Valokeila 1/3

kahlaus

Ukkosen aiheuttama rankkasade nosti vedet kaduille ja kellareihin heinäkuussa 2011.

 

Tulvariskit muutoksessa

Suomessa tunnistetaan merkittäviä tulvariskialueita ja tehdään käytännön toimenpiteitä riskien pienentämiseksi. Aiempia ongelma-alueita on saatu hallintaan, mutta uusiakin on nimetty.

Suomen tulvariskit ovat muutoksessa sekä muuttoliikkeen että luonnossa tapahtuvien muutosten takia. Yli-insinööri Mikko Huokuna Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoo, että tulvien ennustetaan kokonaisuutena vähenevän lyhyellä aikavälillä mutta kasvavan merkittävästi pitkällä aikavälillä.

Mikko Huokuna sanoo, että siellä, missä tulvia on, viranomaisyhteistyö tulvasuojelussa on hioutunut hyvin toimivaksi.
huokana

– Meillä on sekä vesistö-, meri- että hulevesitulvia. Tähän asti hallitsevina olevat vesistöjen kevättulvat ovat pienenemässä, mutta pidemmällä ajanjaksolla erityisesti merenpinnan nousu lisää tulvia rannikoilla, missä on myös paljon väestöä ja vahinkokohteita, ja minne maan sisäinen muuttoliike suuntautuu.

Tulvariskien hallintaa tehdään lain ja asetuksen sekä EU:n tulvadirektiivin nojalla. Lähtökohtana on merkittävien turvariskialueiden määrittäminen ja toimien keskittäminen niille: alustavan arvioinnin jälkeen alueet nimetään ja niille laaditaan tulvakartat ja hallintasuunnitelmat. Kuuden vuoden välein käytävässä prosessissa ollaan jo toisella kierroksella, joka konkretisoituu hallintasuunnitelmiksi vuonna 2022. 

Kohdistettua riskienhallintaa

Uusia merkittäviä tulvariskialueita on 22. Niistä 17 sijaitsee sisävesillä ja viisi rannikoilla. Suurimmiksi riskikohteiksi arvioidaan edelleen Kokemäenjoen suulla sijaitsevaa Poria ja Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa olevaa Rovaniemeä. Riskialueilla tulva voi pahimmillaan koskettaa jopa 40 000 asukasta ja 25 000 rakennusta. Joitakin edellisen hallintakierroksen merkittäviä alueita on jäänyt pois ja niiden tilalle on tullut uusia.

– Listalta jäi esimerkiksi Salon alue, jossa on tehty paljon toimenpiteitä Uskelanjoen jääpatovaaran eliminoimiseksi ja jossa tilanteen katsotaan olevan hallinnassa. Uusia kohteita ovat puolestaan Kemin rannikkoalue, josta saatiin uutta materiaalia tulvariskin arviointiin, sekä Pyhäjoen alaosa ja Lapväärtinjoki, jotka päätyivät listalle toteutuneiden tulvatapahtumien takia. Listalle ottamiseen voivat myös vaikuttaa asutuksessa tai rakennetussa ympäristössä tapahtuneet muutokset, joiden takia alueella aikaisemmin toteutuneet tulvatapahtumat aiheuttaisivat nyt ongelmia.

Rannikko ja Järvi-Suomi

Kokemäenjoen tulvavallien kaltaisten järeiden tulvasuojelurakenteiden sijasta pyritään nykyisin tekemään kaksitasouoman kaltaisia luonnonmukaisempia ratkaisuja.
kokemäenjoki

Pohjanmaa ja länsirannikko ovat erityisen tulvaherkkää aluetta, koska maasto on siellä tasaista ja järviä on vähän. Toisaalta siellä on rakennettu säännöstelyaltaita ja tehty jokivarsiin vallituksia. Muualla maassa tällaisia rakenteita on vähemmän. Ylimääräisille altaille ei ole juuri käyttöä Järvi-Suomessa.

– Nykyisin pyritään löytämään keveämpiä ja luonnonmukaisempia tulvariskien hallinnan keinoja. Esimerkiksi kaksitasouomissa varsinaiseen keskiveteen ei tehdä muutoksia, vaan tulvaa varten rakennetaan paisuntatasanne, joka ottaa vastaan uomasta nousevan veden. Matalan veden aikana joki virtaa siten luontaisessa uomassaan, jossa vallitsevat luonnonmukaiset olosuhteet, Huokuna kuvaa.

– Pienillä valuma-alueilla pyritään etsimään alueita, jotka pidättäisivät tulvavesiä ja siten puskuroisivat aikaisempaa rakennetumman ympäristön aiheuttamaa tulvien äkkinäisyyttä. Isoissa vesistöissä pidättäminen ei toimi, sillä siihen tarvittaisiin valtavia alueita.

Varautumista mallinnuksella

Pidätysalueet toimivat myös kaatosateiden aiheuttamien hulevesitulvien hallinnassa. Samalla niillä parannetaan vesien laatua tehostamalla veteen sekoittuneiden kiintoaineiden saostumista.

