Teema: Tiedekriittisyys 2/3

rokotus

Pragmaattiset rokotusten vastustajat

Rokotekohujen ja -keskustelun keskiössä pitkään työskennellyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotusylilääkäri Hanna Nohynek arvioi, että rokotevastaisuus on enemmän esillä kuin aikaisemmin, mutta ilmiön vaikutus ihmisten käyttäytymiseen ei ole niin suuri kuin mediakohusta voisi luulla.

– He tekevät päätöksiään pitkälti oman kokemusmaailmansa perusteella. Asiantuntijan neuvoilla on kuitenkin suuri merkitys. Meillä on taipumus katsoa asioita mustavalkoisesti, mutta pintaa raapaisemalla huomaa, että se ei ole niin. 

THL:n rokotusylilääkäri Hanna Nohynekia auttoivat narkolepsiakohun keskellä rohkaisevat työtoverit ja tieteellisen ajattelun antama selkäranka.
hanna

Vain noin prosentti väestöstä on ehdottoman rokotevastaisia eikä ota mitään rokotteita. Sitten on paljon sellaisia, jotka ottavat mielestään tärkeät rokotteet, kuten jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja poliorokotteet, ja jättävät mielestään turhat pneumokokki-, HPV- ja influenssarokotukset ottamatta. Mutta kun ollaan lähdössä ulkomaille, otetaan kaikki mahdolliset rokotukset.

– Kyse on riskin ja hyödyn suhteesta ja siitä, millaista haittaa ollaan valmiita sietämään ja miten ihmisten valinnat muuttuvat, kun uhka on riittävän suuri.

Rokotevastaisuus on vanha, isorokkorokotusten myötä syntynyt ilmiö, joka roihahtaa aina uudelleen, viimeksi Suomessa kymmenen vuotta sitten, kun sika­influenssapandemiaa torjuvien rokotuksien todettiin myötävaikuttaneen narkolepsian puhkeamiseen. Viime vuosina on keskusteltu paljon myös HPV-rokotuksista ja terveydenhoitoalan työntekijöiden influenssarokotuksista, jotka on tulkittu pakkorokottamiseksi. 

– Toisaalta vuoden 1985 poliorokotukset heikennetyllä viruksella eivät juuri aiheuttaneet vastustusta, sillä käsillä oli selvä uhka ja kymmenen tautitapausta, ja ihmisillä oli vielä mielessä 1950-luvun iso polioepidemia. Samoin tämänkeväisessä tuhkarokkoepidemiassa epidemia-alueen rokotuskattavuus nousi merkittävästi epidemian herättävän vaikutuksen ja paikallisten viranomaisten tehokkaiden toimien avulla.

Kohujen keskipisteessä

Nohynek ja hänen työtoverinsa joutuivat kymmenen vuotta sitten narkolepsiakohun keskelle ja voimakkaan kritiikin kohteeksi. Hän kertoo, että selviämisessä auttoivat työtoverit, jotka rohkaisivat ja tukivat toisiaan, sekä tieteellisen metodin antama selkäranka.

– Kaikki olemme pitkän linjan tieteentekijöitä ja lähdemme aina metodista. Jos työmme tulos kyseenalaistetaan, varmistamme vielä kerran, onko metodimme ollut pätevä, olemmeko kyenneet riittävästi poissulkemaan harhan ja sekoittavien tekijöiden mahdollisuuden. Ja jos näin todella on, ja jos muut saavat samanlaisia tuloksia, meille ei ole vaikeaa sanoa, että tämän me tästä asiasta tiedämme, Nohynek kuvaa ajattelua.

– Ja jos saamme uutta tietoa, katsomme uudestaan ja kysymme itseltämme, pitääkö se, mitä olemme siitä sanoneet, edelleen paikkansa. Ja jos niin ei ole, myönnämme, että emme tienneetkään kaikkea ja lisänäytön valossa se asia näyttääkin tältä. Se ei ole mikään häpeä. Pitää olla nöyrä ja ymmärtää, että tieteellinenkin metodi on rajallinen.

Lääkärinä Nohynek ei kuitenkaan voinut kohun aikana jättäytyä pelkästään tieteilijäksi, sillä pandemiarokotuksen jälkeiseen narkolepsiaan liittyi vahva inhimillinen puolensa, joka edellytti empatiaa ja asioiden katsomista myös potilaan näkökulmasta. 

– Olen ollut itse vakavasti sairaana, vakavasti sairaan lapsen äiti sekä hoitovirheen vuoksi vakavasti vammautuneen äidin lapsi. Ymmärrän jotain ihmisten tuskasta. Se ei silti merkitse, että voisin sanoa tutkijana, että rokote yksin aiheutti sataprosenttisella varmuudella narkolepsian puhkeamisen, sillä havainnossa on vielä tietty epävarmuus. Rokotteella oli osansa, mutta mitä muita tekijöitä ilmiöön liittyy, sitä emme vieläkään lukuisista tutkimuksista huolimatta tiedä.

Nohynekin uran punainen lanka on suositusten perustuminen tieteelliseen näyttöön – jossa on myös omat virhemarginaalinsa. 

– Eikä henkilöiden tarvitse riidellä, vaikka asiat riitelisivätkin. Me THL:llä olemme kaikki rokotuskriittisiä, ja niin meidän pitää ollakin. Rokotteisiin liittyy aina kysymys riittävästä tehosta ja turvallisuudesta – ja siitä, tarvitseeko tämä väestö juuri tätä rokotetta verovaroin kustannettuna. •

Lue teeman Tiedekriittisyys 3/3 tästä.

teksti: Jussi-Pekka Aukia • kuvat: Jussi-Pekka Aukia, ShutterStock

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.