Tekstiilien kierrätys 2/3

kuitua

Mekaaninen vai kemiallinen kierrätys?

Tekstiilien materiaalikierrätyksen eri lähestymistavoilla on omat vahvuutensa ja haasteensa.

Mekaanisessa kierrätyksessä vaate revitään auki ja se karstataan kuitumassaksi, jota pyritään käyttämään kuin tekstiilikuitujen tapaan. VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin muistuttaa, että lumppujen keräyksellä ja mekaanisella kierrätyksellä on satojen vuosien perinteet. 

– Laitteita on entuudestaan ja investointikustannukset ovat kohtuullisia. Ongelmana noin 20 prosentin suora hävikki kuitujen rikkoutuessa pölyksi karstauksessa. Sekoitetekstiilit ovat mekaanisessa kierrätyksessä menetelmällä pienempi riesa kuin kemiallisessa kierrätyksessä. Isompia haasteita ovat sen sijaan lajittelun tarve ja karstauslaitteita tukkivat kumimaiset painokuviot ja stretch-kuidut. 

Kierrätyskuitujen kemiallisella käsittelyllä tekstiilikuiduista valmistetaan muuntokuituja. Näihinkin halutaan mieluiten kohtuullisen puhtaita eriä raaka-aineita. 

Selluloosaa sisältävien luonnonkuitujen, kuten puuvillan tai pellavan kemiallisessa kierrätyksessä voidaan hyödyntää samoja prosesseja kuin valmistettaessa tuoreselluloosasta muuntokuituja. Vanhimmat niistä on kehitetty jo 1800-luvulla. 

Kuitujen käsittely- ja muokkausmenetelmien ohella myös kierrätystekstiilien lajittelu kehittyy uuden älyteknologian myötä jättiharppauksin, Ali Harlin sanoo.
aliherlin

Alkaliliuotuksessa eli Raion-menetelmässä sellu liuotetaan lipeässä ja käsitellään rikkihiilellä. Sen vaarallisuuden takia muuntokuitujen valmistukseen on pyritty kehittämään turvallisempia prosesseja. 

Näitä ovat Lyocell-liuotustekniikka, jonka yksi alalaji on Aalto-­yliopistossa kehitettävä omaan liuottimeensa perustuva Ioncell. Suomalainen Infinited Fiber Company pilotoi puolestaan Harlinin ideaan perustuvaa ja VTT:llä alun perin kehitettyä selluloosakarbamaattimenetelmää, jossa puuvillaa kierrätetään viskoosiprosessissa ilman sille tyypillisiä vaarallisia kemikaaleja.

– Eri menetelmillä päästään erilaisiin lopputuotteen ominaisuuksiin. Selluloosakarbamaattiprosessi tuottaa puuvillamaisen lopputuotteen, ja Ioncell lujemman, silkkimäisemmän tuotteen. Kummallakin on järkyttävän iso kaupallinen potentiaali, sillä molemmat soveltuvat sekä kierrätystekstiilien että tuoreen selluloosan prosessointiin.

Muuntokuitujen ominaisuuksia on myös mahdollista kehittää haluttuun suuntaan.

– Esimerkiksi Raionilla pyrittiin aikoinaan jäljittelemään silkkiä. Nyt sen kanssa pyritään puuvillamaisempaan käyttäjäkokemukseen. Lyocell-prosessilla on puolestaan mahdollista jopa sellaisiin ominaisuuksiin, joita polyesteri antaa. 

Uusia prosesseja ja parempaa lajittelua

Keinokuitujen kierrätyksessä olisi mahdollista palauttaa öljypohjaisista monomeereista polymeroitu ja käytössä heikentynyt kuitu takaisin monomeereiksi, jotka voitaisiin puhdistamisen jälkeen polymeroida takaisin uudenveroiseksi kuiduksi.

– Prosessi olisi teknisesti mahdollinen ja sen avulla voitaisiin tuottaa uutta kuitua myös esimerkiksi kierrätetyistä PET-juomapulloista. Prosessin energiantarve ja hiilijalanjälki olisi merkittävästi pienempi kuin tekemällä vastaavia kuituja öljystä. Maailmalla on jo muutama toimiva polyesteritekstiilejä kierrättävä koelaitos, mutta prosesseja ei vielä ole saatu kaupallistettua taloudellisesti kannattavalla tavalla.

Myös tekstiilien lajittelu kehittyy lähivuosina isoin harppauksin, kun mahdollisuus hyödyntää modernia kuvantamisteknologiaa, robotiikkaa ja tekoälyä muuttaa satunnaiset jäte-erät luokitelluiksi poistotekstiileiksi. Se voi muuttaa tähän asti kannattamattomia prosesseja taloudellisesti kannattaviksi. 

– Metsien kaukokartoituksessa käytettävät hyperspektrikamerat, jotka tunnistavat kohteensa pinnasta heijastuvaa valoa usealla eri aallonpituudella, mahdollistavat tekstiileissä käytettyjen kuitutyyppien automaattisen optisen tunnistamisen. Ja kun tekoälypohjaiset hahmontunnistussovellukset pystyvät tunnistamaan lajiteltavina olevien farkkujen valmistajat ja mallit, lajittelusta vastaava järjestelmä pystyy hakemaan näiden tietojen perusteella valmistajien tietokannoista niihin käytettyjen kankaiden tarkan kuitukoostumuksen, Harlin esittelee uusia teknologian tuomia mahdollisuuksia tehostaa jätetekstiilien lajittelua. 

– Niiden ansiosta kierrätettävissä olevat tekstiilit saadaan poimittua kuitujätteen seasta edullisemmin ja kattavammin, ja niiden käytön kannattavuusraja laskee.

– Ja tekstiili palveluna -tekstiilit omistava yritys toki tietää yksittäistä numeroitua vaatekappaletta myöten, millaisia kuituja se sisältää ja millainen historia sillä on ollut – jolloin voidaan lajittelun sijasta puhua tunnistamisesta. •

Lue tästä Tekstiilien kierrätys 3/3.

teksti: Jussi-Pekka Aukia • kuvat: Jussi-Pekka Aukia ja IngImage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.