Valokeila 3/3

kosteikko

Keväistä tulvametsää Vantaan­koskella.

 

Potut-hanke seuloo tietokannoista suojelukohteita

Potentiaaliset tulvametsät ja metsäluhdat -hanke kehittää kykyä tunnistaa luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita yhdistämällä tulvariskimallinnusta, paikkatietokantoja ja kaukokartoitusaineistoja. Onko kohteessa säilytettäviä tai ennallistettavia luontoarvoja varmistetaan käymällä paikan päällä maastossa.

Vanhempi tutkija Pekka Härmä Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että kaksivuotisen Potut-hankkeen tavoitteena on parantaa tietoja näistä tärkeistä elinympäristöistä ja löytää potentiaalisia kohteita metsien monimuotoisuutta edistävän ja vapaaehtoisuuteen perustuvan Metso-ohjelman suojelukohteiksi.

Potut-hankkeen tavoitteena on turvata lajistoltaan moni­muotoisia elinympäristöjä, sanoo Pekka Härmä.
härmä

– Suojelu on vapaaehtoista ja se tehdään yhteistyössä maanomistajien kanssa, jotka myös saavat siitä korvauksen. On täysin maanomistajan päätös, mitä hän haluaa tehdä.

– Monimuotoisuuden kannalta maan ja veden vaihettumisvyöhyke, jossa biotooppien kasvustot lomittuvat ja vaihtuvat toisiin, on tärkeä. Tulvametsät voivat lisäksi toimia puskureina tulville ja pidättää vesiin huuhtoutuneita ravinteita. Toistuvat tulvat ovat niille säilymisen elinehto.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa pilottialueita on Pohjois-Pohjanmaalla ja Perniönjoella, missä esitellään kohteita ja testataan kohteiden tunnistamista maastossa. 

– Teimme 2019 ensimmäisen mallinnuksen potentiaalista tulvametsä- ja metsäluhtakohteista. Kokemuksen perusteella laadittu toinen versio valmistuu kesäksi 2020.

Mallinnusta ja laskentaa

Hankkeen olennainen lähtöaineisto ovat ELY-keskusten ja ympäristökeskuksen laatimat tulvavaara- ja -riskikartat merkittäviltä riskialueilta. Niihin yhdistetään Maanmittauslaitoksen 2008­–2019 keräämä lähes koko Suomen kattava laserkeilausaineisto. Lisäksi hyödynnetään avoimia aineistoja, kuten Luonnonvarakeskuksen monilähteistä valtakunnan metsien inventointia (MVMI), Metsäkeskusten metsävaratietoja, Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa sekä Corine-maanpeiteaikasarjaa ja Sentinel-satelliittikuvia. 

Aineistojen yhdistämisessä testataan koneoppimismenetelmiä tunnistettavien kohteiden esiintymisen todennäköisyyden ennustamisessa. 

– Tulvamalli kertoo, kuinka usein jossain tulvii ja miten korkealle vesi yleensä nousee. Keilausdatasta puolestaan voidaan laskea luotettavasti puuston pituus ja tiheys. Keilausdataa tarvitaan nimenomaan puiden korkeuden mittaamisessa, sillä juuri kosteikkojen vesi heijastuksineen haittaa satelliittikuvissa puuston tulkintaa ja tuo siihen epävarmuutta. Laserkeilaus löytää sen sijaan puut ja puskat suoraviivaisesti laskien.

Vaikka keilausaineisto on suhteellisen harva, puoli mittauspistettä neliömetrille, aineistosta tuotetaan luotettavaa tietoa. Kehitetty menetelmä vaikuttaa Härmän mielestä lupaavalta ja jo ensimmäinen malli osoittautui maastokäyntien perusteella hyvin toimivaksi. 

Seuraavaksi tulkintamenetelmää kehitetään ja aineiston luotettavuutta arvioidaan vertaamalla sitä olemassa olevaan luontotietoon, kuten Metsähallituksen luonnonsuojelualuetietokantaan (SAKTI), Metsäkeskuksen paikkatietoihin tärkeistä luontotyypeistä (METE) sekä Metsähallituksen alue-ekologisiin kohteisiin.

www.metsonpolku.fi/fi-FI

www.syke.fi/hankkeet/potut

Teksti: Jussi-Pekka Aukia Kuvat: Krister Karttunen, SYKE

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.