muurinen

– Ihmiskunnan tulisi sopeutua elämään luonnossa sitä tuhoamatta. Nyt luonnon tasapainoa on järkytetty liikaa, sanoo tutkija Johanna Muurinen Evirasta.

 

Suuren äärellä

Antibioottien tehon heikkeneminen on uhka koko ihmiskunnalle. Sen tutkiminen työllistää agronomi Johanna Muurisen, joka halusi nuorena pelastaa koko maailman.

Lukio ei sujunut porvoolaistytöltä niin kuin Strömsössä. Siitä huolimatta Johanna Muurinen kirjoitti ylioppilaaksi, vaikka poissaolojakin oli toiseksi eniten koko koulun historiassa. Yläasteella hänelle ei suositeltu lukiota vaikean matematiikan vuoksi.

Nyt voi sanoa, että opinto-ohjaaja ei tuntenut oppilastaan. Muurinen käyttää nykyisessä työssään R-ohjelmointikieltä, jolla hän analysoi jättimäisiä tilastoja. Suomalaisilta sikatiloilta kerätyt lääkitystiedot ovat ”semi big dataa”, jonka tutkiminen vaatii erityisosaamista. Sitä Muurinen kartutti itselleen väitöskirjavaiheessa, ja osittain juuri sen ansiosta hänelle avautui työpaikka Elintarviketurvallisuusvirastosta Helsingin Viikissä.

MMT Johanna Muurinen, s. 1979, työskentelee tutkijana Eviran riskinarviointiyksikössä. Hän on vastikään sopinut postdoc-tutkijan paikasta yhdysvaltalaisen, Indianan osavaltiossa sijaitsevan Purduen yliopiston kanssa, jonne hän lähtee kesällä. Sen lisäksi rahoitusta on tällä hetkellä kahdeksi vuodeksi.

Se rauhoittaa. Muurinen on uransa aikana havainnut sen, minkä moni muukin. Tutkimuksen teko on muuttunut Suomessa yliopistojen säästötoimenpiteiden myötä entistä tukalammaksi, ja usein leikkaukset tuntuvat kohdistuvan naisiin. 

– Yhdysvalloissa on paljon enemmän mahdollisuuksia. Siellä päättäjät arvostavat tieteentekijöitä, Muurinen sanoo. 

Muurinen itse oli herättänyt arvostusta yhdysvaltalaisissa tutkijoissa, ja niin hänelle tehtiin työtarjous kansainvälisessä konferenssissa. Se tuntui hyvältä – ja kaikkea muulta kuin itsestään selvältä. 

Muurisella on koulukiusatun menneisyys. Kiusaamisen aloitti ala-asteen opettaja, joka ei ymmärtänyt oppilaansa molempikätisyyttä. 

– Se tuntui epäoikeudenmukaiselta ja väärältä, Muurinen sanoo. 

Muurinen inhosi koulunkäyntiä. Onneksi myöhemmin elämän varrelle osui muutama ihminen, jotka uskoivat häneen. 

Tärkein itsetunnon vahvistaja teini-iässä oli kuitenkin harrastus, hevoset. Suomenhevonen Ruutu-Jeren korvaan sai kuiskuteltua kaikki murheet. Ratsastus on yhä tärkeä osa Muurisen elämää. Tänä päivänä Muurinen nousee Carinoso-­ruunan satulaan.

Laborantiksi ammattiopistosta

Kouluaikojen poikkeus oli ammatinvalintapsykologi. Hänen mielestään Muurinen oli erittäin lahjakas matemaattisesti. Yllättävä näkemys pani miettimään omia mahdollisuuksia uudesta näkökulmasta.

Äiti ilmoitti tyttärensä Porvoon ammattiopistoon laboranttilinjalle. 

– Viihdyin hyvin. Siellä oli samanhenkisiä ihmisiä ja erittäin hyvät pedagogit. Kemianopettaja Eija Mustonen käänsi elämäni suunnan, Muurinen muistelee.

