marjaana

Nollatuntisopimus muuttui vaihtelevaksi työajaksi

Monelle on varmasti työelämästä tuttu termi ”nollatuntisopimus”. Paljon epävarmuutta ja huolta aiheuttanut nollatuntisopimus velvoitti tulemaan töihin työnantajan määräyksestä, mutta se ei taannut yhtään työtuntia. Työntekijä saattoi olla vuosia sidottu vaativaan työhön, jossa työn tai palkan määrää ei voinut ennalta tietää. Monesti myös työterveyshuoltoa tai sairausajan palkkaa ei maksettu nollatuntisopimuksella olevalle työntekijälle. Nollatuntisopimuskäytäntöön haluttiin selkeät pelisäännöt, koska laki ei aiemmin tuntenut nollatuntisopimuksia. 

Kesäkuun alusta 2018 lähtien ovat olleet voimassa nollatuntisopimuksia koskevat työsopimus- ja työaikalain muutokset. Nyt laki tuntee nollatuntisopimukset vaihtelevan työajan sopimuksina. Vaihtelevan työajan sopimuksia ovat työsopimukset, joissa työaika on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta liukuvana (esim. 10–30 tuntia viikossa). Sääntely koskee myös ns. tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä. Lainmuutoksilla haluttiin vahvistaa nollatuntisopimuksella työskentelevien työntekijöiden asemaa.

Vaihtelevasta työajasta sopiminen ja vähimmäis­työaikaehto

Työsopimuslakiin tuli pykälä, jonka mukaan vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos työnantajalla on kiinteä työvoiman tarve. On hyvä huomata, että työntekijän aloitteesta vähimmäistyöaika voidaan kuitenkin sopia todellista työvoiman tarvetta pienemmäksi. Vähimmäistyöaikaa ei myöskään saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. 

Uusi lainkohta toi työantajalle myös neuvotteluvelvoitteen tietyissä tilanteissa. Jos työajaksi on työnantajan aloitteesta esimerkiksi sovittu 10–20 tuntia viikossa ja toteutunut työaika edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta on tosiasiallisesti ollut 20–30 tuntia, syntyy työnantajalle työntekijän pyynnöstä velvollisuus neuvotella työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta. 

Työntekijällä on oikeus käyttää neuvotteluissa avustajaa. Jos uudesta vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on esitettävä kirjalliset perusteet, millä tavalla työaikaehdon voidaan edelleen katsoa vastaavan työnantajan työvoimatarvetta. Mikäli vaihtelevan työajan työaikaehto on lainvastainen, eikä työnantajan kanssa päästä asiasta sopimukseen, työntekijällä on mahdollisuus viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Sairaus- ja irtisanomisajan palkka

Lakimuutoksen mukaan vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, työvuorosta on muuten sovittu tai olosuhteisiin nähden on selvää, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut töissä.

Vaihtelevalla työajalla olevalla työntekijällä on oikeus lakimuutosten myötä irtisanomisajan palkkaan. Jos työn määrä alittaa irtisanomisaikana viimeistä työvuoroa edeltävän 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava työntekijälle työn määrän vähyydestä johtuva ansionmenetys. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan on maksettava työntekijälle viimeistä työvuoroa edeltävän 12 viikon keskimääräisen työajan palkkaa vastaava korvaus, vaikka työnantajalla ei olisi tarjota työtä työntekijälle. Tätä säännöstä sovelletaan vähintään 6 kuukautta kestäneeseen työsuhteeseen. On myös hyvä muistaa, että jos työntekijä ei ota vastaan irtisanomisaikana tarjottua työtä, ei työnantajalla ole palkanmaksuvelvollisuutta siltä ajalta, kuin työtä olisi ollut tarjolla.

Lisätyö

Tyypillisesti vaihtelevan työajan sopimuksia käytetään ennakoimattomien ja satunnaisten työvoimatarpeiden kattamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalla on usein tarve teettää työvuoroja, joita ei ole merkitty työntekijän työvuoroluetteloon. Lakimuutosten myötä työaikalakiin on otettu pykälä, jonka mukaan työantaja saa teettää työvuoroluetteloon merkityn työajan lisätyötä vain työntekijän suostumuksella. Jos työnantaja haluaa työntekijän tekevän vähimmäistyöajan ylittäviä vuoroja, työntekijälle on varattava tilaisuus määräaikaan mennessä ilmoittaa, kuinka paljon ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan.

Työttömyysturvan muutokset

Ennen nollatuntisopimuksia koskevia lakimuutoksia vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä oli mahdollisuus saada soviteltua työttömyysetuutta, jos työtä oli ollut vain vähän tarjolla. Lisäksi nollatuntisopimuksen irtisanovalle työntekijälle on voitu määrätä karenssi, jonka ajalta työntekijä on menettänyt oikeuden työttömyysturvaan. Lakimuutoksen myötä korvauksetonta määräaikaa eli karenssia ei seuraisi, jos työntekijä irtisanoo vaihtelevaa työaikaa koskevan sopimuksen, jos työtä ei ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia.  •

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.