Vastapaino

mariamakinen

Marialla on työn alla roosanvärinen pipo kummitytölle.

 

Harrastus lähti lapasesta

Maria Mäkinen on valmistunut Turun yliopistosta maantiede pääaineenaan ja työskentelee Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ylitarkastajana.

– Työni liittyy pohjavesiin. Valvon vesilaitoksia, annan lausuntoja vedenottohankkeista sekä suunnittelen pohjaveden seurantaohjelmia. Joskus hankkeet ovat hankalia, lupakäsittelyt viivästyvät ja saattavat jopa siirtyä Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn. ELY-keskuksen lausunnoilla on melko suuri painoarvo hankehakemusten hyväksymisessä. Tutkimusasiakirjoja voi olla satoja sivuja, ja koska kyse on maan alla piilossa olevasta vedestä, niin aina ei ole helppoa määrittää, miten se siellä kulkee ja mitkä asiat siihen vaikuttavat, Maria kuvailee. 

– Työ on ajoittain kuormittavaa, etenkin kiireen takia. Ympäristöhallinnossa henkilöstön määrää on vuosien mittaan vähennetty, työmäärä puolestaan on kasvanut. 

Vastapainoksi työn kuormitukselle ja arjen viihdykkeeksi Maria tarttuu vaikkapa kutimeen.

– Olen pikkutytöstä saakka ollut kova tekemään käsitöitä. Mallia sain varmaan isoäidiltäni, joka virkkasi ja kutoi. 

Maria on kutonut villasukkia ja -paitoja, lapasia ja vaikka mitä. Neuleiden lisäksi hän on kutonut kankaita, kuten poppanaliinoja, pellavaisia laudeliinoja ja räsymattoja. Hetken aikaa oli kangaspuut kotonakin, mutta nyt ne ovat varastossa odottamassa elämänvaihetta, jossa olisi enemmän vapaa-aikaa. 

– Olen tehnyt myös helmikoruja, ja hopea­lanka­kurssilla valmistui kaula- ja ranneketjut. Jonkin verran olen myös tuunannut vanhoja huonekaluja, viimeksi hioin ja maalasin poikani toivomuksesta pari pinnatuolia värikkäiksi mökille, hän listaa. 

– Minulla on aina vähintään kaksi neuletyötä kesken, teen mm. villasukkia ja huiveja omaan ja perheenjäsenten käyttöön sekä ystäville ja kummilapsille lahjaksi. Yleensä on myös meneillään jokin sellainen simppeli työ, jonka voi ottaa mukaan junamatkalle tai kentän laidalle, kun kuskaan lapsia treeneihin. Iltaisin on usein joku neuletyö käsissä, kun katson televisiota.

Toisinaan itse tekeminen on tärkeämpää kuin lopputulos. – Aina kaikki työt eivät edes valmistu, vaan jossain kohtaa puran keskeneräisen työn ja teen langoista myöhemmin jotain muuta. 

– Parasta käsitöiden tekemisessä on ehkä se, että työn tulos näkyy aika välittömästi - toisin kuin työpaikalla. Työ on välillä sellaista, että joku hanke kestää vuosia ennen kuin valmistuu. Ja harvemmin pääsen enää maastoon tekemään tutkimusta, aika paljon omasta työstä tapahtuu työpöydän ääressä. Käsitöillä on paljon konkreettisempi lopputulos!

– Käsitöissä vastapainoa työlle tarjoaa ehkäpä juuri se, että tulos on käsinkosketeltava ja heti nähtävissä. Se vain on mukavaa ajanvietettä, josta bonuksena syntyy jotain, jolla ilahduttaa itseä tai läheisiä.

Teksti: Anna Melkas, Kuva: Heikki Räisänen

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.