Työpaikan sisäilma 2/3

kuvitus2

Ei pelkkää homehelvettiä

Kosteus- ja homeongelmat hallitsevat liikaa sisäilmaongelmista käytävää keskustelua.

Helsingin yliopiston työterveyden professori ja erikoislääkäri Kari Reijula on paneutunut liki 30 vuoden ajan tutkijana sisäilman aiheuttamiin ongelmiin ja työperäisiin allergisiin hengityselinsairauksiin. 

Toimistotyöpaikoilla ja julkisissa tiloissa, kuten sairaaloissa, kouluissa ja päiväkodeissa, ongelmia aiheuttavat ennen kaikkea ilmanvaihtojärjestelmän puutteellinen toiminta ja lämpöolojen huono tasapaino. Ongelmien taustalla voivat myös olla rakennusten ja sisustuksen materiaaleista, pinnoitteista ja maaleista sisäilmaan vapautuvat kemialliset yhdisteet hajuina, ja hiukkaset, pöly ja lika sekä rakennusten kosteus- ja homevauriot.

 

Työpaikan sisäilma vaivaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Työterveyslaitoksella tehdyssä laajassa 12 000 toimistotyöntekijää kattaneessa kyselytutkimuksessa joka kolmas vastaajista kertoi kokeneensa jatkuvia olosuhdehaittoja työpaikan sisäilmasta viimeisten kolmen kuukauden aikana, ja joka viides koki siitä viikoittaisia oireita. 

– Vaikka juuri kukaan ei sairastu vakavasti tunkkaisesta ilmasta tai vaihtelevista lämpöoloista, huonosta sisäilmasta on selvää haittaa, professori Kari Reijula sanoo.
reijula

– Heidän työpaikkansa eivät olleet lähtökohtaisesti ongelmatyöpaikkoja, vaan ihan tavallisia eteläsuomalaisia toimistoja. Yleisimpiä koettuja haittoja olivat tunkkaisuus, kuumuus tai kylmyys, sekä kuivuus, pölyt ja lika. Joku voi tietysti kysyä, ovatko nämä sisäilmaongelmia, mutta näille ihmisille ne olivat sitä. Jo pelkästään ongelmien yleisyyden takia tälle asialle pitää tehdä jotain.

Vastaajien oireet ilmenivät lähinnä silmien, ihon ja nenän limakalvon kuivumisena, kutinana ja ärtymisenä. Reilu kymmenes vastaajista poti yskänärsytystä.

– Vielä 20 vuotta sitten näiden ongelmien merkitys kyseenalaistettiin. Nyt ne tunnistetaan toimistoissakin. Ja vaikka juuri kukaan ei sairastu vakavasti tunkkaisesta ilmasta tai vaihtelevista lämpöoloista, huonosta sisäilmasta on selvää haittaa.

Home yksi syy monista

Rakennusten  kosteus- ja homevauriot eivät ole sisäilmaongelmien yleisimpiä aiheuttajia – vaikka lehtikirjoitusten perusteella niin voisi luulla. 

– Valtaosa raportoiduista ongelmista liittyy tunkkaisuuteen, hajuihin, kuivuuteen, pölyyn ja likaan sekä lämpötilaan. Vasta niiden jälkeen tulevat kosteus- ja homevaurioihin liitetyt valitukset ja oireilu, Reijula painottaa.

– Se, että merkittävässä osassa suomalaisia rakennuksia on kosteus- ja homevaurioita, ei näyttäisi tutkimusten mukaan vielä liittävän sairastumisriskiä tällaiseen rakennukseen.

On arvioitu, että noin viidennes suomalaisten julkisten rakennusten pohjapinta-alasta kärsisi kosteusvaurioista ja vaatisi korjaustoimenpiteitä. Tämän rakennusmassan terveydellistä merkitystä ei tunneta riittävän hyvin. 

Reijula muistuttaa, että on väärin tuomita jotain rakennusta terveysriskiksi ilman asianmukaista tutkimusta.

– Laatiessamme käypä hoito -suositusta kosteusvauriorakennuksissa oireileville ihmisille huomasimme, että kosteusvaurioihin liittyvistä terveyshaitoista on kovin vähän vedenpitävää tietoa. Mikrobeista on paljon laboratoriotutkimuksia, mutta esimerkiksi tutkimuksia kosteusvaurioiden aiheuttajista todellisissa olosuhteissa on hyvin niukasti.

Vaikka oireilu on yleistä, pitävää näyttöä ei ole kosteusvauriomikrobeille altistumisen yhteydestä oireisiin ja sairastuvuuteen. Se selittää osaltaan, miksi ammattitautien potilastutkimuksissa ei ole löydetty oireilun aiheuttajia mikrobipreparaatteja käyttämällä.

