Tieteen viestintä koetuksella totuudenjälkeisessä ajassa

Myös tutkimusjohtaja Jukka Westermarck Turun biotiedekeskuksesta on seurannut tieteen hyödyllisyydestä käytävää keskustelua. Argumentit verorahojen tuhlaamisesta ja tieteen loukkaamattomasta vapaudesta ovat kaikille tuttuja. Keskustelussa ovat esillä pitkälti ongelmat, eivät ratkaisut. Westermarck kehottaa kaikkia osapuolia katsomaan peiliin. Eli myös tutkijoita ja tutkimuksen rahoittajia.

Vaikka Suomessa on puhuttu paljon tutkimuksen viestinnästä suurelle yleisölle, eväitä tähän on annettu vähän. 

– Rimassa olisi nostamisen varaa, tutkijankoulutukseen voisi ehkä sisältyä enemmän asiaan liittyvää ohjausta.

Tutkimuksen julkisen kuvauksen keskeinen tehtävä on kertoa selkeästi se, mitä uutta tietoa työ tuottaa ja mitä merkitystä sillä on. Esittelyä ei Westermarckin mielestä pitäisi raskauttaa tarpeettomalla briljeerauksella, jossa omaa oppineisuutta alleviivataan esimerkiksi sisäpiirin termeillä. 

Vielä vähemmän esittelyissä kannattaa viljellä tahallista ärsyttämistä.

– Ei ole hyvää pelisilmää ladata esittelyä esimerkiksi termeillä, jotka kaikki tietävät erittäin latautuneiksi. Epäselviin julkisiin kuvauksiin voisi rahoittajakin puuttua ennen niiden julkaisua.

Tutkimuksen esittely voi lähteä laukalle

Suurta yleisöä tavoitteleva media tarvitsee kunnon otsikoita, mikä on usein ongelma tieteen tekijöille. Tulosten esittely jää helposti kuiskaukseksi, jota kukaan ei kuule. Huomion saaminen on usein erityisen vaikeaa perustutkimukselle, jossa tärkeätkin löydöt jäävät helposti näkymättömiin. 

Hyvä ei kuitenkaan ole sekään, jos työn esittely mediassa lähtee liikaa laukalle. 

Myös Westermarckilla on kokemusta tästä. Kyse oli syöpään liittyneestä tutkimuksesta, jonka esittely lähetettiin medialle. 

– Yritimme sanoa kissan kokoisilla kirjaimilla, että tutkimuksessa ei ole syntynyt mitään uutta lääkettä. 

Sellaiseksi viesti kuitenkin vääntyi.

– Esittely oli muutettu myyvempään muotoon, minkä seurauksena puhelin alkoi soida ja sähköposti tulvia viestejä, joissa kysyttiin, onko uutta lääkettä jo saatavissa.

Tieteen saaman huomion niukkuus näkyy Westermarckin mielestä siinä, miten vähän valtamedia noteeraa alan palkintoja. Vaikka löydökset olisivat hyvinkin merkittäviä ja niihin liittyisi myös taloudellista arvoa, suuremmalle yleisölle niitä esitellään kitsaasti. Esimerkiksi kulttuuriin, urheiluun ja taiteeseen liittyvät tunnustukset ovat paljon tunnetumpia.

Näin ei tarvitsisi olla. Tilannetta voisi muuttaa tiedejournalismi, joka avaisi tutkimukseen liittyviä tarinoita ja kertoisi löytöihin liittyneistä henkilöistä. 

– Tieteen saavutusten taustalla on usein ihmisiä, tarinoita ja käänteitä, jotka voisivat kiinnostaa suurempaakin yleisöä.

Aatteellinen leimautuminen herkässä

1970-luvulla Suomen väestö rokotettiin poliota vastaan ilman mainittavia intohimoja. Koronan kanssa oli toisin. Aiemmin pitkäpiimäisestä rokotuskampanjasta tuli nyt semioottisesti latautunut taistelutanner, jolla suhtautuminen rokotukseen liputti laajalti henkilön muutakin mielenmaisemaa. 

