Nepalissa metsiä on saatu suojeltua – nyt korona uhkaa kääntää suunnan
Metsäalan työntekijöiden pahimpia ongelmia Nepalissa ovat epävakaat työsuhteet ja vaaralliset työolot. Työntekijöiden tietoisuus omista oikeuksistaan on usein puutteellista ja niinpä heidän järjestäytymisasteensakin on ollut matala. Alan työntekijöitä ei edes tunnustettu virallisesti työntekijöiksi ennen vuotta 2016.
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK, Loimu ja Teollisuusliitto tukevat Nepalissa hanketta, jota koordinoi kansainvälinen rakennustyöalan maailmanliitto BWI ja toteuttavat kolme Nepalin rakennus- ja puutyöalan ammattiliittoa. Hankkeessa parannetaan metsätyöntekijöiden asemaa ja pyritään saamaan toiminnan piiriin yhä uusia työntekijöitä. Metsätöissä työolot voivat olla puutteellisia ja siksi onkin tärkeää parantaa työntekijöiden turvallisuutta ja estää heidän vammautumistaan.
Hankkeen puitteissa tehdään yhteistyötä myös ympäristöjärjestöjen, kuten Maailman luonnonsäätiö WWF:n kanssa. Tätä kautta on saatu vähennettyä vastakkainasettelua metsätyöntekijöiden ja luonnonsuojelijoiden välillä. Ristiriitoja on ratkottu muun muassa sovittamalla yhteen kestävää metsätaloutta, luonnonsuojelua sekä luontomatkailua.
Koulutuksilla turvallisuutta
Vuonna 2020 hankkeessa mukana oleviin ammattiliittoihin liittyi 3 062 uutta jäsentä ja yli
4 700 uusi jäsenyytensä. Nepalissa ammattiliiton jäsenyys on uusittava vuosittain. Kaikki jäsenet maksavat 200 rupian jäsenmaksua vuodessa. Ammattiliitot ovat vaatineet palkankorotuksia, ja Nepalin hallitus onkin korottanut kaikkien alojen minimipalkkoja. Nepalin kaltaisessa maassa voi joskus olla niin, että lakien noudattaminen takkuaa ja siksi liitot ovatkin yksittäisiä työntekijöitä parempia ajamaan oikeuksia. Nepalin-kumppanit myös korostavat, että hanke on saanut ammattiliitot näyttäytymään entistä paremmassa valossa. Metsätyöntekijöiden työnantajana toimii usein kunta.
Hankkeen puitteissa järjestetyissä koulutuksissa on myös saatu työntekijät ymmärtämään työturvallisuuden tärkeys. Työntekijät osaavat myös vaatia työnantajiltaan suojavarusteita, sillä he ymmärtävät entistä paremmin oikeutensa.
Metsäpeite on saatu laajenemaan
Nepalin metsäalueet ovat lähes kaksinkertaistuneet vuodesta 1992 vuoteen 2016. Vuonna 1992 vuoristomaan pinta-alasta vain 26 prosenttia oli metsää. Nepal hävittikin suurimman osan metsäpeitteestään vuosien 1950 ja 1980 välillä, kun maaseutuväestö kasvoi ja kaatoi metsää tukkipuiksi ja raivasi sitä pelloiksi. Nepal kansallisti metsänsä jo 1950-luvulla, mutta hallinnolla ei ollut välineitä valvoa sen käyttöä. 1980-luvulla metsät luovutettiin paikallisyhteisöjen hoidettaviksi, mikä osoittautui metsänsuojelun kannalta ratkaisevaksi. Metsät ovat toipuneet parhaiten niillä alueilla, joissa on paljon metsien yhteisöhoitoa.
Myös maastamuutto on yllättäen auttanut metsiensuojelussa. Nepalista lähdetään paljon töihin ulkomaille, naapurimaahan Intiaan sekä Lähi-idän maihin. Perheet ovat usein lopettaneet peltojen viljelyn työvoiman puutteessa ja näin metsä on päässyt valtaamaan takaisin hylättyjä peltoja. Siirtotyöläiset lähettävät myös usein rahaa sukulaisilleen, YK arvioi, että jopa 56 prosenttia nepalilaisista kotitalouksista on ainakin osittain riippuvainen rahalähetyksistä, ja niillä on merkittävä vaikutus kotitalouksien taloudellisen kestävyyden ylläpitämisessä. Nepaliin jääneiden sukulaisten ei siis välttämättä tarvitse hyödyntää metsiä toimeentulossaan.
Korona kurittaa myös metsiä
Nepal on kärsinyt kovasti koronaviruspandemiasta, ja pandemia on vaikuttanut myös metsiin. Kun ihmiset eivät ole voineet esimerkiksi lähteä töihin ulkomaille tai saada toimeentuloa turismista, on toimeentuloa täytynyt etsiä muualta. Rajoitustoimenpiteet ovat myös luoneet maaperää salametsästykselle: kun tavalliset metsänkäyttäjät ovat pysytelleet kotioloissa ja poliisilla on ollut kädet täynnä koronarajoitusten valvonnassa, ovat eläinten salametsästys ja puiden salakuljetus lisääntyneet. Puuta on salakuljetettu maaseudulta asutuskeskittymiin, joissa on ollut huutava pula puutavarasta. Näin jo kerran pelastetut metsät ovat jälleen vaarassa.
Mikä SASK?
- SASK eli Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus on Suomen ainoa työelämään keskittyvä ihmisoikeusjärjestö. Toiminta lähtee siitä ajatuksesta, että tehokkain tapa poistaa köyhyyttä maailmasta on ihmisarvoinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. SASK tukee kehittyvien maiden työntekijöitä, jotta he pystyvät parantamaan asemaansa työpaikalla ja koko yhteiskunnassa. Toiminta keskittyy Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.
- SASKin jäsenjärjestöjä ovat suomalaiset ammattiliitot ja keskusjärjestöt. Toiminta rahoitetaan pääosin ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin. Loput tulevat jäsenjärjestöiltä ja yksityisiltä rahoittajilta.
- Kumppaneina SASKin toiminnassa ovat pääasiassa kehittyvien maiden ammattiliitot, kansainväliset ammattijärjestöt sekä muutamat koulutus- ja tutkimuslaitokset.