– Hulevesitulvien hallinta on kuntien vastuulla ja esimerkiksi Porissa ja Helsingissä on tehty paljon työtä sen eteen. Toki asutulle alueelle osuva rankkasade aiheuttaa ongelmia kaikkialla. Laadimme 2018 kunnille alustavaa arviointia varten hulevesikartat, joissa mallinsimme pintavaluntamallilla kaksi isoa sadantatapahtumaa ja niiden aiheuttamat tulva-alueet.

SYKE käyttää lähtötietona mallinnuksessaan Maanmittauslaitoksen vuodesta 2011 alkaen rakentamaa korkeusmallia, joka kattaa noin 90 % maan pinta-alasta. Kahden metrin ruudukkoon laadittu malli on tarkkuudeltaan pystysuunnassa pääosin noin ±10 cm. Ennen nykyisen mallin käyttöönottoa käytettiin fotogrammetrialla tuotetun peruskartan korkeuskäyriä sekä paikallisia tarkempia korkeusmalleja. 

 ­– Kaavoituksessa on kohtuullisen hyvin huomioitu rakennuspaikkojen tulva- ja sortuma­herkkyys. Historiallisesti asutus on saattanut keskittyä tulvaherkille alueille, jos hyvistä rakennuspaikoista on ollut pulaa. Viime vuosi­kymmenten aikana tulville herkät alueet on kuitenkin jätetty kaavoituksen ulkopuolelle tai tulvavaara on otettu rakentamisessa muuten huomioon. Tuoreimmissa viranomaisohjeissa rakentamiskorkeuksia määriteltäessä on jo otettu huomioon arvio vedenpinnan noususta.

Jatkuva tilannekuva

SYKEllä ja Ilmatieteen laitoksella on tulvaennusteista ja tilannekuvasta vastaava yhteinen tulvakeskus. Se on virtuaaliorganisaatio, jonka työskentelyyn Huokunakin osallistuu. Varsinaiset vesistötulvaennusteet tehdään SYKEssä ja Ilmatieteen laitoksen vastuulla ovat normaalien sääennusteiden lisäksi merenpinnan korkeuden ja rankkasateiden ennustaminen. 

Kokemäenjoen alajuoksun kesämökit ovat vaarallisen lähellä jokea.
joki

– Tulvatilanteessa ja sitä ennakoitaessa kerätään valtavasti tietoa säästä, lumen määristä ja vesistöjen korkeudesta sekä virtaamasta. Automaattinen malli laskee tämän tiedon pohjalta jatkuvat ennusteet, joita käytetään hyvin laajasti myös muussa kuin tulvariskien hallinnassa.

Korkeus- ja virtaustiedot kerätään sadoilta automaattisilta mittauspisteiltä, joille malli vastaavasti laskee ennusteensa. Huokuna kertoo, että vesivoimatalouden lisäksi myös esimerkiksi koskimelojat käyttävät näitä tietoja.  

– Malli laskee sille syötettävän automaattisen mittaus- ja ennustedatan pohjalta eri skenaarioita ja niille todennäköisyysjakauman. Varoitusrajojen ylittyessä siitä välittyy tieto SYKEn asiantuntijoille, jotka voivat katsoa tilannetta ja varoittaa muun muassa ELY-keskuksen viranomaisia, Huokuna sanoo.

– Juoksutuksista ja niiden muutoksista vastaavat pääosin voimayhtiöt, jotka tulvatilanteissa toimivat yhdessä viranomaisten kanssa. Osa altaista on ELY-keskusten vastuulla ja tarvittaessa apuun hälytetään myös pelastuslaitos.

Meri palaa takaisin

Meren pinnan nousu on tulevaisuudessa uhkana ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla, missä on paljon rantaan rakennettua asutusta. Vuosisadan lopulla ennustetaan, että puolet kaikesta tulvariskistä tulee rannikolta. 

– Asialle pitää aikanaan tehdä jotain. Tähän asti on selvitty väliaikaisin ratkaisuin, esimerkiksi kun vesi nousi vuonna 2005 ennätyskorkeuteen matalapaineen ja tuulen yhteisvaikutuksesta, Helsingin kauppatorille rakennettiin tilapäinen tulvavalli tiivistekankaista, hiekkasäkeistä ja jätepaperipaaleista, Mikko Huokuna pohtii.

– Länsirannikolla maan kohoaminen on toistaiseksi vedenpinnan nousua suurempaa. Pääkaupunkiseudulla ne kompensoivat toisensa, mutta Kotkan ja Haminan seuduilla vesi jo nousee, vaikka vielä hyvin vähän. Kun globaali merenpinnan nousu aikanaan kiihtyy, se ylittää maan kohoamisen kaikkialla Suomen rannikoilla.

 

Lue seuraavaksi Valokeila 2/3 tästä.

Teksti: Jussi-Pekka Aukia Kuvat: Vastavalo/Mikael Laine, Jussi Partanen

 

 

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.

Anna palautetta

Viesti välitetään sähköpostilla sivuston ylläpitäjille. Sitä ei julkaista.