Tekstiilien kierrätys 1/3

kuitu2

Tulevaisuuden kuituvaihtoehdot

Muunto- ja kierrätyskuidut korvaavat yhä useammin tekstiilien keino- ja luonnonkuidut niiden heikon saatavuuden ja pahenevien ympäristöongelmien takia.

Tekstiilien arvoketju on todella pitkä: kuiduista tehdään lankoja, langoista kankaita ja kankaista lopulta vaatteita ja teknisiä tekstiilejä. Esimerkiksi miesten kauluspaitaan tarvitaan 24–25 työvaihetta.  

VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin kertoo, että vaatteissa ja erilaisissa teknisissä tekstiileissä käytetään yli viittäkymmentä erilaista kuitulajia – tekokuituja, luonnonkuituja ja muuntokuituja. 

– Tekstiilien kenttä on todella fragmentoitunut ja segmentoitunut: joukossa on paljon harvinaisia lajeja, kuten esimerkiksi selluloosa-asetaat­tikuidut, joita löytää lähinnä vain laadukkaimpien miesten takkien vuorikankaista ja tupakan suodattimista.

Suurin osa kuiduista on öljypohjaisia tekokuituja, joiden kohdalla isoin kysymys on tällä hetkellä niiden merkitys luontoon päätyvien mikromuovien lähteenä. Ongelmia lisäävät vielä tekokuitujen biohajoamattomuus, heikko kierrätettävyys ja hävitettävyys.

Luonnonkuidut ovat joko eläinkunnasta saatavia proteiineja tai kasvikunnasta saatavia selluloosakuituja. 

– Tärkein luonnonkuitu puuvilla on joutunut suurennuslasin alle sen tuotannon tarvitseman valtavan vesi- ja myrkkymäärän takia. Ympäristöriskien lisäksi puuvillaan liittyy myös bisnesriski, sillä vaikka tuotantoalaa on yritetty lisätä, itse tuotanto ei ole lisääntynyt, vaan taantuu.

Muuntokuituja selluloosasta

Vaihtoehtoja keino- ja luonnonkuitujen tuotantoon syntyvän aukon täyttämiseksi tarjoavat kuitujen kierrättäminen sekä puupohjaisesta tai muusta selluloosasta tehdyt muuntokuidut. Niiden valmistuksessa selluloosa liuotetaan ja siitä muodostetaan kuitu, joka palautetaan kiinteäksi aineeksi.

– Muuntokuitujen biohajoavuus ja käyttökokemus ovat kohtuullisen hyviä. Muuntokuituprosessit soveltuvat erittäin hyvin myös kuitujen kierrättämiseen, Harlin selittää.

– Eikä raaka-aineesta tule pulaa, sillä selluloosa on planeettamme yleisin polymeeri ja sellaisenaan todellinen evoluution menestystarina. Kaikista kasveista porkkanaa myöten löytyy sama selluloosaa syntetisoiva geeninpätkä. Ja kuitujen valmistuksen kannalta on periaatteessa aivan sama, mistä kasvista selluloosa saadaan.

Kierrätys tehostuu

Kierrätyskuituja käytetään uusien tekstiilien valmistuksessa vielä erittäin vähän. Erilaisissa sekundäärisissä uudelleenkäyttökohteissa, kuten täytteiksi, äänieristeiksi ja imeytykseen niiden käyttö on vähän yleisempää. Silti tekstiilien kierrätysaste on todella matala verrattuna esimerkiksi paperiin ja lasiin, joiden kierrätysaste on jossain 70–80 prosentin tienoilla, tai edes muoviin, jonka kierrätysaste on 30 prosentin tuntumassa.

Kierrätys on kuitenkin nopeasti tehostumassa, sillä kaatopaikoille ei enää saa viedä tekstiilijätettä ja tekstiilien lajittelukin tulee pakolliseksi vuonna 2025. 

– Takaseinä on asetettu. Säädösten taustalla on huoli ympäristöstä, mutta myös suurten vaatebrändien pelko siitä, että heiltä loppuu raaka-aine luonnonkuitujen saatavuuden heikentyessä ja tekokuiduille asetettavien rajoitusten myötä.

Tekstiilipulaan voidaan myös vastata tuottamalla laadukkaampia ja pitkäikäisempiä tekstiilejä, sekä uusilla kulutusmalleilla, kuten ’tekstiili palveluna’ -ratkaisuilla, joissa asiakkaan ei välttämättä enää tarvitse hankkia itselleen kaikkia tekstiilejä, kuten erilaisia juhla- ja sesonkitekstiilejä. 

– Mitä järkeä on pakata matkalaukut täyteen erilaisia rantavaatteita keskellä talvea rantalomaa varten, kun samat tekstiilit voisi kätevästi vuokrata paikan päältä. Myös vaatteiden kestävyys paranisi, sillä tuotteen lyhyestä eliniästä olisi suoraa haittaa palveluntarjoajan liiketoiminnalle.

Mikä kelpaa kierrätykseen?

Jälleenkäyttöä harrastetaan paljon jo nyt esimerkiksi kirpputoreilla, jotka ovat toiminnaltaan hyvin vakiintuneita. Niiden kautta tapahtuvan kierrättämisen kasvattamista rajoittaa vaatteiden nykyinen heikko laatu. 

– 1900-luvun alun kangaspalttoo painoi noin kaksinkertaisesti sen, mitä vastaava tuote tänään ja 1960-luvun denimpaitojen kangas oli yhtä paksua kuin nykyisissä denimhousuissa.

Hyväntekeväisyyskeräyksissä tai kirpputoreilla kerättävistä vaatteista 90 prosenttia ei kelpaa jälleen käytettäväksi ja päättyy yleensä jätteeksi. Ja vain kymmenesosa tulevasta materiaalista on sellaista, josta voi pyytää rahaa.

– Kuitumateriaalinsa osalta täysin kierrätettävissä olevan poistotekstiilin bulkkimyyntiarvo on tällä hetkellä muutaman satasen per tonni eli vain vähän enemmän kuin sen energia-arvo, Harlin kuvaa markkinatilannetta.

– Likaantuneen ja rikkoutuneen tekstiilin arvo on vielä matalampi, sillä vaatekappaleiden käsittely polttolaitoksissa on vaikeaa. Pahimmillaan hinta on negatiivinen, kun hävittämisestä pitää maksaa polttolaitokselle. •

Lue tästä Tekstiilien kierrätys 2/3.

teksti: Jussi-Pekka Aukia • kuva: Ingimage

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.