tiede

Tiedekritiikin monet kasvot

Emme vielä elä totuuden jälkeistä aikaa, vaikka populismi ja individualismi haastavat tieteelliset faktat aikaisempaa useammin.

Viestinnän professori Esa Väliverronen Helsingin yliopistosta on tutkinut mediaa, tiedeviestintää ja tieteen julkisuutta. Hän toimii myös Tieteen tiedotus -yhdistyksessä hallituksessa ja on osallistunut väestön tiedeasenteita mittaavan kansallisen tiedebarometrin kysymysten laadintaan. 

Hän ei usko, että tieteenvastaisuus olisi yleistynyt viime vuosina. Maailma kuitenkin polarisoituu sekä hyvään että huonoon suuntaan.

– Kotimaisissa ja kansainvälisissä kyselytutkimuksissa tieteen arvostus näyttäisi jopa lisääntyneen, vaikka ihmiset toki mielellään kaunistelevat vastauksiaan. Arvostuksen lisääntymistä selittää ennen kaikkea nuorison koulutustason nousu, Väliverronen sanoo.

– Kriittinen suhtautuminen tieteeseen on samalla muuttunut näkyvämmäksi mediassa ja ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa – ja valitettavasti jopa tutkijoita vastaan suunnattuna kovana puheena ja uhkailuna.

Tiedekriittisyyden taustalla ovat myös ajan populistiset virtaukset ja niihin liittyvä autoritaarisuus. Populistipoliitikot ovat tuoneet maailmalla tiedekritiikin valtavirtaan ja keinoksi hakea kannatusta.

Tieteentekijät samaistetaan eliittiin, jota populistit tyypillisesti paheksuvat. Edistyksellisenä tiede koetaan myös uhkaavana ja jotkut pitävät sitä myös politisoituneena.

– Kotimaassa lähinnä vain perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat muuta väestöä kriittisemmin tieteeseen ja tutkijoihin. Toisaalta puolueen puheenjohtaja on itse ollut tutkija, Väliverronen pohtii.

– Perinteisesti tiede, yliopistot ja koulutus ovat olleet meillä iso kansallinen projekti ja kaikkien yhteinen asia. Sen vuoksi väistyneen hallituksen rahoitusleikkaukset ja epäonniset asiantuntijoita vähättelevät kommentit ovatkin tuntuneet yllättäviltä.

Professori Esa Väliverronen tutkii muun muassa tieteenvastaisuutta ja tieteilijöiden sananvapautta.
väliverronen

Kritiikkiä ja kyseenalaistamista

Suomalainen tiedekritiikki koskee yksittäisiä kysymyksiä – ei tiedettä kokonaisuutena. 

– Vaikka tiedebarometrin mukaan vaihtoehtohoitojen suosio näyttäisi hieman laskeneen, Suomessa ei enää luoteta terveys- ja ravitsemussuosituksiin tai rokotusasiantuntijoihin samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Julkinen kritiikki ja kyseenalaistaminen ovat lisääntyneet, mutta en tulkitse sitä suoraksi tiedevastaisuudeksi vaan valikoivaksi suhtautumiseksi asioihin, Väliverronen sanoo.

– Googlattu tieto synnyttää kuvitelman, että kaikki pystyvät sitä myös tulkitsemaan ja olemaan oman elämänsä asiantuntijoita. Ajatellaan, että ollaan itse päteviä päättämään esimerkiksi oman lapsen rokotuksista.

Osa itseoppineista tai lyhyen koulutuksen saaneista bloggareista – ravintoasiantuntijoista ja kuntovalmentajista – kyseenalaistaa virallisia suosituksia. Heidän viestinsä on usein poimittu kansainvälisestä kirjoittelusta ja monilla on selviä kaupallisia kytkentöjä esimerkiksi luontaistuotebisnekseen.  

– Bloggarit ovat eräänlaisia modernin ajan kansanparantajia ja tietäjiä. Taustalla on usein ajatus luonnollisesta elämäntavasta, johon lääkkeet eivät kuulu. Heidän kritiikkinsä pukeutuu usein asiantuntijan viittaan vetoamalla tutkimuksiin, jotka on poimittu tieteen marginaalista.

