Tähtitieteilijä museoalalla 

Urani ei ole kirjoitettu suoraan tähtiin, kertoo Tiedemuseo Liekin yleisötyökoordinaattori ja observatorion pääopas Paula Kyyrö nauraen. 

Tähtitaivas lumosi hänet, kun hän katseli kuvia avaruudesta lukioaikanaan. Hän lainasi kirjastosta suurelle yleisölle tarkoitettuja tiedelehtiä ja selaili niiden avaruussivuja kiinnostuneena. 

Kyyrö huomasi, että Helsingin yliopistossa voi opiskella tähtitiedettä. Opiskelut vaativat aluksi paljon työtä, sillä Kyyrö oli keskittynyt lukiossa fysiikan sijaan kieliin ja filosofiaan. Fysiikan kaavat avautuivat hänelle vasta yliopistossa. 

Pian Paula Kyyrö tajusi, että tähtitieteen opinnot tähtäävät tieteen tekemiseen, eikä tutkijan ura tuntunut omalta jutulta. Mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä kauemmas Kyyrö koki vieraantuvansa tähtien lumosta. Hän kaipasi sitä ”hypeä”, jota oli kokenut lukiolaisena avaruuskuvia katsoessaan.  

– Pienesti johonkin todella lähelle zoomaaminen ja vain sen tutkiminen ei innosta minua, eihän siinä näe kimaltelevaa tähtitaivasta. Sieluni lepää avaruuden kauneudessa ja suuruudessa. 

Tiedettä popularisoimaan 

– Urani punaisena lankana on kulkenut halu esiintyä. Tykkään olla esillä ja mitä teenkin, päädyn lopulta aina ihmisten pariin. Onneksi pääsin jo opintojen alkuvaiheessa kulkemaan kohti sellaista työtä, missä voin antaa jotain muille. 

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Kyyrö sai kiinnostavan vinkin. Assistenttina toiminut vanhempi opiskelija näki Paula Kyyrön potentiaalin ja ehdotti tälle töitä Tähtitieteellisessä yhdistyksessä Ursassa. Työ sisälsi tiedekasvatusta eri muodoissa: kesäleirien johtamista, lasten kerhojen vetämistä, planetaarioesityksiä ja tähtien näyttämistä yleisölle. Kyyrö oppi kohtaamaan erilaisia asiakkaita ja toimimaan heidän kanssaan.

– Popularisointityö ei vaadi alan syvällistä osaamista. Tärkeintä oli osata innostaa ihmisiä ja saada heidän silmänsä avautumaan. Ursan työ poiki useita muita lyhyitä esiintymisiä ja työpajojen pitämistä. 

Helsingin yliopiston observatorio on perustettu vuonna 1834. Samana vuonna, kun Kyyrö valmistui, observatorion rakennuksessa alkoi toimia yleisökeskus, joka liitettiin osaksi Helsingin yliopistomuseota eli nykyistä Tiedemuseo Liekkiä. 

– Sinne tarvittiin oppaiksi yleisöä innostavia tähtitieteilijöitä. Tämä oli luonteva jatkumo sille, mitä olin opiskeluaikanani tehnyt etenkin lasten ja nuorten parissa. Työ sisälsi tieteen popularisointia vauvasta vaariin. 

Observatorio järjestää erilaisia vaihtuvia näyttelyjä. Perusnäyttely kutsuu sukeltamaan avaruuden ihmeisiin ja rakennuksen vaiheikkaaseen historiaan. Opastetulla kierroksella pääsee näkemään myös tornit ja planetaarion. Torneissa ei enää tehdä tähtitieteellisiä havaintoja, koska kaupungin valot peittävät tähdet. 

Paula Kyyrön mielestä tähtitieteessä on upeaa se, että se tarjoaa tarttumapintaa moniin muihin tieteisiin, kuten filosofiaan, taiteisiin ja historiaan. Kyyröä kiinnostaa monen muun tavoin se, olemmeko maailmankaikkeudessa yksin, vai onko jossain muuallakin elämää. 

– Kannustan ihmisiä kuvittelemaan, millaisia nuo oliot voisivat olla. Ehkä jotain ihan erilaista kuin me itse. Avaruudessa on paljon elämän rakennuspalikoita. 

Museokierroksilla törmää joskus kysymykseen siitä, onko Jumalaa olemassa. Toinen yleisöä kiinnostava asia on mustien aukkojen arvoitus. 

– Nämä ovat suuria kysymyksiä. Joskus pysähdyn katsomaan observatorion seinällä olevaa kuvaa kaukaisista galakseista, jotka kaikki sisältävät miljardeja tähtiä. Tämä muistuttaa minua siitä, että olemme osa jotain järisyttävän ihmeellistä. 

