Hinta vai huoltovarmuus?

Työnsä marraskuun alussa 2022 aloittava Orionin uusi toimitusjohtaja Liisa Hurme ja Suomen kaupallisia toimintoja vetävä Janne Maksimainen vastaavat merkittävästä osuudesta Suomen lääkehuoltovarmuutta.

Maksimainen kertoo, että Orionin osuus Suomen euromääräisestä lääkemarkkinasta on 11prosenttia ja lääkkeiden kokonaisvolyymista noin 30 prosenttia. Yhtiön Suomen-tehtailla valmistetaan muun muassa tabletteja, injektioita, inhalaattoreita, voiteita, geelejä ja oraalisuspensioita. Orion on lähes 50 lääkkeen kohdalla maan ainoa valmistaja tai toimittaja. 

Yhtiön liikevaihdosta 70 prosenttia tulee omasta tuotannosta.

– Vaikka jokainen lääkärin määräämä lääke on potilaalle kriittinen, kriisiaikojen varalle niitä voidaan varastoida vain rajallisesti. Suomessa toimivien lääkeyritysten ja sairaaloiden on varastoitava 3–10 kuukauden kulutuksen verran myymiään kriittiseksi määriteltyjä lääkkeitä. 

Fimean ylläpitämällä listalla on tällä hetkellä 1 341 velvoitevarastoitavaa tuotetta. Lukuun sisältyy eri pakkauskokoja ja eri valmistajien rinnakkaisia tuotteita. 

– Velvoitevarastoitavat tuotteet ovat esimerkiksi kipulääkkeitä, antibiootteja ja psykiatrisia lääkkeitä, joita tarvitaan vaikeissakin tilanteissa. Lääkeyhtiöt saavat varastoinnista muodollisen korvauksen, mutta käytännössä kyse on velvoitteesta, Maksimainen sanoo.

Lääkkeitä varmuusvarastoi myös Huoltovarmuuskeskus. Apteekit ylläpitävät lisäksi omia varastojaan, joilla puskuroidaan lyhyen aikavälin toimituskatkoja.

Pahan päivän vara

Hurmeen mielestä lääkkeiden saatavuus myös kriisiaikoina tulisi varmistaa siinä missä sähkön tai puhtaan juomaveden riittäminen.

– Varastot riittävät vain muutamaksi kuukaudeksi lääkkeestä ja kulutuksesta riippuen. Sen vuoksi normaaliaikojen kotimainen tuotanto on parasta varautumista pitkäkestoisten kriisien varalle. Jos tuotantoa ei ole normaaliaikana, sitä ei ole myöskään kriisin yllättäessä, Hurme muistuttaa.

Lääkevalmistuksen vaatiman tiukan lupaprosessin takia lääketuotannon käynnistämiseen menee helposti 1–2 vuotta, vaikka valmis resepti ja tuotantoinfra olisivat olemassa.

– Ja kuten maskien ja rokotteiden kohdalla nähtiin: jos maailmalla tulee niukkuutta lääkkeestä tai sen raaka-aineesta, kilpailu on aika raakaa. Kriisitilanteessa jokainen maa ja alue huolehtii ensin itsestään. Rokotteiden eurooppalainen yhteishankinta onnistui, mutta pandemian alussa nähtiin myös Euroopan sisäisiä lääkkeiden vientikieltoja.

Normaaliaikojen lääketuotannolla on vahva huoltovarmuusnäkökulma. Maksimaisen mielestä on muutenkin tärkeää huolehtia lääkemarkkinan yleisemmästä houkuttelevuudesta, jotta lääkkeitä tuotaisiin jatkossakin pienelle pohjoisessa sijaitsevalle markkina-alueellemme. 

– Lääkekorvauksista päätettäessä tulisi miettiä, miten pystymme huolehtimaan edullisten geneeristen lääkkeiden saatavuudesta yhä haastavammaksi käyvässä maailmassa. Ainakaan lääkekorvausjärjestelmään ei pitäisi enää tehdä systeemisiä leikkauksia, Maksimainen sanoo.

– Edullisuus ja saatavuus ovat ristiriitaisia vaatimuksia. Puhutaan esimerkiksi tehokkaasta lääkkeestä, jonka kolmen kuukauden hoidon tukkuhinta on 2-7 euroa. Säästöt tai kustannusten nousu saattavat vaarantaa tällaisten heikomman kannattavuuden lääketuotteiden kotimaisen valmistuksen.