Ilmiö voi olla tutkijalle todellinen miina. Jo tutkimusaihe voi yhdistää tutkijan ”aatteelliseen klusteriin”, jossa on niputettu yhteen toisiinsa liittymättömiä teemoja. 

Asiaan itsekin politiikan kentillä törmännyt Westermarck kehottaa tutkijoita varovaisuuteen.  Tämäntapaisen assosioitumisen hinta voi olla kova. 

Kynnys turhan korkealla

Tutkimukselta vaadittu vaikuttavuus edellyttää usein viestintää myös päättäjien ja yritysten suuntaan. Eli lobbausta. 

Itsekin aktiivisena kirjoittajana ja vaikuttajana Westermarck pitää suurelle yleisölle suunnattua viestintää pitkälti maaperän valmisteluna. 

Käytännön hankkeiden maaliin vieminen edellyttää yleensä myös suoraa kontaktia päättäjiin. Esimerkiksi kansanedustajiin, joille hankkeen merkitys on avattava henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kautta. 

– Tämän jälkeen edustaja voi viedä asian eteenpäin ministeriöihin asti.

Näin ei tapahdu, ellei edustajaa ole ensin perehdytetty asiaan. 

Olennaisia yhteistyökumppaneita käytännön hankkeissa voivat olla myös yritykset. Vaikka ne eivät voi vaikuttaa suoraan yhteiskunnalliseen ohjaukseen, niillä on usein paljon resursseja toteuttaa haluamiaan asioita. 

Westermarck näkeekin yritystoiminnan usein välttämättömänä välineenä tieteellisen työn tulosten käytännön hyödyntämisessä. Esimerkiksi tutkimustyön tuloksena tunnistettu lääkehoidon kohde muuttuu käytännössä hyödynnettäväksi lääkkeeksi vasta yritystoiminnan kautta. 

Internetin luotettavuus kärsinyt

Myös tiedeyhteisö joutuu nyt sopeutumaan internetin muuttumiseen tekoälyn myötä. Viestintää ajatellen yksi ilmeinen haaste on valheviestinnän tunnistaminen. Tutkijoiden valmiuksia tähän pitäisi Westermarckin mielestä vahvistaa jo koulutuksessa. 

Uudet välineet voivat toisaalta myös terävöittää plagiaattien, virheiden, valheiden ja koneen luoman sisällön tunnistamista. 

Vaikka kukaan ei vielä näe internetin tulevaa kehitystä, netin luotettavuus ottaa juuri nyt pahasti osumaa. Sumeassa ympäristössä suorat henkilöiden väliset yhteydet lienevät jatkossa entistäkin tärkeämpiä. 

Tutkijoiden yhteystiedot ovatkin julkisia juuri siksi, että heihin saa tarvittaessa suoran yhteyden. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pitkälle suorien yhteyksien tarjonta tulee vastaamaan kysyntää.  

– Kalastelupuheluiden vuoksi olen tullut itsekin entistä vastahakoisemmaksi vastaamaan tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin. 

Liian pitkälle ei kannata tässäkään mennä.

– Avoimet palaverit tuntemattomien tutkijoiden kanssa ovat toisaalta johtaneet myös merkittäviin, positiivisiin lopputulemiin. 

Totuuden haasteet

• Tiede tarvitsee viestintää, ei briljeerausta
  Tutkimuksen merkitys avautuu vain, jos siitä kerrotaan selkeästi ilman sisäpiirin termejä tai tarkoituksellista provosointia.
• Politisoitumisen riskit kasvaneet
  Tutkimusaihe voi nykyilmapiirissä leimautua osaksi aatteellista klusteria, ja se voi vaikuttaa tutkijan asemaan ja rahoitukseen.
• Vaikuttavuus edellyttää vuorovaikutusta
  Tiedettä ei viedä käytäntöön ilman kontakteja päättäjiin ja yrityksiin – pelkkä julkinen viestintä ei riitä.
• Totuudenjälkeisyys haastaa myös verkossa
  Tekoälyn ja valheviestinnän aikakaudella tutkijoiden on osattava tunnistaa väärää tietoa ja puolustaa luotettavuutta.