Perinteinen media on myötäillyt tutkijoiden ja viranomaisten agendaa, mutta nyt sieltäkin on alkanut tihkua esiin toisenlaisia ääniä. 

– Toimittajat eivät halua enää olla pelkkiä asiantuntijoiden äänitorvia, vaan hakevat rinnalle erilaista näkemystä. Pääsääntöisesti kirjoittelu on asiallista. Tasapuolisuusharhaakin, jossa maallikot ja asiantuntijat asetetaan samalle viivalle keskustelussa, osataan yleensä välttää, osin tutkijoiden kriittisen palautteen ansiosta.

Keskustelun tasoa ovat parantaneet myös hyvät ja sanavalmiit nuoret tutkijat, jotka ovat aikaisempaa rohkeammin menneet mukaan keskusteluun. Pois jättäytymällä pelikenttä jää muille eikä tutkijoiden ääni pääse kuuluviin.  

– Tutkijat ovat myös oppineet viestimään ja ajattelemaan aikaisempaa paremmin yleisöään. He ovat rikkoneet perinteisen mielikuvan, jossa kapeasti ajatteleva tutkija pitäytyy vain tutkimustietoonsa, ei ota kollegoiden pelossa kantaa mihinkään laajempaan kysymykseen eikä ilmaise itseään selkeästi.

Tiedeyhteisöissä vallitsee nykyisin voimakas henki siitä, että tieteen pitää näkyä ja vastata tieteellisen tiedon kysyntään. Ja joitakin tieteentekijöitä nimenomaan motivoi julkisuudessa leviävien väärinkäsitysten korjaaminen. 

– Aikaisemmin pelättiin, että tutkijoiden erimielisyyden näkyminen julkisuudessa söisi tieteenalan auktoriteettia. Nyt tämä pelko näyttäisi lieventyneen. Tiedebarometrin vastausten perusteella myös kansalaiset hyväksyvät tieteen moniäänisen luonteen.

Tieteenvastaisuus ja tiedesensuuri tutkimuskohteina

Väliverronen on mukana Media ja yhteiskunta -akatemiaohjelmaan sisältyvässä nelivuotisessa Asiantuntijuuden rakentuminen: julkinen keskustelu terveydestä -hankkeessa, jossa paneudutaan rokotus- ja ravitsemusdebatteihin yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tampereen yliopiston kanssa. 

– Katsomme, miten sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa puhutaan rokotuksista ja ravitsemuksesta, kuka siellä esiintyy asiantuntijana ja miten nämä keskustelut linkittyvät toisiinsa, Väliverronen kuvaa.

– Lisäksi analysoimme tieteen kyseenalaistamisen tapoja ja motiiveja verkkokirjoittelussa. Tavoitteena on myös tutkia ihmisten puheiden ja tekojen suhdetta olemassa olevia rokotustietokantoja hyödyntäen.

Viime kädessä hankkeessa halutaan selvittää, elämmekö todella totuuden jälkeistä aikaa, kuten väitetään. 

– Uskon, että tilanne ei ole mustavalkoinen, vaan siihen liittyy monenlaisia ilmiöitä. Yritämme selvittää, mikä motivoi tiedekriittisyyttä – ja myös oppia, miten tutkijoiden kannattaisi viestiä tullakseen kuulluksi.

Koneen Säätiön rahoittamassa ja viime vuonna käynnistyneessä Tutkijoiden sananvapaus -tutkimuksessa on puolestaan haasteltu ympäristötutkijoita ja hyödynnetty Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tekemiä kyselyjä tutkijoiden saamasta palautteesta.

Tutkijoiden sanavapauteen kannattaa suhtautua vakavasti. 

– Valtion tutkimuslaitoksissa työskentelevät tutkijat eivät saa enää antaa mitä tahansa haastatteluja, vaan heidän näkemyksensä halutaan olevan linjassa organisaation virallisen näkemyksen kanssa. Pelkona on, että laitoksen rahoitus vaarantuu, jos julkisuudessa aletaan epäillä tutkijoiden puolueellisuutta.

Tutkijoiden sananvapaudesta on ennakkotapaus vuodelta 2011, jossa eduskunnan oikeusasiamies katsoi Teknologian tutkimuskeskus VTT:n loukanneen kahden tutkijansa sananvapautta. 

