perhe

Lasten, perheen ja työn sovittaminen yhteen on normioloissa Suomessa helppoa, Vilma Sandström ja Paul Figueroa sanovat. Ulkomailla asuessaan he oppivat arvostamaan maamme päiväkotijärjestelmää.

 

Etätyötä eloisasti lasten ehdoilla

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Vilma Sandström päätyi miehensä kanssa korona­keväänä 2020 monen muun tavoin tilanteeseen, jossa koti muuttui työpaikaksi. Tehokkuus nousi arvoonsa, kun päivää tahdittivat kuusivuotiaat kaksoset.

Onneksi Pikkukosken ranta Helsingissä on lähellä Vilma Sandströmin ja Paul Figueroan kotia. Siellä päiväkoti-ikäiset Ilona ja Amelie pääsevät juoksemaan ja purkamaan energiaa ja vanhemmatkin saavat hetkisen happea kesken päivän. Pikkukoskesta tuli entistä tärkeämpi paikka ja perheestä vanhempien työpäivän lähiyhteisö, kun päiväkodit ja työpaikat alkoivat keväällä sulkea oviaan maan hallituksen suositusten mukaisesti koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Sandström ja Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitoksen Staran projekti-insinööri Figueroa alkoivat maaliskuussa tehdä töitä kotona ja vuorotella lasten kaitsemisessa. Näin kumpikin saattoi vuorollaan keskittyä töihinsä kodin yläkerran aulaan rakennetussa työhuoneessa. 

– Vaikka välillä koen riittämättömyyden tunnetta, olen oppinut sietämään epätäydellisyyttä. Koetan muistaa nähdä tämän ajanjakson positiivisesti. Me vanhemmat olemme kiitollisia lisäajasta, jonka saamme viettää lastemme kanssa, Sandström sanoo.

Leikit taustaääninä

Sandströmin työelämän kannalta koronakevät ei ole lopulta ollut kovin mullistava, vaikka lasten leikit ovat kuuluneet taustaääninä tietokoneen ääressä. Tutkijan työ on ollut aina joustavaa ja sallinut etätyön ennenkin.

Sandströmin nykyinen pesti on Aalto-yliopiston Vesi ja kehitys -tutkimusryhmässä. Sen jäsenet alkoivat keväällä järjestäytyä luontevasti etäkokouksiin.

– Olen mukana hiljattain alkaneessa, viisivuotisessa SOS.aquaterra-hankkeessa. Siinä mallinnetaan ja tutkitaan tulevaisuuden ruoantarpeen tyydyttämistä kestävästi, maapallon kantokyvyn rajoissa. Ryhmäkokoukset ovat sujuneet hyvin etänä, kuten myös oma työni, joka liittyy laskentaan, lähtödatan etsimiseen ja mallintamiseen. Tosin etenemisnopeudesta olen joutunut joustamaan, hän kertoo.

Kaksoset eivät tarvitse kotona kaitsijaa aivan joka hetki, vaan leikkivät myös keskenään. Esikoulu on tuottanut ajanvietettä päivittäin ehdottamalla pientä puuhaa. Milloin tehtävänä on ollut askarrella paperivene, milloin rakentaa temppurata tai kirjoittaa oma kirja. Lapset elävät hetkessä, Sandström muistuttaa. Kuvauspäivänä ilon aiheita olivat rannalta löytynyt pieni keppi ja kallion päällä kasvaneet pikkuruiset kukat. 

Järjestelyjä ennenkin

Sandström ehti kokea suurempia haasteita työn ja äitiyden yhdistämisessä  aiempina vuosina. Kaksoset syntyivät heti hänen valmistuttuaan maisteriksi vuonna 2013. Hän vietti kotona heidän kanssaan kaksi vuotta, mutta sen jälkeen alkoivat jatko-opinnot, tutkijavaihdot ja väitöskirjan teko.

– Vuonna 2016 työskentelin Itävallassa IIASA-tutkimusorganisaation nuorten tutkijoiden kesäohjelmassa kolme kuukautta. Tyttäreni olivat silloin kolmevuotiaita. Mieheni työ piti hänet Suomessa. Mieheni täti puolisonsa kanssa tulivat mukaan Itävaltaan hoitamaan lapsia. Vuonna 2017 perheemme asui vuoden mieheni kotimaassa Ecuadorissa, ja lapset kävivät siellä paikallista koulua. Koulupäivät loppuivat yhdeltä. Isoäiti huolehti tytöistä, joten me vanhemmat pystyimme tekemään normaalia työaikaa. Olemme kiitollisia tukiverkosta, joka meillä on ollut käytettävissä.

Palkittu väitöskirja 

Vilma Sandström sai tämän vuoden alussa Ympäristötieteellisen seuran palkinnon vuoden 2018–2019 parhaasta ympäristötieteellisestä väitöskirjasta. 

Hän tutki Helsingin yliopistossa tekemässään väitöksessä, minkälaisia ympäristön käytön paineita suomalaisten ruoankulutus aiheuttaa muiden maiden rajallisille resursseille.

– Ulkoistamme ympäristön käytön painetta tuonnin kautta. Analysoin väitöskirjassa tätä ja tarkastelin ruoankulutuksen hiilijalanjälkilaskennan kehittämistä huomioiden ulkomaankaupassa liikkuvat materiaalivirrat.

Väitöksen jälkeen Sandström toimi vuoden tutkija­tohtorina Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa (LUT) kestävyystieteen tutkimusryhmässä. Se tarkoitti paria päivää Lahdessa viikoittain. 

– Lasten kanssa oli jo aiemmin pakko oppia aika­tauluttamista, tehokkuutta ja keskittymistä. Työt piti tehdä sinä aikana kun lapset olivat päiväkodissa eli kello 8–16. Vapaa-aika oli tietysti pyhitetty heille. Kevään poikkeus­tilanne on teettänyt aikaisia aamutöitä ja myöhäisiä iltatöitä. Vaikka on tavallaan kätevää, että työskentely on mahdollista myös virka-ajan ulkopuolella, haluaisin kyllä erottaa selkeästi työ- ja vapaa-ajan.

Korona-arki on vaikuttanut myös harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään. Kuntosalilla käyminen on jäänyt, mutta ulkoilu lisääntynyt. Kavereita ja sukua perhe ei ole voinut nähdä entiseen tapaan. Mutta eräänä päivänä karanteeni laukeaa ja lapset pääsevät takaisin esikouluun, mitä he odottavat kovasti. Kesäkin tulee aivan varmasti.

Teksti ja kuva: Liisa Joensuu

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.