Loimun tulevaisuus

Pitkä kuuma kesä

Paras kesä ikinä, on moni sanonut. Lämpimät ja aurinkoiset kelit pitivät lomailijat hyvällä tuulella. helenaHelleaalto johti myös ympäri Eurooppaa riivanneisiin metsä- ja maastopaloihin. Ruotsissa kuivuus ja kuumuus aiheuttivat 250 000 hehtaarin metsäpalot. Metsäpaloja edesauttoivat kova tuuli, ukkoset ja salamointi. 

Samaan aikaan Suomessa oli voimassa metsäpalovaroitus lähes koko maassa. Heinäkuun lopussa somessa käytiin hämmentävää sananvaihtoa metsäpalovaroituksista ja sääntöjen noudattamisesta. Pohjoisen kansanedustajan somekuva nuotiosta metsäpalovaroitusaikana sai paljon ihmettelyä aikaan, eikä selittely kaatosateesta parantanut yhtään asiaa. 

Bensaa liekkeihin heitti entinen kansanedustaja, jonka mukaan metsäpalovaroitus kuuluu tunkkaiseen Sääntö-­Suomeen. Katsos, riittää kun on itse tarpeeksi fiksu arvioimaan tilanteen, eli metsäpalovaroitus ei ole noudattamisen arvoinen, varsinkaan kaatosateella ja suonnäköisellä alueella. Niin, eihän suo voi syttyä palamaan, kaikki fiksuthan sen tietävät – vai miten se nyt menikään? 

Yksi viime vuosikymmenien suurimmista ympäristötuhoista on ollut Indonesian Mega Rice -projektista seurannut trooppisten soiden tuhoutuminen Borneolla. Katastrofaalinen projekti sai alkunsa 1990-luvun alkupuolella, jolloin diktaattori Suharton masinoimana aloitettiin Borneon soiden kuivatus riisiviljelystä varten. Borneolla soita ojitettiin arviolta yli puoli miljoonaa hehtaaria ja ojia kaivettiin yli 4 600 km. Asiantuntijoiden varoitukset eivät projektia pysäyttäneet.

Valtavat suoalueet alkoivat kuivua ja syttyivät palamaan. Vuonna 1997 El Niño -myrsky pyyhkäisi yli Borneon, joka johti hallitsemattomiin tulipaloihin. 20 miljoonaa ihmistä altistui vaarallisille palokaasuille. Kuivuvasta ja palavasta suosta vapautui valtava määrä hiiltä ilmakehään. Tutkijat ovat arvioineet, että vuonna 1997 maailman hiilipäästöistä 13–40 prosenttia tuli näiltä soilta. 

Suosta ei saatu riisipeltoa. Ravinneköyhä turve ei soveltunut riisinviljelyyn. Trooppiset suometsät tuhoutuivat, orankien ja monien muiden lajien elinympäristöt hävisivät, ja ihmiset joutuivat luopumaan perinteisistä elinkeinoistaan. Maan hallitus käytännössä hylkäsi MPR:n, mutta tuho on jatkunut. Suolla kytee ja palaa edelleen. Kuivuva suo päästää hiiltä ilmakehään sekä turpeen hajotessa että sen palaessa. Tutkijat ovat arvioineet, että Indonesia pitää tällä hetkellä hiilipäästöjen maailman pahamaineista 3. sijaa. Kyseenalaiset muut mitalipaikat menevät Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

No nyt takaisin tänne tunkkaiseen Sääntö-Suomeen. Tai hetkinen, täällähän on ihan raikas ilma. Ei kyteviä suopaloja eikä myrkyllisiä palokaasuja. Sääntöjen tunkkaisuutta ja turhuutta arvioitaessa olisi edes hetkeksi hyvä pysähtyä miettimään, ketä tai mitä säännöllä on tarkoitus suojella tai edesauttaa. Onko säännön noudattaminen järkevässä suhteessa saatavaan hyötyyn? Tai noudattamatta jättäminen järkevässä suhteessa riskeihin?

Metsäpalovaroituksen antaa Ilmatieteen laitos. Varoitus ei ole tehty päivän fiiliksen mukaan, vaan metsäpalovaroitukset annetaan käyttäen apuna indeksiä, joka lasketaan maanpinnan ylimmän, noin 6 sentin paksuisen kerroksen kosteusoloja kuvaavan mallin avulla. Mallin lähtötietoina käytetään mm. sademäärää ja ilman lämpötilaa. 

Näilläkin metsäpalovaroituksilla ja niitä noudattamalla on säästynyt ihmishenkiä, vältytty loukkaantumisilta ja sairastumisilta, suojeltu luontoa, pidetty hiilipäästöt hallinnassa ja estetty merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Asiantuntijoihin kannattaa luottaa. Osaavat ja ammattitaitoiset loimulaiset ovat laatineet aiheellisia ja vakavasti otettavia varoituksia pitkin kesää. Kiitos niistä. Noudatettu on. •

Helena Herttuainen, puheenjohtaja

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.