– Miksi kosteusvauriorakennuksien mikrobit eivät anna vastauksia potilaita tutkittaessa? Jos esimerkiksi lähdetään tutkimaan isosyanaattiastmaa, nähdään, että tietty kemiallinen yhdiste aiheutti työntekijän astman. Kosteus-homevaurio-mikrobiologia -asetelmassa satoja potilaita tutkittuamme samanlainen yhteys ei ole kuitenkaan varmistunut, Reijula pohtii.

– Joko oireilu johtuukin jostain muusta, oireet selittyvät entuudestaan tuntemattomilla mekanismeilla tai olemme käyttäneet vääriä testipreparaatteja.

Merkittävillä kosteus- ja homevaurioilla näyttäisi joka tapauksessa olevan ajallinen yhteys uusien astmatapausten määrään ja erilaisten hengitystieoireiden ilmaantumiseen. Epäillyt yhteydet erilaisiin vakaviin sairauksiin eivät sen sijaan näytä todennäköisiltä. 

– Esimerkiksi syöpää ja reumaa ei ole voitu liittää kosteusvauriorakennusten huoneilmaan, ja se on minusta hyvä uutinen. Oireet ja sairaudet hoidetaan terveydenhuollossa tietysti suositusten mukaisesti siitä riippumatta, voidaanko niiden taustalla osoittaa tai olettaa olevan kosteusvaurio tai joku muu sisäilmaan liittyvä tekijä.

Varojärjestelmät hälyttävät

Sisäilmaan liitettyjä olosuhdevalituksia ja oireita voivat selittää edellä mainitut yleiset tekijät, jotka voivat kuormittaa kehoa ja aiheuttaa yksilön stressiä tai toimia epäspesifeinä ärsykkeinä. 

– Käytännössä tällöin tunkkainen ilma ja riittämätön ilmanvaihto tuo tukalan olon, ja pöly aiheuttaa ärsytysoireet limakalvoilla ja iholla. Tärkeä ärsytysvaikutusta selittävä tekijä ovat myös hajut, kuten erilaiset uusien materiaalien kemialliset haihtuvat orgaaniset yhdisteet, jotka nenä haistaa usein todella herkästi.

Koska emme osaa yhdistää tukalaa oloa tai ärsytystä sitä aiheuttavaan tekijään, kosteusvaurio voi kelvata selittäjäksi huonolle ololle ja oireilulle. Esimerkiksi sopii tilanne, jossa toimistoa vaivaa epämiellyttävä haju. 

– Vaikka emme iltapäivällä enää kokisi tuota hajua niin voimakkaana kuin aamulla, elimistö saattaa silti oman varojärjestelmänsä kautta ryhtyä asianmukaisiin toimiin: tulee päänsärkyä ja neurologinen varojärjestelmä varoittaa, että hajusta on päästävä eroon, Reijula kuvaa.

– Tutkitusti on todettu, että terve ihminen tunnistaa epämiellyttävät hajut haitallisina vaarasignaaliensa kautta. Ja luojan kiitos meillä on tällainen varojärjestelmä, joka toisilla on erittäin herkkä. Se saa meidät kokemaan, että hajun keskellä ei voi oleskella, vaan sieltä on päästävä pois. Ja tämän ilmiön kanssa me olemme tekemissä.

hiukkasia

Pieniä ja vakavampia terveysriskejä

Sisäilman ongelmien aiheuttajien voi ajatella sijaitsevan janalla, jonka toisessa ääripäässä ovat lähinnä viihtyvyyshaittaa tuottavat epäspesifit tekijät ja toisessa ääripäässä sisäilman radonin ja asbestin kaltaiset terveyttä ja henkeä vakavasti uhkaavat tekijät. Tutkijoiden tehtävä on sijoittaa kukin tekijä oikeaan kohtaansa tällä janalla, niitä liioittelematta ja vähättelemättä. 

– Valtaosassa ongelmatoimistoja ollaan kaikeksi onneksi vaihteluvälin lievemmässä päässä – vaikka pitkäaikaisella altistuksella voi toki sielläkin olla terveydellisesti merkityksellisiä seurauksia.

Monet terveyteen vaikuttavat tekijät sijaitsevat jossain janan keskivaiheilla. 

– Ne liittyvät tiettyjen materiaalien, kuten väärässä liimassa olevien ftalaattien päästöihin. Mutta ne ovat yksittäisiä ja marginaalisia eivätkä ne selitä sitä, miksi koululuokasta kolmasosa raportoi päänsärystä tai silmäoireista, Reijula pohtii.

– Kosteus- ja homevauriot mielletään meillä vakavan sairastumisen riskiksi ilman tieteellistä näyttöä. Tutkijana ja lääkärikoulun opettajana on surullista katsoa, kuinka muutamat kokemusasiantuntijat kiertävät vilpittöminä julistamassa homehelvettien vaarallisuudesta ajattelematta viestinsä merkitystä kansalaisille. •

Lue seuraavaksi Työpaikan sisäilma 3/3 tästä.

teksti ja kuva: Jussi-Pekka Aukia • kuvitus: Kalle Talonen

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.