– Toinen oli saanut varoituksen esiinnyttyään asiantuntijana eduskunnassa uusien ydinvoimaloiden rakentamisessa. Toista kiellettiin julkaisemasta turvetuotantoa käsittelevää yleisönosastokirjoitusta. Oikeusasiamies vahvisti päätöksellään, että tutkijoillakin on sananvapaus.

Sananvapauskysymys on myös, miten verkosta saatava aggressiivinen palaute ja jopa tappouhkaukset vaikuttavat tutkijoiden haluun osallistua julkiseen keskusteluun.

– Aggressiivista palautetta tulee sekä tavallisilta kansalaisilta että joidenkin intressipiirien organisoimana vainoamisena ja trollauksena. On myös tehty aiheettomia tutkimus­eettisiä kanteluja niiden tutkijoiden pelottelemiseksi, joiden näkemykset eivät miellytä.   

Ympäristöasioihin liittyy aina poliittisia ja taloudellisia ristiriitoja. 

– Haastattelujen perusteella samanlaisia jännitteitä nousee esimerkiksi turpeesta, joka ei tiedeyhteisön mielestä ole uusiutuva luonnonvara. Poliittisesti erittäin latautunut on myös metsien käyttö hiilinieluina.

Metsät ovat muutenkin herättäneet voimakkaita tunteita ja intohimoja. Niihin liittyvä tutkimus synnyttää ristiriitoja myös erilaisten taloudellisten kytkentöjen ja intressien takia.

– Itse tutkin nuorena tutkijana 1990-luvun alussa Lapin metsätuhoista käytävää keskustelua, jossa pakkas- ja saastekoulukunnat väänsivät kättä mediassa. Ympäristöajattelu nousi tuolloin Suomessa valtavirtaan, silloinkin kansainvälisten virtausten siivittämänä.

Tavallisten kansalaisten keskuudessa intohimoja herättävät rasismin, monikulttuurisuuden ja sukupuolentutkimus, jotka nostattavat paljon negatiivista yleisöpalautetta. 

– Ilmastonmuutostutkimusta kritisoidaan sen sijaan meillä vähemmän kuin monissa muissa maissa. Suomessa ei ole kauhean näkyvästi ilmastoskeptikoita. •

Lue seuraavaksi teeman Tiedekriittisyys 2/3 tästä.

Tiedeviestijän muistilista

Mitä tieteestä viestivän tutkijan kannattaa pitää mielessä saadessaan kriittistä tai aggressiivista palautetta?

  • Kritiikkiä ja hyökkäyksiä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, sillä niiden taustalla voi olla hyvin monenlaisia motiiveja. Vedä hetki henkeä ja mieti, kannattaako vastata vai ei.
  • Jos samoja asioita toistuu eri puolilla, kannattaa miettiä, miten siihen reagoisi, ja miten toisi omaa näkemystään esille – ja miten oman asian toisi esille muita kiinnostavalla tavalla.
  • On hyvä olla yhteydessä kollegoihin, sillä usein ongelmana on, että tutkija jää yksin hyökkäyksen kohteeksi. Se johtaa helposti itsesensuuriin, jos tutkija ei jaksa ottaa yksinään kaikkea törkyä vastaan. Yhdessä keskustellen löytyvät parhaat tavat reagoida.
  • Kokemus opettaa, mistä asiasta voi tulla negatiivista palautetta, ja siihen voi varautua jo etukäteen. Vain yrittämällä ja erehtymällä oppii, miten kannattaa viestiä. Pahinta on, jos tekee ensimmäisestä negatiivisesta kokemuksesta johtopäätöksen, että julkisuuteen tulo ei kannata.  
  • Toimittajia ei kannata nähdä vihollisina, vaan heidän kanssaan kannattaa keskustella. Useimmat ovat puolellasi ja haluavat tuoda tiedettä esille.
  • Omalla viestillä pitää olla tarttumapintaa yleisölle, joita tietysti on monenlaisia. Esitettäviä asioita pitäisi pyrkiä vertaamaan arkielämän ilmiöihin, esimerkiksi metaforia käyttämällä. Uuden ja oudon rinnastaminen tuttuihin asioihin on tehokas keino tehdä se ymmärrettäväksi.
 

teksti: Jussi-Pekka Aukia • kuvat: Jussi-Pekka Aukia, ShutterStock

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.