koutsaus

WWF:n ohjelmapäällikkö Anne Tarvainen (oik.) ja filosofian maisteri Lotte Suveri aloittivat mentoroinnin vuoden 2018 keväällä ja lopettivat syksyllä. – Mentorointi sopii hyvin opintojaan lopettelevalle, mutta ei ehkä kandidaattivaiheessa olevalle opiskelijalle, Suveri sanoo.

 

Koutsausta työuran alussa

Anne Tarvaisesta ja Lotte Suverista tuli ensin mentori–aktori -pari ja heti perään työtoverit. Tiedon ja vinkkien vaihto oli päivittäistä.

WWF:n ohjelmapäälliköllä Anne Tarvaisella oli erityistä tietoa takataskussa. Hän tuntee Sansibarin Kivikaupungin, Stone Townin, sukelluspaikat kuin omat taskunsa. Ne kiinnostivat luonnontieteiden kandidaatti Lotte Suveria, joka oli juuri pakkaamassa laukkuaan työharjoittelua varten.

Suveria kiinnosti Tansanian Sansibarissa moni muukin asia, muun muassa pukeutuminen. Hän oli lähdössä islamilaisen kulttuurin pariin. Tarvainen antoi vinkkejä, usein WhatsApp- tai Messenger-viestipalvelun kautta. Sillä tavoin tieto kulki mentorin ja aktorin välillä nopeimmin.

Tarvainen ja Suveri aloittivat mentoroinnin vuoden 2018 alussa. Suveri, 29, opiskeli Turun yliopistossa maantiedettä ja ympäristötiedettä ja oli tuolloin viittä vaille valmis filosofian maisteri. Tarvainen, 42, oli opiskellut aikoinaan hydrobiologiksi. Tutkintonimike kahlitsi. Iso ahaa-elämys uran alkuvaiheessa oli kokeneen valtion virkamiehen toteamus, että ”sinä pystyt tekemään mitä vain”. Hydrobiologi voisi löytää töitä yllättävistäkin paikoista. 

Tarvainen on niitä löytänyt. Ennen siirtymistään kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n palkkalistoille neljä vuotta sitten hän työskenteli useita vuosia Suomen ulkoministeriössä.

Työkokemusta on kertynyt myös kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepasta ja Yhdistyneistä kansakunnista sekä Suomen ympäristökeskus Sykestä.

Tarvaisen rikkaus on laaja työkokemus hyvin erilaisissa tehtävissä. Esimerkiksi ulkoministeriössä hän  valvoi kehitysyhteistyöhankkeita, WWF:ssä toteuttaa niitä.

Kun Suveri alkoi etsiä itselleen sopivaa mentoria, Tarvaisen monipuolinen työkokemus oli juuri se, mikä kiinnitti huomion. Yhteisiä kiinnostuksenkin kohteita tuntui löytyvän kosolti: kehitysyhteistyö, kansainvälisyys ja luonnonsuojelu.

Suveri otti yhteyttä Tarvaiseen ja palat loksahtivat kohdilleen. Tarvainenkin kiinnostui. Hän oli saanut vastikään esimieskoulutusta, ja mentorointi olisi hyvä keino harjoittaa taitoja. Sitä hän ei arvannut pyyntöön suostuessaan, että muutaman kuukauden päästä Suveri istuisi hänen vieressään kesäharjoittelijana. Suverille tilanne oli luonteva, sillä WWF oli siintänyt hänen mielessään jo aiemminkin mahdollisena työpaikkana. – WWF:ssä yhdistyvät kansainvälisyys ja luonnonsuojelu, Suveri perustelee.

Koutsaaminen on taitolaji

Varsinaisia mentorointitapaamisia parivaljakolla on ollut muutama. Suveri listasi etukäteen asioita, joista halusi keskustella. 

– Tavoitteenani oli kirkastaa, mitä haluaisin tehdä työkseni ja selvittää, mistä työpaikkoja löytyy, Suveri sanoo.

Suveri on saanut Tarvaiselta apua CV:n tekoon ja työnhakuprosessin hahmottamiseen. Hän on oppinut tuomaan esiin omia vahvuuksiaan. – Olemme myös jutelleet paljon Annen työurasta ja hänen kokemuksistaan. Kehitysyhteistyö on ollut minullakin vahvana tavoitteena. Sansibarissa näin, mitä se käytännössä on, Suveri sanoo.

Suveri oli turhautunut, koska asiat eivät edenneet Tansanian virastoissa niin kuin hän oli kuvitellut. Hän purki mieltään mentorilleen, jolle tilanne oli tuttu. Tarvaisen kokemus oli, että kehitysyhteistyössä pärjää, jos on ”kova luu”. Jos asiat eivät etene yhtäällä, yhteistyötä on tarjottava toisaalle: ihmisille, jotka ovat siitä kiinnostuneita.

– Anne kertoi myös elämisestä ulkomailla. Se on aika juuretonta ja vaikuttaa ihmissuhteisiin. Nyt tuntuu, että olisi hyvä, jos minulla olisi Suomessa jokin tukipiste ja voisin tehdä maailmalla muutaman kuukauden keikkoja, Suveri sanoo. 

Valmiita vastauksia Tarvainen ei koutsattavalleen tuputa.

– Haluan auttaa Lottea oikeiden vastausten löytämisessä, en syöttää omia ratkaisumallejani. Työelämän alussa olevan nuoren kanssa toimiminen vaatiikin sensitiivisyyttä, hän toteaa.

Anne Tarvainen olisi kaivannut itsekin työelämään lähtiessään apua kokeneemmilta. Koska sitä ei ollut, hän tarttui itse puhelimeen ja soitti tuolle jutun alussa mainitulle kokeneelle virkamiehelle Eero Kontulalle ulkoministeriöön. 

Pitkä puhelu oli Tarvaisen mentorointikeskustelu. Siitä syntyi aikanaan yhteinen kansalaisjärjestö WaterFinns – ja henkilökohtainen ystävyys. 

Mentorointiohjelmaan osallistuminen vaatii sitoutumista sekä mentorilta että aktorilta. Parhaimmillaan se hyödyttää molempia. Suveri on laajentanut tietämystään työpaikoista. 

Tarvainen on saanut tietoa työmarkkinoille saapuvien nuorten ajatusmaailmasta ja osaamisesta. Siitä voi olla apua esimerkiksi rekrytoinnissa. •

Teksti: Helen Partti • kuvat: Veikko Somerpuro

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.