Kolmessa vuodessa tohtoriksi
Suomen metsäteollisuus tähtää kasvuun ja etsii tulevaisuuden tekijöitä tohtorikoulutuspilotista. Väitöskirjatutkija haki pilottiin sopivan tutkimusaiheen ja tiiviin koulutusohjelman vuoksi. Laaja verkosto tuli kaupanpäälliseksi.
Ollaanko tässä kouluttamassa toisen luokan tohtoreita, kuten mediassa käytävä keskustelu antaa ymmärtää? Väitöskirjatutkija Juulia Suuronen on osa CIMANET-tohtorikoulutusverkostoa (Circular Materials Bioeconomy Network) ja harmissaan keskustelun negatiivisesta sävystä.
– Moni taitaa unohtaa, että kysymys on pilotista, hän sanoo.
Suuronen tutkii Helsingin yliopiston metsätieteellisellä osastolla puupohjaisten tekstiilikuitujen elinkaarianalyysia. Hän tarkastelee puukuitujen absoluuttista kestävyyttä yhdistettynä planetaarisiin rajoihin.
– Minua kiinnostaa, mitä puupohjaiset tekstiilikuidut korvaavat markkinalla ja ovatko ne planetaaristen rajojen puitteissa. Voimme kehittää uusia tuotteita, mutta korvaavatko ne oikeasti ympäristövaikutuksiltaan huonompia tuotteita? hän kysyy.
Se kiinnostaa myös suomalaista metsäteollisuutta, joka etsii riveihinsä tieteellisen tiedon aallonharjalla ratsastavia motivoituneita tekijöitä. Sellaisia se uskoo löytävänsä yliopistojen tohtorikoulutuspilotista, johon Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi merkittävän rahoituksen vuonna 2024. Pilotin tavoitteena on tuottaa Suomen työmarkkinoille tuhat uutta tohtoria ja lisätä erityisesti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan osaajien määrää.
Tohtoriksi tulisi valmistua kolmessa vuodessa. Se on vuosi vähemmän kuin tavanomaisessa tohtoripolussa. Pilotin ytimessä ovat sekä tohtoriopintojen kehittäminen että yliopistojen ja sidosryhmien, kuten yritysten, välisen yhteistyön vahvistaminen.
Suuronen kiinnostui pilotista, haki siihen ja tuli valituksi. Pilotista löytyi kiinnostava tutkimusaihe, jonka myötä oli mahdollista oppia lisää biotalouden kestävyydestä ja kouluttautua aiheen syväasiantuntijaksi.
– Myös kolmen vuoden tavoite vetosi minuun.
Suurosen tohtorinopinnot käynnistyivät elokuussa 2024. Tekeillä on toinen tieteellinen artikkeli; ensimmäinen valmistui maisteriopintojen jälkeen.
Yliopistot ja yritykset yhteen
Bio- ja kiertotalouden materiaaleihin keskittyvä CIMANET-verkosto on yksi 15:stä tohtorikoulutusrahoitusta saaneista verkostoista. CIMANETiin kuuluu 9 suomalaista yliopistoa, toimintaa koordinoi Aalto-yliopisto. Verkoston 67:stä väitöskirjatutkijasta yli puolet on taustaltaan kansainvälisiä tutkijoita.
– Suomessa koulutetaan metsäbiotalouden huippuosaajia, ja siksi tänne on tullut hyviä hakijoita. Olemme kokoamme suurempi maailmanlaajuisesti, sanoo innovaatiopolitiikan päällikkö Marjaana Suorsa Metsäteollisuus ry:stä.
Metsäteollisuus ry on järjestänyt tohtorikoulutettaville ja metsäteollisuusyritysten edustajille kaksi tapaamista yhdessä CIMANET-verkoston kanssa. Verkoston tutkijoista osa tekee tutkimusta laboratoriossa, osa liiketoimintamalleja ja osa vaikkapa elinkaarimallinnuksia, kuten Suuronen. Tutkijat tutustuvat toisiinsa ja yrityksiin ja päinvastoin.
– Yritysten kannalta on hienoa, että lähivuosina valmistuu osaajia, jotka ovat jo väitöskirjavaiheessa altistuneet yhteistyöajattelulle, Suorsa toteaa.
