Onko BKT:lle vaihtoehtoa?

Näistä käytetyin hyvinvointitalouden mittari on GPI, Genuine Progress Indicator, BKT:n rinnalle tarkoitettu hyvinvointitalouden mittari. 

– Periaatteessa olisi mahdollista kehittää ja ylläpitää tämän tyyppisiä mittaristoja suhteellisen pienellä panostuksella. Jotta niillä voitaisiin kunnolla seurata kehitystä, tiedot pitäisi päivittää vähintään neljännesvuosittain. Tällä hetkellä näissä vaihtoehtoisissa laskelmissa tarjoillaan aika vanhaa tietoa, Lyytimäki sanoo.

– Vaihtoehtoisia kasvun mittareita voi perustellusti – tai heikomminkin perustein – kritisoida sen suhteen, miten rahamääräistys on tehty. Mutta jos väittää nykyisten arvottamistapojen olevan absoluuttisen oikeita, siihenkin pitäisi olla hyvät perusteet.

BKT:n kohdalla kyse on loppujen lopuksi siitä, mitä olemme tottuneet laskemaan siihen mukaan ja mitä me jätämme sen ulkopuolelle. Se on Lyytimäen mielestä aika mielivaltaista.

– Miksi esimerkiksi kotitaloustyötä ei lasketa BKT:hen? Siitä puuttuvat myös monet hoivaan liittyvät menot. Jos perheen sisällä on omaishoitaja, osa niistä kuluista saattaa näkyä talouden tilinpidossa, mutta valtaosin hoiva – kuten lasten kasvatus – ei näy tilinpidossa, Lyytimäki kertoo.

– Nämä ovat isoja asioita, joita ilman yhteiskunta ei kovin pitkään pyörisi. Onkin aika erikoista, että ne eivät näy talouden tärkeimmässä mittarissa.

Myöskään ympäristön laadun heikentyminen ei näy BKT:ssä kuin osittain. Lisäksi monet ympäristöä heikentävät toimet ristiriitaisella tavalla jopa kasvattavat sitä. 

– Kyllähän BKT on sisäisesti looginen rakennelma, joka tuottaa vertailukelpoisia aikasarjoja. Mutta vastaako kymmeniä vuosia sitten kehitetty mittari nykyajan haasteisiin? Se on tarkoitettu mittaamaan vuosikymmeniä sitten vallinneita tilanteita ja sellaista maailmaa, jossa luonnonvarojen ehtyminen ei ollut se päällimmäinen ongelma. Eikä sitä kehitettäessä myöskään puhuttu ilmaston lämpenemisestä. Tänä päivänä olisikin aika iso valinta jättää ilmastonmuutos pois kansantalouden tilinpidosta.

Hoiva- ja ympäristöasiat mielletään helposti jonkinlaisena pehmoiluna. Mutta tosiasiassa niihin liittyy kovia faktoja. 

– Liki 20 vuotta sitten ilmestyneen Sternin raportin jälkeen on julkaistu aika paljon tutkimuksia, joissa eri oletuksilla lasketaan, kuinka paljon ilmastonmuutos vähentää talouskasvua tai pienentää BKT:n määrää. Olen nähnyt arvioita, että jopa luokkaa puolet BKT:stä häviää ilmastonmuutokseen. Mutta eipä ne tunnu hirveästi ketään hetkauttavan, vaikka aina sanotaan, että eurot ratkaisevat ja kunhan sanoma rahamääräistetään, niin sitten päätöksentekijä kuuntelee.

Vuosisadan lopulla lankeava lasku häviää huolenaiheena valtionvelan tai kunnan taloustilanteen taakse.

– Ja jos ajatellaan, että talouskasvu on tärkeintä, niin kyllähän tässä on kuitenkin selvitty 15 vuotta ilman sitä.

On myös mittareita, jotka eivät pyri rahamääräistämään hyvinvoinnin tekijöitä. Niiden vaikuttavuus kokonaiskestävyyden laajoina mittareina on kuitenkin aika vähäinen, eikä näköpiirissä ole Lyytimäen mielestä todellista BKT:n korvaajaa. 

– Ja onhan muitakin työkaluja, kuten työllisyysluvut, jotka ovat käyttökelpoisia ja usein käytettyjä. Voisiko niitä kehittää kuvastamaan paremmin vaikka sitä, että haluammeko me nyt ihan oikeasti kaikenlaista työtä yhteiskuntaan? Vai pitäisikö työllisyysmittarin ottaa huomioon myös työn tuottama kestävyys ja hyvinvoinnin lisä? Armeijoiden työ on vielä oma pohdintansa: se on välttämätöntä, mutta lisääkö se hyvinvointia?

EU:n piirissä on viritelty kunnianhimoisesti ekosysteemitilinpitoa, joka on vielä hyvin alkuvaiheessa. 

– On varmasti vielä pitkään avoimena, miten se saadaan toimimaan ja pystytäänkö sillä oikeasti rahamääräistämään ekosysteemien muutoksia. Sehän on vielä kertaluokkaa vaikeampaa kuin vaikkapa ilmastonmuutoksen rahamääräistäminen, sillä ekosysteemit tuppaavat olemaan kaikkialla ihan omanlaisiaan.