Vastapaino

airaksinen

Pariakrobatian harrastaminen onnistuu myös ulkona. Jussi Airaksisen parina tasapainoilee Sanni Luokkala.

 

Meno on kuin sirkuksessa!

Konsultti, HTM, Jussi Airaksisen vapaa-aika täyttyy pariakrobatiasta, jossa yhdistyvät fyysisyys, pelkojen hallinta ja tiukka yhteistyö.

Ei ollut kaukana, etteikö Jussi Airaksinen, 34, olisi nykyään täysipäiväinen sirkustaiteilija. Niin vakavissaan hän harrasti sirkuslajeja kuusivuotiaasta parikymppiseksi asti. Airaksisen päälaji oli jongleeraus, mutta myös muut akrobatialajit kulkivat mukana.

– Esiinnyin, mutta myös opetin ja valmensin ryhmiä paljon. Siinä sitten tuli vakavaan harkintaan, että teenkö siitä ammatin vai en, mutta lopulta päädyin kuitenkin toiselle uralle. 

Airaksinen lähti opiskelemaan ympäristöpolitiikkaa ja -oikeutta Itä-Suomen yliopistoon. Nykyisin hän työskentelee Gaia Consulting Oy:n konsulttina Helsingissä. Yrityksen tehtävänä on tarjota ratkaisuja kestävämpään liiketoimintaan.

–Itse olen keskittynyt pitkälti ympäristösääntelyyn. Asiakkainani on sekä julkisen sektorin toimijoita että yrityksiä.

Samalla kun Airaksisen ajatukset sirkustaiteilijan urasta jäivät taka-alalle, jäi myös koko sirkuksen harrastaminen. Kiinnostus heräsi uudelleen 10 vuotta myöhemmin. Tällä kertaa lajiksi valikoitui pariakrobatia.

– Ajattelin, että se voisi olla kiva liikuntaharrastus, sillä siinä pystyy kehittymään hyvin vielä tässä iässä. Lisäksi se on mukavaa yhdessä tekemistä, lajia kolme vuotta harrastanut Airaksinen toteaa.

Fyysistä kuntoa ja itsensä haastamista

Lyhykäisyydessään pariakrobatia on esiintymislaji, jossa tehdään erilaisia nostoja ja heittoja parin kanssa. Sillä on yhtymäkohtia muun muassa akrobatiavoimistelun ja cheerleadingin kanssa, mutta pariakrobatiassa ei Airaksisen mukaan kilpailla. Pääpaino on siis esiintymisessä. Myös Airaksinen on mukana esiintyvässä ryhmässä. Keikkoja tulee vuodessa muutama. Pääasia on kuitenkin harrastaminen ja liikunta itsessään.

Airaksinen kertoo, että pariakrobatia vaatii tekijöiltään ennen kaikkea voimaa, tasapainoa, koordinaatiota, notkeutta, hyviä yhteistyötaitoja sekä pelkojen hallintaa.

– Laji on fyysisesti erittäin vaativaa, mutta huippu-­urheilija ei tarvitse olla, jotta harrastamisen voi aloittaa. Normaali kunto riittää. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin raja vastaan, että pitää alkaa tehdä tukevaa harjoittelua, kuten käymään kuntosalilla. Itse teen yksilöakrobatiaharjoitteita, kuten käsilläseisontaa ja voltteja.

Eniten pariakrobatiassa Airaksista vetää puoleensa jatkuva kehittyminen sekä itsensä haastaminen.

– Huomaan koko ajan pystyväni saavuttamaan vaikeampia asioita. Tällä hetkellä teen sellaisia liikkeitä, jotka vielä jokunen vuosi sitten tuntuivat täysin mahdottomilta. Laji tukee myös erittäin hyvin fyysistä kuntoa ja hyvinvointia, mikä puolestaan auttaa jaksamaan työssä, jota tehdään pitkälti istualtaan. 

Airaksinen harjoittelee säännöllisesti kahden eri henkilön kanssa Circus Helsingissä ja Helsingin Parkour Akatemiassa. Kaikkiaan treenitunteja kertyy viikoittain 10–20.

– Motivaatio lajin harrastamiseen on tällä hetkellä todella korkea, hän naurahtaa.

Teksti: Anna-Maija Kakkonen Kuva: Veikko Somerpuro

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.