Pysähtymistä, tarkastelua ja sopeutumista

Kun tämä lehti kolahtaa postiluukusta, on puolen vuoden sijaisuuteni Loimulla tullut päätökseen. miaTuntuu, että juuri eilen astelin toimistolle ensimmäistä kertaa ja nyt on aika kääntää katse kohti uusia suuntia. Kun syksyllä aloitin uudet työt, muutimme myös uuteen asuntoon. Tuolloin, muutosten keskellä, viirivehkamme teki kaksi valkoista kukkaa. Tänään huomasin, että se on alkanut jälleen kukkia.

Muutos omassa elämässä saa pohtimaan muutosten merkitystä ja niihin sopeutumista. Usein muutokset ovat tärkeitä hetkiä, jotka auttavat kirkastamaan päämääriä. Silloin voi kysyä itseltään: Olenko menossa urallani siihen suuntaan, minne haluan? Mitä haluan todella saavuttaa? Mitä haluan tuoda ympärilleni? Töiden loppuminen pakottaa pysähtymiseen ja suunnan uudelleen tarkasteluun. 

Maailma muuttuu valtavan nopeasti ja esimerkiksi ilmastonmuutos ja teknologian nopea kehittyminen tuovat omat haasteensa, joihin työelämässä joudutaan sopeutumaan. Samaan aikaan, kun työntekijöiltä odotetaan sopeutumista muuttuviin oloihin, on yksilöiden väliset erot työtavoissa huomioitu nykyään paremmin muun muassa työtilojen ja -aikojen suunnittelussa. Toimistoissa huomioidaan tarpeet hiljaiselle työskentelylle ja joustavat työajat antavat iltavirkkujen nukkua aamulla pidempään.

Tietoisuus siitä, millaisia olemme, auttaa selviämään muuttuvissa tilanteissa. Sopeutumisen kannalta on erityisen tärkeää, että joutilaisuudelle on aikaa. Todo-mielentilasta on hyvä välillä hypätä reflektiivisempään mielentilaan. Yläasteikäisenä  protestoin kiireen tuntua ympärilläni ja kiinnitin reppuuni kangaspalan, jossa lainasin Pikku Myytä: “Sitä näkee kumman paljon, kun ei aina juokse.” Itsensä tunteminen auttaa parhaiten jaksamaan muuttuvissa elämäntilanteissa. Kun nuorena panostaa myös itsetuntemuksen kehittämiseen, on kerryttänyt pankkiin sellaista valuuttaa, jonka arvo on mittaamatonta.

Stressitutkija Robert Sapolsky on sanonut “seeprat eivät saa mahahaavoja” viitaten siihen, etteivät seeprat tunne stressiä kuin silloin, kun saalistaja on kintereillä. Mikäli seepra selviää saalistajan kynsistä, palautuu se täysin rentoutuneeseen tilaan, jossa stressi tasoittuu. Sen sijaan ihminen tuntee kroonista stressiä. Silloin stressistä itsestään tulee saalistaja eikä palautumista enää tapahdukaan. Otetaanhan seeproista esimerkkiä ja muistetaan myös levätä rutistusten jälkeen. Te opiskelijat olette tehneet pitkän vuoden opintoja ja sen päätteeksi on hyvä ottaa reilusti aikaa rentoutumiselle. 

Haluan vielä kiittää upeita työkavereitani ilmapiiristä, jossa olen saanut ottaa aikaa pysähtymiseen aina, kun olet sitä kaivannut. Toivotan kaikille oikein lämmintä (ei kuitenkaan poikkeuksellisen lämmintä!) kevättä ja lempeää aikaa pysähtymiseen. •

Miia Komulainen, Loimun opiskelija- ja järjestökoordinaattori

P.s. Huomasin tänään, että viirivehka on englanniksi “peace lily”. Voisiko kuvaavampaa nimeä ollakaan tuolle lumoavalle kukalle, joka saa pysähtymään ja rauhoittumaan?

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.