hanna

Paremmat resurssit vetävät tutkijoita ulkomaille

Tutkijakoulutuksen saaneita henkilöitä muuttaa Suomesta kiihtyvällä vauhdilla. Vuosittain ulkomaille muuttaa noin 1 600–1 800 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta ja tutkijatasoista tiedeammattilaista. Tulijoita on huomattavasti vähemmän, vajausta jää noin 500–600 akateemisen asiantuntijan verran. Aivovuoto onkin jo Suomen kannalta todella huolestuttava tosiasia.

Miksi tutkijat jättävät Suomen? Kysyimme kolmelta suomalaistutkijalta, miten he ovat päätyneet yliopistoihin Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan.

Hälytyskellojen pitäisi soida

Hanna Taipaleenmäki johtaa luuston sairauksiin keskittyvää kymmenhenkistä tutkijaryhmää Hampurissa. Hän on tehnyt väitöstutkimuksensa Suomessa ja Tanskassa sekä työskennellyt tutkijatohtorina Bostonissa ja Hampurissa.

– Vuonna 2015 olin suunnitellut palaavani takaisin Suomeen tekemään tutkimusta. Samoihin aikoihin Suomeen tuli uusi hallitus, jonka ohjelmaan kuuluivat mittavat tutkimuksen ja koulutuksen leikkaukset. Se oli minulle iso kolaus, olin äärimmäisen pettynyt. Tutkimus ja koulutus ovat olleet Suomessa huipputasoa, enkä voinut käsittää, miksi niistä lyhytnäköisesti leikataan. Pian tutuilta alkoi kuulua Suomesta kauheita uutisia yliopistojen säästöistä ja rahoituksen saamisen vaikeudesta. Siksi päätin jäädä Hampuriin, Taipaleenmäki taustoittaa.

Hän näkee suomalaisen tutkimuksen tulevaisuuden huolestuttavana. Hänen opiskeluikäluokastaan voi laskea yhdellä kädellä ne ihmiset, jotka tekevät nyt yliopistotutkimusta.

– Ylipäätään jos professorit lähtevät maasta ja vievät koko tutkimusryhmänsä mukanaan, hälytyskellojen pitäisi soida. Jos vielä nuoret tutkijat lähtevät sankoin joukoin pois maasta tai siirtyvät yrityksiin, heidän rekrytoimisensa takaisin suomalaiseen yliopistoon on hankalaa.

Taipaleenmäki näkee maailmankuulun suomalaisen koulutusputken lopussa mittavia ongelmia.

– Suomessa varhaiskasvatuksesta lähtien aina väitöskirjatyön loppuun asti kaikki portaat ovat maailman parhaimmistoa, ja niihin resursoidaan valtavasti. Kun on pari vuosikymmentä koulutettu ihmisiä, ja lopulta koulutus alkaisi tuottaa hyötyä yhteiskunnalle, rahoitus loppuukin melkeinpä kuin seinään.

– Minä olen saanut Suomesta todella paljon, ja olisi kiva antaa jotain myös takaisin, mutta en tiedä, miten sen tekisin. Se harmittaa minua, Taipaleenmäki kertoo.

Saksassa hänet yllätti positiivisesti tutkimuksen mittavat resurssit. Saksassa ei ole myöskään ollut keskustelua siitä, tulisiko tutkimuksen budjeteista säästää. Ongelmana Hampurissa hän näkee sen, että saksan kielen täytyy olla hallussa, muuten uhkaa ulkopuoliseksi jääminen.

Noora Ottman jatkaa nyt Ruotsissa samaa tutkimusta, jota teki Suomessakin.
noora

Tutkimuksen tekemisen ilmapiiri on Ruotsissa selvästi parempi

Mikrobiologi Noora Ottman työskentelee tutkijana Karoliinisessa instituutissa Tukholman tuntumassa. Tutkimusryhmä on kokonaan suomalainen: se on Helsingin yliopistosta ja Työterveyslaitokselta Suomen hallituksen leikkausten johdosta vuonna 2016 siirtynyt ryhmä, joka jatkaa tutkimuksiaan Ruotsissa.

