joki

Monia oikeudellisia kysymyksiä pitää tulevaisuudessa arvioida uudelleen – esimerkiksi sitä, voisiko eläin, joki tai metsä vaatia oikeuksiaan tuomioistuimessa.

 

Kestävyysongelmaan ei löydy yhtä syyllistä

Jokapäiväinen kulutuksemme syö ympäristöä ja luonnonvaroja monin tavoin. Siksi niihin kohdistuvassa sääntelyssä tarvitaan monipuolista keinovalikoimaa sekä tieteen ja politiikan yhteispeliä.

Kestävän sääntelyn apulaisprofessorina Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa toimiva Niko Soininen pohtii työkseen oikeudellista sääntelyä, jolla on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Oikeusjärjestelmämme perusteita olisi arvioitava osin uudelta pohjalta, jotta ne tukisivat nykyistä paremmin kestävyyttä.

– Isolta osaltaan taloudellisia intressejä suojaamaan laadittu sääntelyjärjestelmämme tuottaa ekologisesti kestämättömiä seurauksia. Esimerkiksi ajatus taloudellisista voitoista yritysten toiminnan ainoana tavoitteena on kestävyyden kannalta ongelmallinen, Soininen muistuttaa.

– Ekologiseen kestävyysvajeeseen puuttuminen vaatii sääntelyn osittaista uudelleenarviointia – ja lujaa poliittista tahtoa.

Kaikki keinot käytössä

Kestävyysongelmat ovat luonteeltaan viheliäisiä muun muassa siksi, että niitä koskevat yhteiskunnalliset tavoitteet ja keinot ongelmiin puuttumiseksi ovat kiistanalaisia. 

Tieteellisen tiedon kanavoiminen osaksi oikeudellista sääntelyä on kaikkea muuta kuin suoraviivaista, sanoo Niko Soininen.
soininen

– Me kaikki voimistamme jokapäiväisellä kuluttamisellamme ilmastonmuutosta, monimuotoisuuden heikkenemistä, elinympäristön pilaantumista ja luonnonvarojen ehtymistä. Yhtä syyllistä ei löydy, eikä myöskään ole yhtä ohjauskeinoa, jolla kaikki ongelmat ratkeaisivat. Sen vuoksi tarvitsemme moninapaista sääntelyä, Soininen selittää.

– Vaikka monet toivovat Pariisin ilmastosopimuksen kaltaisia sitovia kansainvälisiä järjestelyjä ratkomaan ongelmia, myös kunta- ja kaupunkitasolla tehdään rohkeaa ympäristöpolitiikkaa. Jos kehitys pysähtyy valtioiden tasolla tai kansainvälisessä sopimisessa, moninapaisena kehitys voi jatkua alemmilla tasoilla – ja myös yrityksissä ja niiden arvoketjuissa, joita ohjaa maksavan kuluttajan mielipide. 

Myönteisiä tuloksia saadaan kunnianhimoisten oikeudellisten tavoitteiden ja monipuolisen yhteiskunnallisen keinovalikoiman yhdistelmällä. 

– Kansainvälisillä sopimuksilla ja lainsäädännöllä osoitetaan yhteiskunnallinen arvomaailma ja tavoitetaso. Keinovalikoima, jolla niihin pyritään, kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman monipuolisena, Soininen muistuttaa.

– Tässä julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyö on keskeisessä roolissa. Siitä hyvänä esimerkkinä ovat ympäristöministeriön tekemät Green Deal -sopimukset, joilla eri toimialat ovat sitoutuneet kunnianhimoisiin kestävyystavoitteisiin. Sopimuksilla tehostetaan ja täydennetään lainsäädännön toimeenpanoa. 

Sääntelyn ja tieteen suhde

Viheliäisiin ongelmiin liittyy myös usein niitä koskevan yksiselitteisen ja ristiriidattoman tiedon puuttuminen. Tieteellisen tiedon kanavointi osaksi oikeudellista sääntelyä on sekin kaikkea muuta kuin suoraviivainen prosessi.

– Vaikka ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista on tarpeeksi tieteellistä tietoa, jonka perusteella voi sanoa että toimenpiteisiin on ryhdyttävä, emme sen tiedon perusteella voi yksin päätellä, mitä ne toimenpiteet olisivat. On poliitikkojen ja yhteiskunnallisen keskustelun tehtävä konkretisoida tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi. 

Nyt keskustellaan niistä konkreettisista keinoista, joilla vältettäisiin tutkijoiden maapallon lämpenemiselle määrittelemän 1,5 asteen rajan ylittyminen.

– Jos luonnontieteilijät määrittäisivät suoraan, mitä esimerkiksi Suomen pitäisi tässä tilanteessa tehdä, he käyttäisivät hyvin merkittävää yhteiskunnallista valtaa. Eikä sellaista ole heille Suomen perustuslaissa annettu.  

Tieteellisellä tiedolla on toki keskeinen rooli kestävyyden sääntelyn kannalta, sillä ilman sitä keskeiset sääntely- ja ohjauskeinot jouduttaisiin valitsemaan sokkona.

– Tiede kehittyy koko ajan, ja meidän on tunnistettava yhteistyössä tieteentekijöiden kanssa, milloin tietoon voidaan luottaa riittävällä varmuudella. Sääntelyä täytyy myös voida muuttaa uuden tiedon valossa.

Teksti: Jussi-Pekka Aukia, Kuvat: Shutterstock ja Veikko Somerpuro

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.