Ikkuna metsien muutokseen

Sata vuotta sitten käynnistyneillä valtakunnan metsien inventoinneilla (VMI) on kartoitettu Suomen metsävarat. Mittaussarja on ainoa tietolähteemme, jolla voi seurata metsissä tapahtuneita muutoksia näin pitkältä ajalta, sanoo Luken tutkimusprofessori Annika Kangas.

Kaikki muutokset ovat VMI-aikasarjan takana, sillä muutokset luonnossa ovat erittäin hitaita ja niiden hahmottaminen vaatii kymmenien vuosien pituisia aikajaksoja. Esimerkiksi monimuotoisuusasiat nousivat pinnalle vasta 1990-luvulla, joten ilman VMI:tä meillä ei olisi mitään kättä pitempää siitä, mitä metsien monimuotoisuudelle on siihen mennessä tapahtunut ja miten metsänhoitotoimet ovat siihen vaikuttaneet, Kangas selittää.

1900-luvun alkupuolen kuvassa metsää inventoimassa Erkki Salo ja Ville Pietilä.

Metsien inventointi käynnistettiin pelosta, että puuta hakataan liikaa, eikä sitä riittäisi kestävästi metsäteollisuudelle. Ensimmäinen inventointikierros käynnistyi 1921 otantana, jossa mittaajat kävelivät maan poikki mittauslinjojaan pitkin ja arvioivat reitille sattuneet puut. Nykyisin ja maastossa havainnoidaan yli sataa erilaista metsäluonnon muuttujaa. Satelliittikuvien avulla parannetaan tulosten luotettavuutta erityisesti maakunta- ja kuntatasolla.

– 1920-luvulla tehdyt mittaukset ovat tallessa ja digitoituna, ja niistä voidaan laskea täysin vertailukelpoiset tiedot tänään tehtävien mittausten rinnalle. 

VMI:n ansiosta tiedämme esimerkiksi, että läpimitaltaan yli 30-senttisten puiden määrä on nelinkertaistunut sadassa vuodessa, vaikka yleinen käsitys on täysin päinvastainen, Kangas kertoo.

– Menetelmiä pitää muuttaa todella varovaisesti. 1930-luvun alun toisessa inventoinnissa metsälle käytettiin toisenlaista määritelmää kuin sitä ennen ja sen jälkeen. Sen vuoksi sen dataa on vaikea käyttää mihinkään, ja se yleensä loistaa poissaolollaan erilaisista vertailutaulukoista.

Tietotarpeet muuttuvat

Asiat, jotka on mitattu johonkin tarpeeseen, voivat myöhemmin olla hyödyllisiä jossain aivan muussa. 

– 1950-luvun alussa arvioitiin biologien avulla maaston tuottokykyä aluskasvillisuuden perusteella. Näitä samoja mittauksia on myöhemmin käytetty vertailutietona biodiversiteetin muutoksen tarkastelussa, Kangas kertoo.

– Samaa dataa voidaan nyt käyttää myös ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen. Jos silloiset koealat mitataan uudestaan, nähdään, miten tietyt kasvit ovat siirtymässä pohjoisempaan päin.

Tähän tulee nosto. Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.Tähän tulee nosto.

Samoin sodan jälkeen polttopuu oli arvossaan ja VMI:ssä mitattiin käyttökelpoisten kuolleiden ja lahopuiden määrät. Nyt kun lahopuu ymmärretään monimuotoisuuden tärkeäksi elementiksi, nuo vanhat mittaukset tarjoavat arvokasta pitkän aikavälin vertailutietoa.

– Puuston määrä on lisääntynyt 1970-luvulta 1,5 miljardilla kuutiolla ja kasvu on likimain tuplaantunut 57 miljoonasta motista 107 miljoonaan mottiin vuodessa. VMI-mittausten perusteella on laskettu, että 2/3 lisäkasvusta on metsänhoidon ansiota ja loppu kolmannes johtuu ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristötekijöistä.  

Lataa artikkeli

  • Tämä artikkeli (pdf)