Hydrobiologi tiedeasiantuntijana 

Pitkään tutkijana työskennellyt Laura Forsström viihtyy työssään Suomen Akatemian johtavana tiedeasiantuntija, mutta muistelee vähän haikeana kenttätyöaikojaan eri puolilla arktista aluetta. Eksoottisimmillaan lähestyvä jääkarhu saattoi keskeyttää näytteenoton. Nykyinen työ on monipuolista, mutta luontoelämyksiä se ei juuri tarjoa. 

Tutkijan työ oli rankkaa ja henkisesti raskasta, vaikka Forsström olikin erittäin tutkimusorien­toitunut. Hän teki tutkimustyötä täydellä sydämellä. Tutkijan ura loppui rahoituksen katkeamiseen juuri, kun Forsström koki alkaneensa ymmärtää omaa tutkimusaiheettaan syvällisesti. 

– Minulla oli erilaisista tutkimushankkeista kerrytettyä uniikkia osaamista.  

Tutkimusvarojen jakoa 

Tiedeasiantuntijana Laura Forsström nauttii siitä, että voi katsoa tiedekenttää ja sen haasteita aiempaa laajemmasta näkökulmasta. Siinä missä tutkijan työssä keskitytään yksityiskohtiin, tiedeasiantuntija pääse pohtimaan laajoja kokonaisuuksia. 

– Se on todella kiehtovaa. Tutkimusprosessit ovat pitkiä, ne kestävät eri vaiheineen vuosia. Täällä Akatemiassa työtä tehdään isojen asioiden parissa mutta nopeatempoisesti, mikä sopii minulle paremmin. 

Suomen Akatemian tutkimusrahoitus perustuu avoimeen kilpailuun ja riippumattomaan vertais­arviointiin. Yleisten tehtävien lisäksi Forsström on perehtynyt veteen ja arktiseen alueeseen liittyvään tutkimukseen. 

Forsström on mukana muun muassa kansainvälisessä Water 4-all -kumppanuudessa, jolla pyritään turvaamaan globaalit vesivarat myös tulevaisuudessa. YK:n tuoreen arvion mukaan yli 90 prosenttia luonnonkatastrofeista liittyy veteen. Veden tarve kasvaa koko ajan. 

– Pohdimme yhdessä muiden rahoittajaorganisaatioiden kanssa, miten tutkimusvaroja kannattaa suunnata, jotta tutkimuksella olisi mahdollisimman suuri vaikutus. 

Forsström seuraa työkseen myös arktista tiedepolitiikkaa. Parhaillaan valmisteilla on arktisen alueen kestävään kehitykseen keskittyvä yhteispohjoismainen rahoitus. 

Rahoituksen myöntäminen ei ole pelkkää iloa. Rahoitusta vaille jääneiltä tutkijoilta tulee välillä vihaista palautetta. 

Laura Forsström toivoisi tutkijoiden ymmärtävän, että Akatemian työntekijät ovat heidän puolellaan, eivät heitä vastaan. Hän tietää omasta kokemuksestaan, miten kova paikka vaille apurahaa jääminen on. Tutkijan ura voi loppua siihen. Ympäristöalalla ei tutkimuksen lopetettuaan voi yleensä palata tutkijaksi enää myöhemmin uudelleen. 

Kenttätöissä arktisilla alueilla 

Laura Forsström lähti lukion jälkeen opiskelemaan biologiaa. Ensimmäisellä hydrobiologian luentosarjalla hänestä tuntui, että tässä se on! Oma ala oli löytynyt.  

– Päädyin Kilpisjärvelle tekemään Saana-­järveen liittyvää gradua vähän sattumalta. Minulla ei ollut mitään aiempaa liittymäpintaa Lappiin tai arktisiin alueisiin.

Forsström teki myös väitöstutkimusta Käsivarren Lapissa. Lapin järvistä ei tuolloin tiedetty paljoakaan, joten kyse oli uudesta aluevaltauksesta. 

Myös yritysmaailmassa on viime vuosina alettu ymmärtää tohtorintutkinnon antavan muitakin taitoja kuin oman alan erityisosaamista. 

Väitöstutkimuksen jälkeen Forsström työskenteli seitsemän vuotta postdoc-tutkijana. Merkittävä käänne uralla oli se, että hän lähti tutkimusvierailulle Kööpenhaminaan, vaikka oli siihen asti suhtautunut ajatukseen tutkijavaihdosta arkaillen. Se oli hieno kokemus, joka kantoi pitkälle. Tanskassa hän tutustui kansainvälisiin kollegoihin, jotka kutsuivat hänet Huippuvuorille opettamaan ja kenttätöihin eristyneelle Zackenbergin tutkimusasemalle Grönlantiin. 