Sisään museoalalle  

Hypättyään tähtitieteestä museoalalle Paula Kyyrö ryhtyi ensi töikseen verkostoitumaan. Hän on osallistunut muun muassa kansainvälisiin museokonferensseihin ja ollut mukana Euroopan avaruusjärjestön ja Kansainvälisen tähtitieteen unionin yhteisötoiminnassa. Muutaman vuoden alalla työskenneltyään hän suoritti museologian perusopinnot. 

Paula Kyyrö kerää kontakteja ja uusia ideoita. Hän on huomannut, että museoalalla monella on samat ongelmat ja haasteet. Ratkaisujen jakaminen yhdessä palvelee kaikkia. 

Jo opiskeluaikanaan Kyyrö toimi aktiivisesti tähtitieteen opiskelijoiden ainejärjestö Meridiaanissa. Opiskeluaikana luoduista verkostoista oli hyötyä muun muassa siinä vaiheessa, kun museoon tarvittiin uusia oppaita. 

– Pidin ainejärjestössä hauskaa, enkä ajatellut, että tässä luodaan tulevaisuuden verkostoja. 

Tuotekehittäjän ja palvelumuotoilijan taidot 

Muutama vuosi sitten Kyyrö opiskeli työn ohella palvelumuotoilua ja tuotekehitystä. Hän halusi tietää, miten palveluja ja tuotteita voi esittää asiakkaille vielä entistä houkuttelevampina ja tehdä niistä mahdollisimman helposti saavutettavia. 

Tutkintoa suorittaessaan hän pääsi syventämään asiakkaiden parissa hankkimaansa kokemusta ja moni työelämässä jo käytössä ollut asia palvelupolusta lähtien sai nimen ja konkretisoitui. Kyyrö toivoo voivansa muokata jatkossa työtään sellaiseksi, että voi hyödyntää näitä opintoja mahdollisimman hyvin. 

– Haluan keskittyä siihen, miten voimme innostaa ihmisiä entistä paremmin. Ihmisten sykähdyttämisessä avaruusasioiden pariin on samoja elementtejä kuin vaikka kahvipaketin myymisessä. 

Paula Kyyrö on saanut vuosien varrella usein palautetta etenkin kyvystään innostaa ihmisiä. Hänestä paistaa intohimo työtään kohtaan. 

– Salainen kykyni lienee se, että osaan puhua oikealla tavalla ihmisille ja saan heidät mukaan. 

Kyyrön mielestä tieteen popularisoinnissa keskeistä ovat tarinat. Niiden kautta ihmiset innostuvat kuuntelemaan. Tarinat jäävät myös mieleen. 

– Tutkijan ura on rationaalista ja tarkkaa, mutta tässä työssä saan heittäytyä. 

Kehittämistä ja suunnittelua 

Tiedemuseo Liekillä on Helsingissä kaksi toimipistettä, joista toinen sijaitsee Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Museoon kuuluu myös Porthanian piirustussali. Observatorio löytyy Tähtitorninmäeltä Eteläsataman viereisestä puistosta. 

Paula Kyyrö sukkuloi työviikon aikana eri toimipisteiden välillä. Osan työstä hän tekee etänä. Työ sisältää nykyisin paljon suunnittelua ja kehittämistä, vähemmän opastuskierrosten vetämistä. Hän suunnittelee tuntioppaiden työvuorolistat. 

Silloin tällöin hän lähtee opastamaan yleisöä, koska haluaa pitää kiinni siitä ymmärryksestä, millaista työ asiakkaiden kanssa oikeasti on ja mikä heitä tällä hetkellä kiinnostaa. 

Paula Kyyrö viihtyy parhaiten tähtitaivaan alla silloin, kun malttaa kohdata sen ihmettelijänä. Tähtien näkeminen on Helsingissä kuitenkin yhä vaikeampaa. Maailmalla on pimeitä suojeltuja paikkoja tähtien katseluun. 

– Tähdet liittyvät nykyisin yhä useammin työhön. Jos asteroidi iskeytyy joskus Maahan, toivon, että se tapahtuu työajalla, ei silloin, kun olen vapaalla, vitsailee Paula Kyyrö.  

Paula Kyyrö, 37 

• Ylioppilas 2006, Martinlaakson lukio Vantaalta. 
• Filosofian maisteri 2012, Helsingin yliopisto, pääaineena tähtitiede. 
• Museologian perusopinnot 2015, Suomen museoliitto.
• Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto 2022, Careerian ammatillinen oppilaitos. 
• Työpaikat: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Tiedemuseo Liekki/Helsingin yliopisto.
• Työkokemusta erilaisista kursseista, kerhoista ja esiintymisistä. 
• Luottamustoimet: Ainejärjestöjen (Meridiaani ja Limes) hallituksissa, Helsingin yliopiston loimulaisten (HYLO) hallituksessa, tapahtumavastaavana ja varapuheenjohtajana.