisäksi tänä keväänä aloitettu laatia muovitiekarttaa, jonka tavoite on ratkaista muoveihin liittyviä haasteita.

Tämän vuoden alussa julkaistu EU:n muovistrategia on Tiilikaisen mukaan kunnianhimoinen, ja Suomessa sen tavoitteiden toteutuminen vaatii lisää muovien talteenottoa ja kierrätystä.

Suomessa tänä talvena ympäristöministeriön ja Kaupan liiton toimijoiden yhdessä lanseeraama Green deal eli muovikassien vähentämishaaste osoittautui muutamassa viikossa huikean hyväksi menestykseksi. Se luo uskoa muoviongelman taklaamiseen tulevaisuudessa. •

Teksti: Katri Pajusola • Kuva: Veikko Somerpuro

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.