– Olin silloin iloinen, että olin saanut upean tutkijanpaikan. Samalla olin myös pettynyt, kun jouduin muuttamaan pois Suomesta. Kaikkialta oltiin leikattu, eikä Suomessa ollut enää mahdollisuuksia, Ottman kertoo.

Ottman on tehnyt perusopinnot Turun yliopistossa ja väitöskirjansa Hollannissa. Väitöksensä jälkeen hän palasi Suomeen tekemään tutkimusta.

– Heinäkuussa 2015 sain Työterveyslaitokselta tutkijan paikan isosta, 30 hengen tutkimusryhmästä. Silloin Suomen hallituksen säästötoimet iskivät kovaa. Yt-neuvottelut olivat käynnissä syksyn, ja vuoden loppuun mennessä kävi ilmi, että koko tutkimusryhmä joudutaan lakkauttamaan. 

Ottman jatkoi tutkimustaan Helsingin yliopistolla, mutta leikkausten myötä huonontunut työilmapiiri laski motivaatiota. Silloin professori Harri Alenius sai perustettua tutkimusryhmän Karoliiniseen instituuttiin, ja hän houkutteli Ottmanin muutamien muiden suomalaistutkijoiden kanssa Ruotsiin.

Ottman jatkaa samaa tutkimusta, jota hän teki Suomessakin. Hän selvittää, miten ympäristön muutokset ja luonnon monimuotoisuuden kaventuminen vaikuttavat ihmisen terveyteen sekä suoliston ja ihon bakteeristoon.

– Koen, että tutkimuksen tekemisen ilmapiiri on Ruotsissa selvästi parempi. Suomessa eduskunnan taholta ollaan nihkeitä tutkimukselle. Tutkimusta ei haluta ottaa edes päätöksenteon pohjalle, Ottman kertoo.

– Minua harmittaa, että minulla on niin negatiivinen kuva Suomen yliopistomaailmasta. Palasin Suomeen, kun leikkaukset olivat pahimmillaan ja koko tiedeyhteisö oli apaattinen. Toivon, että tilanne olisi nyt siellä muuttunut.

Bergenin yliopistolla törmää nykyään usein suomalaisiin, kertoo apulaisprofessori Katja Enberg.
katja

Norjassakin törmää suomalaisiin

Katja Enberg työskentelee apulaisprofessorina Bergenin yliopistossa Norjassa. Hän tekee teoreettisia mallinnuksia siitä, miten kalastus vaikuttaa kalakantoihin ja niiden perinnöllisiin ominaisuuksiin. Enbergin mukaan Norjassa yliopistoilta ei ole juurikaan leikattu rahoitusta.

– Kyllähän Suomen meno kuulostaa suoraan sanottuna kauhealta. Koen olevani onnekas, kun minulla on hyvä pesti täällä.

Enbergin mukaan nykyään Bergenin yliopistolla törmää usein suomalaisiin. Hänen laitoksellaan on nyt kolme tutkijaa, joiden tausta on Helsingin yliopistossa. Enberg lähti itse Suomesta jo 12 vuotta sitten aluksi Itävaltaan tutkijatohtoriksi.

– Koin että mahdollisuuteni saada vakituinen virka yliopistosta Suomessa paranevat, jos olen käynyt ulkomailla. Tarkoitukseni oli muuttaa takaisin Suomeen, mutta tapasin Itävallassa nykyisen norjalaisen mieheni ja muutinkin Bergeniin.

Enbergin mukaan Bergenissä kaikki tutkijatähdet myös opettavat, toisin kuin suomalaisissa yliopistoissa. Toinen ero on norjalainen perhekeskeisyys; perhe-elämän ja yliopistotyön yhdistäminen onnistuu luontevasti. Bergen kaupunkina jakaa puolestaan mielipiteitä.

– Täällä on valtavan kaunista, ja luonto on lähellä. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että täällä sataa paljon. Jotkut jatko-opiskelijat kuitenkin häipyvät muutamassa kuukaudessa, koska eivät enää jaksa keliä, Enberg kertoo nauraen. •

Teksti: Hannu Aaltonen • Kuvat: Hannu Aaltonen, Hanna Taipaleenmäki ja Katja Enberg

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.