Kuka vastaa vanhojen kaivosten ympäristöongelmista?

Geologian tutkimuskeskus on nos­tanut KAJAK-selvityksessään esiin 19 mahdollisesti ympäristölle haitallista vanhaa kaivospaikkaa. Kohteiden kunnostustarpeen selvittäminen ja mahdolliset  toimenpiteet on keskitetty Pirkanmaan ELY-­keskukselle, työn rahoitusta valmistelee  ympäristö­ministeriö.

Erityisasiantuntija Nina Lehtosalo ympäristöministeriöstä kertoo maksumiehien määrittelyn olevan hyvinkin kohdekohtaista. 

”Saastuttaja maksaa” on tietysti tässäkin johtava periaate, mutta tämä auttaa harvassa tapauksessa maaliin asti. Alustavassa tarkastelussa on tunnistettu 9 selkeästi isännätöntä kohdetta, joiden kunnostuskustannukset jäävät näillä näkymin suurelta osin tai kokonaan valtion maksettaviksi. 

Monessa kohteessa kaivostoimintaa on harjoittanut aikoinaan valtion omistama Outokumpu. Laskun lähettäminen toiminnan harjoittajalle ei kuitenkaan ole ongelmatonta, jos toimintaa on aikoinaan harjoitettu ja kaivos suljettu silloisten lakipykälien mukaan. Tilanne olisi toinen, jos toimintaan olisi liittynyt lupaehtojen rikkomista tai laiminlyöntejä. 

Toissijaiset vastuunkantajat usein maksumiehiksi

Kustannusten periminen voi olla mahdotonta myös sellaisissa tapauksissa, joissa joku on selvästi syyllinen ympäristöongelmaan. Aiheuttaja voi olla maksukyvytön, tavoittamattomissa tai sitä ei ole enää olemassa.

Lehtosalon mukaan maksajaa aletaan tällöin hakea ”toissijaisista vastuunkantajista” selkeän marssijärjestyksen mukaan. Seuraavat vastuunkantajat ovat kaivoksen alueen haltija, jätteen haltija, maanomistaja, kunta ja viimeisenä valtio.

Lehtosalon mukaan kustannusten jakaminen on silti käytännössä hyvin kohdekohtaista. Esimerkiksi kunta tai maanomistaja voi jossain kohteessa olla halukas osallistumaan kustannuksiin, jos siivous palvelee muita paikallisia intressejä.  

Ylöjärven win-win-ratkaisu

Ympäristöministeriö tekee selvitystyötään vuosi kerrallaan siihen kulloinkin saatavan budjettirahoituksen varassa. Tähän mennessä rahaa on saatu 1,4 miljoonaa euroa, jatkon rahoituksesta saadaan päätös kesällä. 

Tässä vaiheessa alustavassa seurannassa on kaksi kohdetta, selvitysvaiheessa toiset kaksi ja työvaiheessa yksi kohde. 

Käytännön toimiin on päästy Ylöjärven Haverin kaivospaikalla, missä kaupunki osallistui kustannuksiin vapaaehtoisesti 5 miljoonalla eurolla. Lähialueella ollaan kunnostamassa ohikulkutietä, jonka työmaalla syntyy kaivospaikan peittämiseen soveltuvia maamassoja. 

– Win-win-ratkaisulla tien rakentajat pääsivät eroon heidän kannaltaan ylijäämämaasta, samalla kun vanha kaivospaikka saatiin peittoon pelkillä kuljetuskustannuksilla. 

Orijärvi ja Särkiniemi selvitysvaiheessa

Vastaavalla tuurilla tuskin ratkaistaan kahden seuraavan kohteen eli selvitysvaiheessa olevien Orijärven ja Särkiniemen kunnostusta. Eikä näiden jälkeen tulevia, nyt vasta seurannassa olevia Mätäsvaaran ja Korsnäsin kohteita.

Korsnäsin kaivosalueella on havaittu säteilyä, jonka terveysvaikutukset halutaan selvittää alueella kulkevan luontopolun takia. 

– Kunnostuskustannuksiin vaikuttaa tietysti aina myös kohteen vaativuus. 

Envineer ja ramboll konsultteina

Lehtosalon mukaan selvitysvaiheen kustannukset on arvioitu 3–4 miljoonaksi euroksi eli hintaa yhdelle kohteelle tulee pelkistä selvityksistä yli 150 000 euroa. Tämän jälkeen päästään varsinaiseen työhön, joka ei tule olemaan halpaa lystiä.

Käytännön toimet päätetään tietysti tapauskohtaisesti. Ratkaisuihin vaikuttaa myös riskinarviointi, eli se, kuinka haitallinen kohde ylipäätään on ympäristölle.

– Voi olla, että osa kohteista osoittautuu niin haitattomiksi, ettei niille kannata tehdä mitään. 

Haitalliset aineet leviävät ympäristöön pääsääntöisesti valumavesien mukana. Keskeisiä keinoja päästöjen taltuttamiseksi ovat näillä näkymin alueiden peittäminen, vesien käsittely, patoaminen ja haitallisia aineita sitovien kosteikkojen rakentaminen.

Peittämiseen tarvitaan isoja maamassoja, joiden kuljetus vanhoille kaivospaikoille tulee Lehtosalon mukaan olemaan monessa tapauksessa kallista ja hankalaa.

– Paikat ovat usein syrjäisillä alueilla infra­struktuurin ulkopuolella, minne on vaikea kuljettaa isoja maamassoja. Kaiken kaikkiaan itse kunnostustöihin tulee uppoamaan useita miljoonia euroja.

Tutkimuksiin käytettävä raha voi työllistää myös luonnontieteilijöitä. Lehtosalo kertoo tutkimuksia toteuttavan Envineer ja Ramboll-yhtiöt, jotka Pirkanmaan ELY-keskus on valinnut kilpailutuksen kautta hankkeen puitesopimuskonsulteiksi.

Vastaavan kaltaista työtä tehdään nyt myös muissa EU-valtioissa, jotka ovat laatineet direktiivin velvoittamina kansallisia luetteloita ja toimenpideohjelmia vastaavista kohteista. Ongelmien ratkomiseen kehitellään myös teknisiä ratkaisuja, joita kannattaa Lehtosalon mukaan pitää silmäillä.

– On mahdollista, että esimerkiksi Ruotsissa kehiteltyjä menetelmiä voidaan soveltaa myös meillä.

Toistaiseksi EU on tyytynyt jakamaan jäsenilleen vain velvoitteita, ei apua.

– Ainakaan tässä vaiheessa EU ei tarjoa taloudellista tukea alueiden kunnostuksiin.