Tässä numerossa

Ajankohtaisia

Työelämä

Loimun uutiset

Opiskelijalle

Uratarina

suviojanpera

Suvi Ojanperä ja Tullilaboratorion uusi nestekromatografimassaspektrometri (UHPLC-MSMS), jota käytetään elintarvikkeiden torjunta-aineanalytiikassa. Tullilaboratorion torjunta-aineiden monijäämämenetelmällä voidaan analysoida jopa 350 erilaista torjunta-ainetta kasviksista ja hedelmistä.

 

Ei estetiikkaa, vaan kemiaa

Suvi Ojanperän työuraa ovat ohjanneet valtaosin sattumat ja tilaisuudet, joihin hän on onnistunut tarttumaan.

Kemisti, FT Suvi Ojanperä muistaa lukion kemian opinnoista parhaiten, ettei ymmärtänyt, mikä on mooli. Tämä asia onneksi selvisi myöhemmin. Nyt hän työskentelee Tullilaboratorion Elintarvikkeiden kemialliset tutkimukset -jaoston esimiehenä.

Kiinnostus kemiaan syttyi sattumalta

Kemia ei lukiossa kiinnostanut Suvi Ojanperää lainkaan, ja muutenkin nuoren naisen aika kului pääasiassa hevosharrastuksen parissa. Lukion jälkeen hän haki yliopistolle opiskelemaan estetiikkaa ja muun muassa opiskelupaikkaa teknillisestä oppilaitoksesta.

– En päässyt sisään estetiikkaan, mutta pääsin varapaikalla teknilliseen oppilaitokseen. Siellä kemian laboratoriotöitä tehdessämme keksin, että kemia on hauskaa, hän kertoo. – Huomasin, että kun hieman jaksan laskea laskuja ja hahmottaa orgaanisia yhdisteitä, niin se avaa minulle kokonaan uuden maailman.

Sen jälkeen oli luontevaa jatkaa yliopistoon kemiaa opiskelemaan. – Yliopistossa minulla oli cum laude -vaiheeseen asti epäilys siitä, saanko tutkinnon valmiiksi. Ajattelin, että saatan huomata, etten pystykään suoriutumaan opinnoistani. Itseluottamus kuitenkin kasvoi samaa tahtia kuin opinnot etenivät.

Hyvässä ohjauksessa tohtoriksi

Kun kemian opintojen maisterivaiheen erikoistyön aika tuli, Suvi Ojanperä sai mielenkiintoisen erikoistyöpaikan Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta, jossa hän oli jo tehnyt kesäsijaisuuksia laborantin tehtävissä.

– Sain todella kiinnostavan aiheen: lääkeaineiden kvalitatiivinen seulonta virtsasta ilman vertailuaineita. Kehittelin siihen hyvässä ohjauksessa menetelmän, ja erikoistyöstäni saatiin tieteellinen artikkelikin, hän kertoo. 

– Professori oli sitä mieltä, että työssäni oli aihetta enempäänkin. Yhdessä ohjaajieni kanssa sitten ideoimme projektin, jolle saatiin rahoitus, ja niin ryhdyin väitöskirjatutkimukseen: ”Drug Analysis without Primary Reference Standards: Application of LC-TOFMS and LC-CLND to Biofluids and Seized Material”. Väitös­tilaisuus oli tammikuussa 2009.

– Väitöskirja sinänsä ei ollut minulle aluksi se olennainen asia, vaan mielenkiintoinen tekeminen. Nautin, kun sain käyttää uusia hienoja analyysilaitteita ja tuottaa niillä hyviä tuloksia. 

Itsenäinen työ kasvatti ammattilaiseksi

Väitöskirjatyön aikana Suvi Ojanperä sai viisivuotisen assistentuurin yliopistolta. Onnellinen perhetapahtuma tuli kuitenkin väliin, ja vanhempainvapaan päättymisen jälkeen assistentuuria oli niin vähän jäljellä, että hän käänsi katseensa uuteen suuntaan. 

Uusi työpaikka löytyi Alimetricsistä, pienestä palvelututkimukseen keskittyneestä bioalan yrityksestä. 

