Kolumni: Uuteen työmarkkinamalliin saatava myös työntekijäpuolta turvaavia linjoja
Syksyn merkittävimmät kysymykset Loimun edunvalvontatyöskentelyssä liittyvät maan hallitusohjelmaan ja sen sisältämiin työelämähankkeisiin. Tässäkin Loimu-lehden numerossa avataan tilannetta. Meitä on useita Loimun työntekijöitä, jotka olemme Akavan toimielimissä ja työryhmissä mukana antamassa asiantuntemustamme käyttöön ja viemässä keskusteluja Akavan sisällä eteenpäin.
Kun tämä lehti ilmestyy, on työministeri Arto Satosen koolle kutsuma Suomen työmarkkinamalli -seminaari juuri pidetty. Satonen on kutsunut sinne suuren määrän työmarkkinajärjestöjen johtajia käymään keskustelua siitä, millaista työmarkkinamallia Suomeen pitäisi eri osapuolten yhteistyöllä rakentaa. Taustalla on hallitusohjelman kirjaus siitä, että valtioneuvosto aikoo lakia muuttamalla sitoa valtakunnansovittelijan käsiä työmarkkinoiden sovittelutilanteissa niin, että suuret työnantaja- ja työntekijäpuolen vientisektorin liitot tosiasiassa päättäisivät palkankorotusten tason Suomessa kullakin työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelukierroksella. Viime kierroksilla tämä on suureksi osaksi toteutunutkin sillä, että työnantajaliitot ovat noudattaneet hyvin tiukkaa keskinäistä koordinaatiota, jossa teknologiateollisuuden neuvottelut ovat määrittäneet palkankorotuslinjan, jota kaikki muut työnantajaliitot ovat sitten omissa neuvotteluissaan korotusten kokonaiskustannusvaikutuksen osalta noudattaneet.
Mitä Satosen seminaarista sitten on lupa odottaa? Siellä kuulemme asiantuntijoita muun muassa Ruotsista, jonka suuntaan Suomen johtavat poliitikot tuntuvat työelämäasioissa monesti tähyilevän. Hallitusohjelman osalta näyttää tosin siltä, että valtioneuvosto on poiminut Ruotsista mukaan lähinnä työnantajaosapuolta miellyttäviä asioita, kun taas esimerkiksi Ruotsissa vallitsevat työntekijöiden paremmat vaikutusmahdollisuudet työpaikoilla ja työntekijöiden tulkintaetuoikeus työoikeudellisessa erimielisyystilanteessa ovat unohtuneet hallitusohjelman työkalupakista. Kuten tässä lehdessä jo aiemmin totesin, ongelma hallitusohjelman työelämähankkeissa on, että ne eivät ole ollenkaan tasapainoisia työmarkkinoiden osapuolten kesken.
Tästä tasapainosta me haluamme Akavan jäsenliittoina päästä käymään järkevää, eteenpäin vievää keskustelua maan hallituksen kanssa. Toivottavasti Satosen seminaari tarjoaa siihen jonkinlaisia eväitä.