Forsström piti opettamisesta. Opettaessaan hän koki oppivansa myös itse, koska asioita joutui miettimään eri näkökulmista pohjamutia myöten. Hän teki tutkimustyötä ja opetti arktista vesiekologiaa reissaten Kanadan Pohjois-Quebecissä, Komin alueella Venäjällä, Koillis-Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Parasta työssä oli käytännön tutkimustyö ja upeat kollegat ympäri maailmaa. 

Vauhtia TE-toimiston koulutuksesta  

Postdoc-tutkijan on usein hankittava itse tutkimukselleen rahoitus. Kun rahoitus loppui, Forsström jäi lähes kahdeksi vuodeksi työttömäksi. Se oli rankka elämänvaihe, joka murensi ammatillista itsetuntoa. Samalla, kun haki pitkäaikaisempaa työpaikkaa, hän teki erilaisia lyhyitä silpputöitä muun muassa asiantuntijatehtävissä.

Tohtorintutkintoa ja uraa yliopistolla ei pidetty yritysmaailmassa meriittinä. Työhaastatteluissa Forsströmin motiivia siirtyä muihin töihin epäiltiin, mikä oli hänen mielestään ymmärrettävää, mutta turhauttavaa. 

– Sisuunnuin ja päätin, että minun on tehtävä joku peliliike tilanteeni pelastamiseksi. Osallistuin TE-toimiston asiakkaana ympäristöalan työttömille suunnattuun rekrytoivaan koulutusohjelmaan, jonka tavoitteena oli työllistyä. 

Koulutusohjelman kautta Forsström pääsi vuodeksi töihin WWF:lle, ensin työttömyyskorvauksella ja sen jälkeen palkattuna työntekijänä. Työ ympäristöjärjestössä oli hyvin erilaista kuin yliopistomaailmassa. Vaikuttavuus ja viestintä olivat isossa roolissa. Työntekijät heittäytyivät rohkeasti ja ennakkoluulottomasti asioihin. Yhteishenki oli vahva. 

Onnekas käänne uralla

Onnekseen Laura Forsström sai tiede­asiantuntijan paikan Suomen Akatemiassa. Se on yksi harvoja tutkimuksen ulkopuolisia työpaikkoja, johon haetaan nimenomaan väitöstutkimuksen tehneitä henkilöitä. Forsström iloitsee, että myös yritysmaailmassa on viime vuosina alettu ymmärtää tohtorintutkinnon suorittamisen antavan muitakin taitoja kuin oman alan erityisosaamista. 

Työttömyys opetti Laura Forsströmille sen, ettei kiinnostavan työn saaminen ja tekeminen ole itsestään selvää.  Kokemus lisäsi työn arvostamista ja kiitollisuutta. 

Työ Akatemiassa yllätti positiivisesti. Se on paljon mielenkiintoisempaa ja monipuolisempaa kuin Forsström osasi kuvitella. Hänestä on hienoa saada tehdä töitä tiedehallinnossa osin samojen teemojen parissa kuin aikoinaan tutkijana, joskin eri näkökulmasta. Arktisen alueen kokemus ja tietämys eivät menneet hukkaan. 

– Tässä valossa kuoppainen urani näyttää hienolta kaarelta. En haikaile enää tutkijaksi, vaikka se olikin hieno elämänvaihe. 

Laura Forsström haaveilee suuntaavansa tulevaisuudessa kansainvälisiin tehtäviin mahdollisesti arktiseen alueeseen liittyen. Häntä voisi kiinnostaa esimerkiksi työ Arktisessa neuvostossa. 

Laura Forsström, 48

• Ylioppilas, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, 1994 
• Filosofian maisteri, Helsingin yliopisto, 2000, pääaine hydrobiologia 
• Filosofian tohtori Helsingin yliopisto, 2007, väitöstutkimus subarktisten järvien kasviplanktonekologiasta 
• Muu koulutus: Kestävää osaamista esimiehille ja projektiasiantuntijoille (2016), yliopistopedagogiikan perusteet (2013) ja projektihallinnan koulutus (2011), eräopas (2001). 
• Työpaikat: tutkimusavustajana Merentutkimuslaitoksella (nyk. Suomen ympäristökeskus), tohtorikoulutettavana ja tutkijatohtorina Helsingin, Jyväskylän ja Kööpenhaminan yliopistoissa, ylitarkastajana Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksessa, suojeluasiantuntijana WWF:llä, tiedeasiantuntijana ja johtavana tiedeasiantuntijana  Suomen Akatemiassa