– Menin sinne kemistiksi. Siellä tehtiin muun muassa erilaisia mikrobiologisia simulaatioita, joissa pyrittiin kehittämään elintarvike- ja rehutuotannon prosesseja ja ymmärtämään tuotantoeläinten mikrobiologista metaboliaa. Analysoin kemiallisia tuotteita, kehitin menetelmiä ja raportoin tuloksia.

– Se oli hyvä ammatillisen kasvun paikka. Olin siellä ainoa kemisti ja aivan omillani. 

Muutos yliopistolla työskentelyyn verrattuna oli suuri.

– Yliopistolla tutkimusryhmä oli aina tukena, tulipa eteen mitä tahansa. Alimetricsilla sain oman itsenäisen roolin ja osallistua monien minulle täysin uusien asioiden tekemiseen. Sain vahvasti kokea, että tuloksiini luotettiin. 

Esimiestaitoja käytännön työssä

Tullilaboratorioon Suvi Ojanperä meni ensimmäistä kertaa 2015, mutta silloin ei kuitenkaan ollut vakituista työpaikkaa tarjolla. Seuraava siirto oli elintarvike-, vesi- ja ympäristöalan laboratoriotutkimuksia tekevään MetropoliLabiin.

– Pääsin MetropoliLabiin vetämään orgaanisen kemian ryhmää. Vastasin torjunta-aineanalytiikasta ja olin jonkin aikaa koko kemian tiimin vetäjänä, hän kertoo.
– Lähialaiseni olivat ihania ja uskomattoman työteliäitä. Siellä kasvoin esimiestehtävään, opin ihmissuhdetaitoja ja myös paljon ryhmän toiminnasta.

– Kun paikka Tullilaboratoriossa aukesi edeltäjäni jäädessä eläkkeelle, hain tätä jaostopäällikön tehtävää. Olin kvalifioitunut esimiestehtäviin ja tehnyt vastaavanlaista analytiikkaa Metropolilabissa, ja olin siksi vahva hakija.

Rutiinit ja haasteet tasapainossa

Tullilaboratorion Elintarvikkeiden kemialliset tutkimukset -jaostossa Suvi Ojanperä toimii jaoston esimiehenä, vastaa torjunta-aineiden analyysimenetelmien kehityksestä ja ylläpidosta sekä laadunvarmistuksesta. Työnkuvaan kuuluu merkittävänä osana kansallinen ja kansainvälinen asiantuntijayhteistyö. Jaostossa työskentelee parikymmentä henkilöä – kemistejä, laboratorioanalyytikkoja ja laborantteja.

Esimiehen tavalliseen työpäivään kuuluu paljon hallinnollista työtä, henkilöstöasiat työllistävät ja palavereissa kuluu paljon aikaa.

– Jonkin verran vastaan myös itse meidän analyysituloksistamme ulospäin. Olen yhteydessä asiakkaisiin, jos he esimerkiksi kyseenalaistavat tulokset. 

– Rutiinitapauksissa tulokset saadaan yleensä nopeasti eteenpäin. Kun tulokset kyseenalaistetaan, vastaaminen vaatii yllättävän paljon panostamista ja aikaa. On mentävä syvälle tapaukseen ja varmistettava, että kaikki on meidän päässämme tehty niin kuin pitää. 

Suvi Ojanperä on tyytyväinen työssään – ala ja sen myötä työtehtävät kehittyvät jatkuvasti.

– Väärennösanalytiikka on siitä hyvä esimerkki: väärentäjät kehittyvät yhä taitavammiksi, joten myös analyysimenetelmien täytyy kehittyä.

– Uraani on ohjannut avoin suhtautuminen kaikkeen, olen rohkeasti tarttunut tarjoutuneisiin tilaisuuksiin ja hankkinut täydennyskoulutusta työn ohessa. Rohkeiden siirtojen tekemisessä minua on auttanut se, että aviomieskin on peruskoulutukseltaan kemisti. Olen aina voinut reflektoida ja jakaa ajatuksia. Olen myös käynyt säännöllisesti itseni kanssa kehitys­keskustelun – olenko tyytyväinen tässä työssä, täyttääkö tämä työ omat tarpeeni? Vai pitäisikö asialle tehdä jotakin? Suosittelen samaa jokaiselle. •

urakaari

Teksti ja kuva: Anna Melkas

 

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.