Tieteen kieli 1/3

kirja

Kolmannella kotimaisella?

Aikoinaan latina oli tieteen kieli, jota tavallinen kansa ei ymmärtänyt. Nyt tieteen kieli on englanti. Pitäisikö englannin valta-asemasta olla huolissaan?

Äänekästä keskustelua englannin asemasta Suomessa on käyty reilut kaksi vuosikymmentä. Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Matti Räsänen sanoo, että kehityksen taustalla oli suomalaisen korkeakoulutuksen ja tiedemaailman avautuminen aikaisempaa kansainvälisemmäksi muun muassa EU-jäsenyyden myötä. 

Suomen kielen hidas nousu tieteen kieleksi käynnistyi aktiivisen työn tuloksena joskus 1800-luvun puolivälissä, ensimmäiset suomenkieliset väitöskirjat hyväksyttiin vuonna 1858. Nyt tieteellisen suomen kielen kehitys on pysähtymässä tai ainakin hidastumassa. 

– Meillä on nykyään tieteenaloja, joilla ei käydä suomenkielistä keskustelua eikä käytössä ole suomenkielistä termistöä, ja joilla englannin kielen käyttö on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Ainakin niiden kohdalla kielemme on alkanut taantua kohti muinaista tilannetta, jossa oppineet puhuivat keskenään latinaa tai ruotsia ja tavallinen kansa kuunteli sivusta. 

– Suomeen ei tarvita englanninkielistä kuplaa, jonka asukkaat kommunikoisivat valtaväestön kanssa rallienglannilla tai kyökkisuomella, Matti Räsänen sanoo.
matti

Miten tukea äidinkieltä?

Kansainvälisyys on toki tärkeää ja välttämätöntä, eikä historian pyörää voi kääntää taakse päin. Siksi onkin yllättävää, että meillä ei ole kunnolla mietitty kielipoliittisia linjauksia ja toimenpiteitä, joilla turvattaisiin kansallisten kielten asema. 

– Vaikka Suomen kielen lautakunta on pitkin 2000-lukua kiinnittänyt huomiota korkeakoulutuksen englanninkielistymiseen, laajaa yhteiskunnallista keskustelua ei kuitenkaan ole syntynyt. 

Olisiko kuitenkin mahdollista esittää keskeinen termistö ja sisältö tiivistettynä myös suomeksi, Räsänen ehdottaa.

– Ei kaikkea tietenkään tarvitsisi kääntää, ainoastaan keskeiset asiat, joiden mukana myös tieteellinen kieli kehittyisi. Silloin myös kotimainen media pystyisi raportoimaan kiinnostavimmasta tutkimuksesta. Se on tärkeää myös tutkijoille itselleen. Täysin englanninkielinen tutkija on tässä suhteessa Suomessa yksin. 

Kielellisesti yltiöliberaali Suomi

Vaikka englannin kielen asema on voimistunut nopeasti, koko kielestä ei juuri ole mainintoja lainsäädännössämme. Kehitys on edennyt omia latujaan, hiljaisen hyväksynnän saattelemana. 

– Kansalaisten kielelliset oikeudet on kirjattu lakiin ja kukin saa puhua ja toimia millä kielellä hyvänsä. Lainsäädäntö liittyy ennen muuta siihen, millä kielillä tulee järjestää julkisen vallan alaisia toimintoja, kuten oikeudenkäyttöä, ja julkisia palveluja, Räsänen sanoo. 

– Myös yritykset toimivat haluamillaan kielillä. Toisin kuin joissain Euroopan maissa meillä ei säädellä, millä kielillä esimerkiksi kahvila palvelee asiakkaitaan. Sellainen sääntely voisi kuulostaa kulttuurikontekstissamme vieraalta vahvan kielellisten vapauksien perinteen takia. 

Räsänen ei kannata englannin­kielisen peruskoulutuksen ja ylioppilastutkintoon johtavan koulutuksen rahoittamista verovaroin kansallista opetussuunnitelmaa noudattavassa koulutuksessa, eikä mahdollisuutta suorittaa ylioppilastutkintoa englanniksi, mitä aika ajoin ehdotetaan. Monenkielistä koulutusta toki muutoin tarvitaan.

– Suomeen ei kannata rakentaa verovaroilla englanninkielistä kuplaa, jonka asukkaat kommunikoisivat kantaväestön kanssa rallienglannin ja kyökkisuomen asettamissa rajoissa. Se vain haittaisi maahanmuuttajien kotiutumista ja osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun, Räsänen sanoo.

– Vieraskielisille olisi järkevämpää antaa hyvä suomen kielen taito kuin tyrkyttää englanninkielisiä palveluja, sillä vain muutama prosentti heistä puhuu englantia äidinkielenään.  

Kielipolitiikka vyöryy päälle

Suomessa ei ole tehty viime vuosikymmeninä isoja kielten asemaan liittyviä periaatteellisia linjauksia. Esimerkiksi keskustelu voimakkaasti kasvavien maahanmuuttajakielten ja englannin asemasta on täysin käymättä. 

– Englannin kieli jatkaa hivuttautumistaan yhä keskeisempään rooliin yhteiskunnan eri sektoreilla – ja ilman tietoista ohjausta. Sitten jossakin vaiheessa todetaan, että näin nyt pääsi käymään. Kielimaisema erityisesti pääkaupunkiseudulla muuttuu muutenkin aivan toisenlaiseksi, sillä maahanmuuttajataustaisen väestön osuus nousee jonnekin 25 prosentin tienoille vuoteen 2040 mennessä, Räsänen ennustaa.

 – Rinteen hallituksen ohjelmassa onneksi mainitaan kansalliskielistrategia ja kielipoliittinen ohjelma, joissa tuettaisiin kansalliskielten asemaa muuttuvassa kieliympäristössä. Hanke, sen laajuus ja kuka työhön osallistuu täsmentyy ensi vuoden puolella. 