Entinen lintsaaja valmistui parhain mahdollisin arvosanoin laborantiksi ja pääsi toksikologian tutkimusryhmään Helsingin yliopiston leipiin. Siellä vierähti seitsemän vuotta. Kun Muurinen tajusi, että hän halusi tehdä kokeet eri tavalla, hän päätti pyrkiä opiskelemaan, 28-vuotiaana. Tähtäimeen hän otti farmasian. 

Kaksi viikkoa ennen pääsykokeita Muurinen romahti. Farmasia vaikutti yhtäkkiä kylmältä ja kaupalliselta alalta ja opinnot koulumaisilta. Sellainen ei sopinut luonnonläheiselle ”hipille”.  

– Sain lapsena melkein vatsahaavan, kun kuulin sademetsien raivauksesta. Halusin pelastaa koko maailman, Muurinen kertoo.

Netistä löytyi viime hetkellä kiinnostava aineyhdistelmä, maaperä- ja ympäristötiede maatalous- ja metsätieteellisestä tiedekunnasta. Muurinen haki sekä sinne että farmasian tiedekuntaan ja pääsi molempiin.

Vaaka heilahti maaperätieteen pariin. Vuonna 2012 Muurinen valmistui maisteriksi (MMM). Viisi vuotta myöhemmin hän väitteli bakteerien antibioottiresistenssistä maatalousekosysteemeissä mikrobiologian oppiaineesta. 

Yhteinen terveys

Väitöskirjan aihetta etsiessään Muurinen törmäsi kurssiin, joka käsitteli tervettä ja hyvinvoivaa kotieläintä. Hän kuuli, että lehmien utaretulehduksia hoidettiin antibiooteilla, joista kuulemma jopa 80 prosenttia kulkeutui lannan mukana maaperään. Kukaan ei tiennyt, mitä sen jälkeen tapahtui. Siinähän oli hänen aiheensa, Muurinen oivalsi.  

– Kysyin tiedekunnan pikkujouluissa professori Marko Virralta, ohjaisiko hän väitöskirjani, ja hän suostui, Muurinen naurahtaa. 

Tällä hetkellä Muurinen tutkii mikrobilääkeresistenssiä suomalaisessa sianlihantuotantoketjuissa. 

– Analysoin muun muassa taulukoita sikatilojen lääkkeidenkäytöstä. Jos yhdellä tilalla on 2 000 sikaa ja jokainen tila tallentaa jokaisen rokotuksen tai lääkityksen jokaisen eläimen kohdalla, tilastorivejä voi syntyä parilta vuodelta yli 600 000. Siksi tarvitaan ohjelmointikieltä.

Eläinten terveys kiinnostaa Muurista, sillä se vaikuttaa suoraan myös ihmisten terveyteen. 

Muurinen on aktiivinen paitsi omassa tutkimuksessaan myös poikkitieteellisessä One Health Finland -kansalaisjärjestössä, joka muistuttaa, että eläinten, ihmisten ja ympäristön terveys on yhteinen, ei erillinen. Maatalous on maailman suurin mikrobilääkkeiden käyttäjä, vaikka mikrobilääkeresistenssi yhdistetään yleensä sairaalabakteereihin. 

– Antibiootit ovat peräisin ympäristöbakteereilta ja ihmiset tekivät niistä aseita omaan käyttöönsä. Siksi olemme saaneet aikaan antibiooteille vastustuskykyisiä, tautia aiheuttavia bakteerikantoja. Meillä ei ole kuitenkaan tulevaisuutta ilman antibiootteja, Muurinen sanoo.

Ihmiskunnan on ymmärrettävä, miten resistenssiongelmat syntyvät. 

Juuri sitä Johanna Muurinen haluaa tutkia. •

Teksti: Helen Partti • Kuva: Veikko Somerpuro

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.