Suuronen on puolestaan saanut paljon hyviä kontakteja verkostosta.
– Olen tavannut väitöskirjatutkijoita muista yliopistoista, mikä on erityisen hyödyllistä. Me tutkimme kaikki samaa aihepiiriä, mutta eri näkökulmista. Yritys- ja tutkimuspuolen ihmisten mukanaolo mahdollistaa laajemman keskustelun tutkimusyhteistyöstä. Lisätutkimusverkosto oman yliopiston ulkopuolella on tutkimukselle tosi hyvä juttu, Suuronen korostaa.
Suuronen ei vielä tiedä, mikä hänestä tulee ”isona” tai päätyykö hän yksityiselle, julkiselle tai tutkimuksen puolelle.
– On tärkeää, että tuntee koko kentän ja on kontakteja. CIMANET mahdollistaa tämän.
Tieteellisistä laatuvaatimuksista ei tingitä
Suurosen tohtoriopinnot ovat edenneet askel askeleelta. Opinnot ovat sisältäneet yleisiä tutkijataitoja ja työelämätaitoja. Pilottiin osallistuminen on tuntunut oikealta ratkaisulta. Koska hän kuuluu tohtorikoulutuspilotin niin sanottuun ensimmäiseen aaltoon, hän on antanut paljon palautetta kursseista ja opintojen sisällöistä.
– Palautetta on aina kuunneltu ja parannuksia tehty. Meitä on kannustettu vertaistukiryhmien muodostamiseen. Mediassa käytävää keskustelua toisen luokan tohtoreista ei ole kiva kuulla. Vaatimukset ovat meille pilotissa oleville ihan samat kuin muillekin. Esimerkiksi artikkelien pitää kestää samat tieteelliset kriteerit.
Suuronen ei halunnut tehdä väitöskirjaa työn ohessa, mikä tyypillisesti pitkittää valmistumista. Pilottiin sisältyvän rahoituksen turvin hän pystyy keskittymään yksinomaan tutkimukseen.
Yritys- ja tutkimuspuolen ihmisten mukanaolo mahdollistaa laajemman keskustelun tutkimusyhteistyöstä.
Turvattu rahoitus nopeuttaa tohtorihatun saamista myös Marjaana Suorsan mielestä.
– Aikaa vapautuu apurahojen hakemiselta, hän perustelee.
Tohtorikoulutuksen prosesseja halutaan muuttaa aiempaa systemaattisimmiksi ja sujuvimmiksi. Pilotissa väitöskirjojen ohjaamista tehostetaan lisäämällä ohjaajien osaamista. Myös yksityisellä sektorilla työskentelevät tohtorit voivat toimia ohjaajana; heitä löytyykin yrityksistä yllättävän paljon.
Metsäteollisuus ry selvitti vuonna 2024 tohtoreiden määrää metsäteollisuudessa. Kyselyyn vastanneista toimipaikoista 41 prosenttia kertoi työllistävänsä tohtoreita. Työtehtävät sijoittuivat tyypillisesti tutkimuksen ja kehityksen pariin, mutta myös vastuullisuuden ja liiketoiminnan kehittämiseen.
Yksi tohtorikoulutuspilotin tavoitteista on sovittaa suomalaisen tohtorikoulutuksen pituus samalle viivalle muiden maiden kanssa. Suorsa muistuttaa, että kansainvälisessä vertailussa suomalainen tohtorikoulutus on aiemmin ollut pitkä.
Suuronen näki eron omin silmin tutkijavaihdossa Tanskassa.
– Tanskassa väitöskirja tehdään yleensä kolmessa vuodessa ja tiukalla määräajalla. Se, mikä on tavallista Suomessa, ei ole normi maailmalla.
Suurosen tavoitteena on jättää väitöskirja esitarkastukseen kolmen vuoden sisällä. Sen jälkeen on erinäisten prosessien ja väitöstilaisuuden vuoro. Kun kaikki tämä on tehty, hän valmistuu.
Loimu: Kolmeen vuoteen rajattu tohtorintutkinto ei sovi kaikille aloille
Loimun kannan mukaan suomalaisessa tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida tieteenalakohtaiset erityispiirteet ja säilyttää tutkintorakenne riittävän joustavana.