Kukaan meistä ei halua olla työelämässä rätti

12.11.2020Arja Varis

Jo pidemmän aikaa olemme kuulleet ainoastaan puhuttavan siitä, miten maailma ja sen mukana myös työelämä muuttuu. Muutos on väistämätöntä, välttämätöntä ja siihen on sopeuduttava. Muutos on pärjäämisen ja onnistumisen edellytys ja siksi pitää muuttua mukana, luopua vanhasta. Olemme joutuneet hurjaa vauhtia pyörivään muutoksen oravanpyörään.


Jäin miettimään sitä, mikä oikeastaan pysyy eikä muutu, ei ainakaan hurjaa vauhtia. Mikä on niin tärkeää, että sen pitää säilyä ja miksi? Menneinä vuosikymmeninä olemme yhteistyöllä rakentaneet pohjan hyvälle työelämälle ja sopimiskulttuurille. Meillä on vallinnut tasapaino eri osapuolten välisten tarpeiden ja vaateiden välillä. Miksi näen näiden perusteiden säilyttämisen edelleen tärkeänä?

Yksittäisen ihmisen toive ja halu on epäilemättä saada tehdä mielekästä työtä kohtuullisilla ehdoilla. Sellaisilla, jotka antavat riittävän toimeentulon, mahdollisuuden juurtua ja rakentaa hyvää elämää. Sellaista, johon kuluu vaikkapa perheen perustaminen, ystävät ja harrastukset. Perustavanlaatuisia tarpeita ovat myös tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, saada oikeudenmukaista kohtelua ja arvostusta hyvin tehdystä työstä. Kukaan meistä ei halua olla työelämän rätti, joka puristetaan kuivaksi ja nakataan menemään seuraavissa YT-neuvotteluissa. Nämä tarpeet ja toiveet eivät ole miksikään muuttuneet.

Oravanpyörästä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä sitä, että pyritään tavoittelemaan aina vähän enemmän ja enemmän muiden asioiden kustannuksella. Oikeat oravat pyörivät kuitenkin toisenlaisessa oravanpyörässä. Kaiken kesää ne keräävät ja täyttävät varastojaan, koska ne tietävät, että tulossa on talvikausi, jolloin on elettävä ja kituutettava kerättyjen varastojen varassa. Orava onkin luonnon oma pätkätyöläinen, vailla muuta turvaa kuin omat varastonsa. Nyt näyttää pelottavasti siltä, että meitä ollaan ajamassa kohti tällaista elämää. Ilman turvallisuuden tunnetta ja luottamusta siihen, että työelämä ja yhteiskunta kantavat, meidän on muututtava oraviksi, jotka joutuvat kilpailemaan pähkinöistä ja säilömään niitä, jotta taas seuraavasta huonosta kaudesta selviävät.

Jos työelämä muuttuu selviämiseksi ja taisteluksi paikasta auringossa, tuo se tullessaan paljon ei-toivottuja ilmiöitä. Niinkö on, että se saa jäädä, joka maksaa vähiten, taipuu eniten, jaksaa pisimpään? Mitä enemmän rapautetaan niitä vahvoja malleja, joilla varmistetaan kohtuulliset edellytykset työnteolle, sitä enemmän yksittäinen työntekijä tarvitsee jotain pysyvää ja vahvaa, johon nojata.

Ilman työehtosopimuksia, ammattiliittojen lakien ja sopimusten noudattamista valvovia silmiä ja työpaikan oloja valvovia luottamusmiehiä ei olisi kovinkaan helppoa perätä omia oikeuksiaan vapaisiin, palkkoihin ja erilaisiin korvauksiin. Eivät ne ole itsestään selvyyksiä.

Onneksi Loimu pysyy ja samoin sen edunvalvontatyö. Siihen saa nojata ja luottaa!

 

Ei kommentteja "Kukaan meistä ei halua olla työelämässä rätti"

Kommentoi "Kukaan meistä ei halua olla työelämässä rätti"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.