Ei keskustelua ilman sanoja

Suomenkielinen sanasto mahdollistaa tieteen tuloksista puhumisen suomeksi. 

Sari Maamiehen mielestä termeihin on syytä panostaa, jos halutaan, että suomen kieli elää tässä ajassa ja että sillä voi puhua kaikesta mahdollisesta, saada tietoa ja vaihtaa mielipiteitä.
sari

– Jos ilmiötä kuvaamaan ei ole sanoja, siitä ei voi puhua, Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Sari Maamies muistuttaa.

– Tutkimus ja julkaisut tehdään englanniksi kansainväliselle tiedeyhteisölle. Tuloksista pitäisi kuitenkin puhua sen tiukan tiedepiirin ulkopuolellakin, ja Suomessa se on järkevää tehdä suomeksi. 

Maamies toimii suomen kielen asiantuntijana lääkäriseura Duodecimin lääketieteen sanastolautakunnassa. 1881 perustetun seuran piirissä on tehty sanastotyötä alusta lähtien.

– Vaikka lääketieteessä tiedeyhteisö käyttää englantia ja keskeinen terminologia on johdettu latinasta, potilaalle pitää voida puhua hänen taudistaan äidinkielellä. Sellainen sanasto ei välttämättä synny itsestään, vaan sen tuottaminen edellyttää harkintaa, Maamies sanoo.

– Kliinistä työtä tekevät lääkärit näkevät suomen kielen arvon, tutkijat painottavat helpommin englantia.  

Jotkut termit kääntyvät luontevasti suoraan, kuten tähtitieteen termi musta aukko, joka on levinnyt yleiseenkin puheeseen. Toisaalta on myös paljon termejä, joille ei helposti synny suomenkielistä vastinetta, jolloin on tyydyttävä vieraskielisen termin mukauttamiseen suomen äänneasuun.

Monet aivan perustermit, kuten valtimo ja laskimo, ovat aikoinaan tehdyn tietoisen termityön tulosta.

– Äidinkielinen terminologia demokratisoi. On helpompaa puhua tulehduskipulääkkeestä sen sijaan että käytettäisiin ilmaisua anti-inflam­matorinen analgeetti. Toki meilläkin käytetään myös latinalaisia sanoja, esimerkiksi diabetes on pitkälti korvannut aikaisemman sokeritaudin, Maamies sanoo.

– Asiantuntijoilla on joka tapauksessa omat sanastonsa ja suurella yleisöllä omansa. Ilokaasu on lääkärien kesken typpioksiduuli ja heikkonäköisyys on asiantuntijakielellä amblyopia. 

Hyvä termi on merkitykseltään läpinäkyvä, lyhyt, kuvaa käsitteen sisällön mahdollisimman hyvin ja sopii rakenteeltaan ja muodoltaan suomen kieleen. Se ilmaisee asian täsmällisesti, ei liikaa eikä liian vähän, eikä se myöskään muistuta ilmiön laveaa kuvausta, Maamies sanoo.

– Termejä on päivitettävä jatkuvasti, sillä merkitykset muuttuvat ja termit myös vanhentuvat. Esimerkiksi epilepsian ja hydrokefalian vanhat suomenkieliset vastineet kaatumatauti ja vesipää ovat jääneet pois käytöstä. Ja toki on myös vähälle käytölle jääneitä termejä, kuten dopingille yleisökilpailussa ehdotettu vastine vilppilääkintä. •

Lue seuraavaksi teeman Tieteen kieli 2/3 tästä.

teksti: Jussi-Pekka Aukia, kuvat:  Jussi-Pekka Aukia, ingimage

Ilman termejä ei ole keskusteluakaan

Sari Maamiehen mielestä parasta olisi, jos sanastotyötä voitaisiin tehdä esimerkiksi jonkin tieteellisen seuran, kuten lääkärien Duodecimin tai biologien Vanamon, piirissä. Työ on silloin jatkuvaa, eivätkä sanastot jää ilman jatkoa ja päivitystä. Näin uhkaa käydä nisäkästieteilijöiden suurelle hankkeelle, jossa tuhansille nisäkkäille annettiin suomenkielinen nimi ja vanhoja tarkasteltiin kriittisesti. 

– Yleensä termityötä tehdään kuitenkin vapaaehtoispohjalta. Asian tärkeyteen nähden on yllättävää, että sitä ei koordinoida eikä rahoiteta keskitetysti esimerkiksi valtiovallan taholta. Esimerkiksi tekniikan ja rahoitusalan kaltaisille toimialoille erikoissanastoja tuottava ja ylläpitävä Sanastokeskus TSK joutuu etsimään itselleen rahoitusta eri tahoilta.

Termejä termipankista

Vuonna 2012 avautunut Tieteen kansallinen termipankki on myös merkittävä toimija, joka lähti liikkeelle muutaman ihmisen aktiivisuudesta. Se on julkinen verkossa toimiva tietokanta-alusta, jolle kootaan eri tieteenalojen erikoissanastoja Wikipedian tapaan. 

Toimintaa rahoitetaan Suomen Akatemian ja isojen säätiöiden rahoituksella. Sanastoja toteuttavat ja muokkaavat käyttöoikeuden saaneet asiantuntijat talkootyönä.

– Palvelulla on hyvä näkyvyys hakukoneissa, ja sinne on karttunut sanastoa eri aloilta arkeologiasta ympäristötieteisiin. Kaikki halukkaat tieteenalat voivat koota asiantuntijaryhmän, nimetä vastuuhenkilön ja aloittaa termityön termipankin henkilöstön tuella, Maamies kertoo.

 
 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.