Poikkeuksellinen kevät
Ilmatieteissä tapahtuma on harvinainen, jos se tapahtuu harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa ja poikkeuksellinen, jos se tapahtuu harvemmin kuin kerran 30 vuodessa.
Taakse jäänyt kevät oli jälleen kerran kevät, jonka aikana käytiin työehtoneuvotteluja. Tällä kertaa ne käytiin nk. vientimallin alla, jossa vientialat määrittävät palkankorotusten katon eli ns. yleisen linjan. Helmikuun loppupuolella teknologiateollisuuden työntekijöiden palkankorotuksista syntyi sopu. Kolmelle vuodelle tuli yhteenlaskettuna 7,8 prosentin palkankorotukset. Yleinen linja oli siis syntynyt.
Valtion sopimus päättyi helmikuun loppuun ja neuvottelut alkoivat jo tammikuussa. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla valtiotyönantaja keskeytti neuvottelut tilanteessa, jossa oli käsitelty vain yksi työnantajan palkkatarjous – yhteensä 6,3 prosentin korotus.
Koska neuvottelut eivät edenneet millään tavoin, niin maaliskuun puolivälissä ilmoitettiin valtiolla venymiskiellosta ja melko pian ensimmäisestä lakosta. Koska nämäkään eivät herättäneet valtiotyönantajan halua neuvotteluihin, jätettiin toinen lakkovaroitus. Sen perusteella päästiin jo valtakunnansovittelijan toimistoon, mutta ratkaisua ei löytynyt ja myös toinen lakko valtiolla toteutui. Siinä lakossa oli mukana myös Ilmatieteen laitoksen Sää- ja turvallisuuskeskus. Tämän lakon aikana olin Ilmatieteen laitoksen pääluottamusmies ja seisoin myös ulko-ovella lakkovahtina.
Edellisen kerran valtiolla oli lakkoiltu lähes neljäkymmentä vuotta aiemmin, keväällä 1986. Tuolloin Virkamiesliiton lakko kesti lähes seitsemän viikkoa huhti–toukokuussa. Tuolloin olin töissä Merentutkimuslaitoksella, mutta lakko ei koskenut minua eikä työtehtäviäni.
Tällä kertaa lakot olivat kohdennettuja. Kolmannen aallon lakonuhka sai valtiotyönantajan viemään asian virkariitalautakuntaan huhtikuun viimeisinä päivinä. Tämä johti siihen, että kolmas lakkoaalto siirrettiin kahdella viikolla. Saatiin uusi sovintoesitys ja toukokuun 5. päivänä se hyväksyttiin ja valtion työntekijät saivat ansaitsemansa 7,8 prosentin palkankorotuksen kolmelle vuodelle.
Ilmatieteen laitoksella lakko sujui hyvin, mistä kiitos lakkoon osallistuneille sekä lakkovahdeille. Lakkovahtien seurana oli jokaisena aamupäivänä myös henkilöitä Loimun toimistosta. Loimun jäsenyhdistys, Geofyysikkojen liitto, jonka jäsenistä suurin osa on meteorologeja, tarjosi päivittäin lakkovahdeille välikahvit ja sämpylät – suuret kiitokset. Lämmin kahvi oli tarpeen, koska sää ei ollut kovinkaan keväinen.
Tähän kevääseen ovat kuuluneet yhä jatkuvat neuvonpidot, jotka koskevat Agronomiliiton opiskelija- ja varsinaisten jäsenten liittymistä Loimuun. Tämä prosessi lähti liikkeelle vuosi sitten Trondheimissa, missä pidettiin pohjoismaisten luonnonvaraliittojen vuotuinen kokous. Sen lomassa Agronomiliiton toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja lähestyivät Loimun toiminnanjohtajaa ja minua liittojen välisen yhteistoiminnan syventämisen nimissä. Tämä asia edistyi siten, että viimein tammikuussa molempien liittojen valtuustot hyväksyivät asian perusteellisemman selvittämisen. Agronomiliiton kevätvaltuusto huhtikuun lopussa näytti vihreää valoa ja nyt käymme pienryhmässä tiivistä keskustelua asiasta. Tavoite on, että alkusyksystä tehdään lopullinen päätös ja mikäli se on positiivinen, niin yhdistymisen olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026.
Hyvää ja rentouttavaa kesää!