Suoalueet 2/3

raisa

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää muistuttaa, että ilmastoviisaat toimet kannattaa kohdistaa ojitetuille paksuturpeisille soille, missä pohjaveden pinnan säätelyllä voidaan välttää turpeeseen sitoutuneen valtavan hiilimäärän vapautuminen ilmakehään.

 

Mitä tehdä turvemetsille?

Luonnonvarakeskuksen vuoden 2018 alussa käynnistynyt kuusivuotinen SOMPA-tutkimushanke pyrkii kehittämään suometsien ja -peltojen hoitoon menetelmiä, joilla hillitään ilmastonmuutosta ja jotka ovat samalla taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä. 

Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää kertoo, että hankkeeseen osallistuu kymmeniä tutkijoita viidestä eri organisaatiosta, eli mukana on kaikki se osaaminen, joka tällaisen haasteen ratkaisuun tarvitaan. Rahoittajana on Strategisen tutkimuksen neuvosto, ja samaan kokonaisuuteen saadaan myös EU-rahoitusta.

SOMPA-hankkeen yhtenä osahankkeena tutkitaan mahdollisuuksia hallita turvemaalla kasvavan metsän pohjaveden pintaa puustolla, ojittamisen sijaan.   

– Puustoinen metsä on kokonaisuutena hiilinielu, myös ojitettu suometsä, koska biomassan kasvuun sitoutuva hiili kompensoi kuivatuksen seurauksena hapellisiin olosuhteisiin joutuneen turpeen hajoamisen päästöt, Mäkipää selittää. 

– Tilanne olisi kuitenkin parempi ja kestävämpi, jos löytäisimme sellaiset metsänkasvatusmenetelmät, joilla pystyisimme nipistämään edes osan niistä ojitettujen turvemaiden maaperän päästöistä, jotka ovat täysin tarpeettomia puuston kasvun tai minkään muunkaan kannalta.

Vedenpinta oikealle tasolle

Metsäojia pitäisi kaivella ja kunnostaa ainoastaan siellä, missä se on aivan välttämätöntä puuston tai alueen läpi johdettavien vesien takia. Turhaan kunnostukseen lähdetään usein vain sen perusteella, miltä ojat näyttävät.

– Jos pohjaveden pinta on liian korkealla, ojien kunnostuksella voi parantaa puiden kasvua. Mutta mitä alempana vesi jo on, sitä vähemmän ojien kaivelemisesta on hyötyä. Silloin aiheutetaan vain kustannuksia, vesistökuormitusta ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Kasvihuonepäästöjen minimoimisen kannalta parasta olisi saada pohjaveden pinta noin kolmenkymmenen sentin syvyyteen, jolloin puiden juuret jäävät sen yläpuolelle hapellisiin olosuhteisiin – erityisesti loppukesästä, jolloin juuriston kasvu on kiihkeintä

– Liian syvä kuivatusoja käynnistää turhat päästöt koko hapellisen turvekerroksen syvyydeltä. Toisaalta, jos veden pinta yltää maan pinnan tasolle, puiden kasvu kärsii, ja hapettomasta turvekerroksesta luonnostaan vapautuva metaani pääsee suoraan ilmakehään. Normaalisti suolla, jossa on hapellinen pintakerros, siinä asuvat mikrobit käyttävät metaanin hyväkseen.

Järkevintä olisi hallita pohjaveden tasoa puustolla eli antaa puuston haihduttaa liika vesi. Aikaisempien tutkimusten perusteella on arvioitu, että noin sadan kuutiometrin puumäärä hehtaarilla riittää pitämään veden sopivalla syvyydellä suurimman osan vuodesta. 

– Ravinteikkailla turvemailla – missä päästöt ovat suurimmillaan – viihtyvän kuusen juuristo sijaitsee muutaman kymmenen senttimetrin pintakerroksessa. Puu ei tarvitse pohjavettä metrin syvyyteen, sillä se saa tarvitsemansa ravinteet pintakerroksessa hajoavasta karikkeesta ja turpeesta.

Eroon avohakkuista

Suometsässä, jossa puusto vastaa kokonaan tai osaltaan alueen kuivatuksesta, avohakkuu särkee saavutetun tasapainon kertaheitolla. 

– Avohakatusta turvemaasta saa kasvavaa metsää ojittamalla ja puita istuttamalla, mikä aiheuttaa isot kustannukset. Siksi myös metsänomistajat ovat kiinnostuneita turvemetsien jatkuvasta kasvatuksesta. Se voi toki olla myös vesistökuormituksen kannalta avohakkuukiertoa parempi vaihtoehto, Mäkipää pohtii. 

– Meillä on koealoja, joilla tutkimme puuston harvennusvoimakkuuden vaikutusta päästöihin, pohjaveden pintaan, veden laatuun, puuston kasvuun ja metsätalouden kannattavuuteen. Mittaamme maaperän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöjä, ja testaamme, onnistuuko maaperän päästöjen hillitseminen jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta soveltaen. 

Tulokset eivät ole vielä valmistuneet. Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin johtaa ennuste menetelmän toimivuudesta.

– Kosteuden hallinta riittävällä puustolla ja jatkuvapeitteisellä kasvatuksella on jo osoitettu pala kerrallaan toimivaksi, mutta koko konsepti metsän mittakaavassa odottaa vielä lopullista tieteellistä varmistustaan. •

Lue seuraavaksi teeman Suoalueet 3/3.

infograafi

teksti ja kuva Jussi-Pekka Aukia

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.