Metsä ja me
Jokaisella suomalaisella on omanlaisensa suhde metsään. Suomalaisten metsäsuhteissa on myös paljon yhteistä ja kaikille tuttua. Ymmärrys erilaisista metsäsuhteista voi auttaa luomaan siltoja kärjistyneeseen metsäkeskusteluun.
Meillä jokaisella on oma erityinen suhteemme metsään. Tuo suhde on muovautunut lapsuudesta lähtien ja jatkaa rakentumistaan aina vanhuuteen asti.
Yhdelle metsä merkitsee työtä ja tulonlähdettä. Se voi olla myös rauhoittumisen ja virkistäytymisen paikka, mielikuvitusta kutkuttava leikkipaikka, ilmainen ruokakomero tai itsessään arvokas pala monimuotoista luontoa.
– Yhden yksittäisen ihmisen metsäsuhde rakentuu monesta palasesta. Yksi ja sama ihminen voi esimerkiksi olla talousmetsänomistaja ja samaan aikaan nauttia metsässä retkeilystä ja sienestämisestä, tutkija Reetta Karhunkorva Itä-Suomen yliopistosta sanoo.
Siihen, millaiseksi kunkin metsäsuhde muodostuu, vaikuttavat monet seikat: muun muassa asuinympäristö, koulutus, ammatti, ikä, sukupuoli ja oma elämänhistoria.
– Suomessa syntynyt suhtautuu todennäköisesti eri tavalla metsiin kuin aikuisiällä tänne muuttanut. Syntyperäisen suomalaisen ajatuksissa metsä on yleensä turvallinen paikka, kun taas tulokkaasta metsä voi tuntua vieraalta ja metsäneläimet pelottavilta, Suomen metsämuseo Luston kehittämisjohtaja Leena Paaskoski huomauttaa.
Jotain yhteistä
Vaikka kunkin metsäsuhde on aina henkilökohtainen ja erityinen, puhutaan paljon myös suomalaisesta metsäsuhteesta. Onpa suomalainen metsäsuhde päässyt mukaan myös Suomen elävän perinnön kansalliseen luetteloon.
– Suomi on metsäinen maa. Maapinta-alastamme yli 70 prosenttia on metsien peitossa ja kaupungissa asuvillakin on yleensä lyhyt matka lähimpään metsään. Olemme olleet ja olemme yhä hyvin riippuvaisia metsistä. Metsää ei oikein voi välttää ja sillä on väistämättä iso merkitys suomalaisille, Karhunkorva pohtii.
UPM:n vuonna 2020 toteuttaman kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista kokee metsän läheiseksi. Jo vilkas julkinen metsäkeskustelu osoittaa, että metsät herättävät tunteita ja ovat mielestämme merkittäviä.
Suomalaista metsäsuhdetta voisi luonnehtia läheiseksi, arkiseksikin. Suuri osa vanhemmista haluaa viedä jälkikasvunsa metsään retkeilemään, ja metsäretket kuuluvat myös päiväkotien arkeen. Sienestäminen, marjastaminen, mökkeily tai halonhakkuu kuuluvat sangen monen suomalaisen elämään. Jokamiehenoikeudet ovat meille itsestäänselvyys.
– Metsä näkyy myös kulttuurissamme ja kielessämme. Arvostamme puurakentamista ja puuta raaka-aineena. Meillä on paljon metsään liittyviä paikannimiä ja sukunimiä. Sanonnat, kuten ”niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan” tai ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” ovat kaikille tuttuja, Karhunkorva selittää.
Hän huomauttaa, että osin metsäsuhteen rakentaminen on ollut tietoista. 1800-luvulla Suomen kansakuntaa rakennettaessa kansallisromanttiset taiteilijat nostivat metsät ja erämaat suomalaisuuden symboleiksi. Esimerkiksi Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Albert Edelfelt ikuistivat kansallismaisemia.
Edelleen metsä näkyy vahvasti kulttuurituotteissamme hevimusiikista lastenkirjallisuuteen ja muotoiluun. Tietoista suomalaisen metsäsuhteen rakentamista näkyy nykyisin muun muassa matkailumarkkinoinnissa.
Leena Paaskoski tähdentää, että metsäsuhteet ovat nimenomaan elävää perintöä. Ne muovautuvat ajassa ympäristön ja yhteiskunnan muuttuessa.
Viime aikoina suomalaisten metsäsuhteissa on noussut entistä vahvemmin esiin luonnon monimuotoisuuden näkeminen itseisarvona.
Tieto lisää ymmärrystä
Viime vuosina tutkimus on kiinnostunut suomalaisten metsäsuhteista. Muun muassa Lusto on pohtinut metsäsuhteen käsitettä. Reetta Karhunkorva puolestaan on väitöskirjatutkijana mukana Metsämiesten Säätiön rahoittamassa Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeessa.
Ymmärrys moninaisista metsäsuhteista ja niiden rakentumisesta voi avata polarisoituneenkin metsäkeskustelun solmuja ja auttaa katsomaan kiistoja eri näkökulmista.
– Metsäsuhteiden pohtiminen auttaa ymmärtämään, että metsissä on aina kyse myös tunteista, ei yksin tiedosta. Metsät ovat, paitsi resurssi, myös paikka, Paaskoski huomauttaa.
Karhunkorvan mukaan suomalaisten läheinen metsäsuhde on vaalimisen arvoinen, vaikka mitään selviä uhkakuvia ei olekaan näkyvissä. Kaupungistumisen etenemisestä huolimatta metsä on aina Suomessa lähellä.
– Jos suhde metsään on merkityksellinen, metsästä myös välittää ja siitä haluaa huolehtia. Samoin lapsille ja nuorille pitää mahdollistaa läheisen suhteen luominen metsään, Karhunkorva huomauttaa.
Hän tähdentää, että metsässä liikkumisella on todettu tutkimuksissa positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Metsän puhdistava vaikutus on meistä monelle tuttu.
Millainen sinun metsäsuhteesi on?
Metsäyhdistyksen leikkimielisen metsäsuhdetestin avulla voit selvittää, millainen on oma suhteesi metsään. Testi listaa kaikkiaan kuusi erilaista metsäsuhdetyyppiä. Se ehdottaa myös, millaiset erilaiset metsään liittyvät ammatit voisivat sopia testin tekijälle.
Vantaalainen ensihoidon erikoissuunnittelija Tiina Etelälahti, 46, on testin mukaan seesteinen ylläpitäjä. Hänessä on myös hitunen yhteisöllistä huolehtijaa ja huoletonta haahuilijaa.
Testin tehneistä 41 prosentilla on samanlainen suhde metsään kuin Etelälahdella.
Seesteiselle huolehtijalle metsä on pyhä paikka ja osa suomalaisuutta. Metsän virkistyskäyttö ja suojelu on hänelle tärkeää ja hän viihtyykin parhaiten luonnontilaisessa metsässä.
– Kyllä tunnistan itseni. Kuvauksen mukaan arvostan metsää metsän itsensä vuoksi. Se osuu erityisesti, Etelälahti sanoo. Hän kertoo käyvänsä arkisin muutaman kerran kävelylenkillä lähimetsässä. Viikonloppuisin hän saattaa suunnata parin tunnin patikkaretkelle Nuuksioon tai Lahnukseen. Kävellessään hän tarkkailee maisemaa ja kasveja, rauhoittuu ja rentoutuu.
– Siinä on jotain muistumaa lapsuuteeni jyväskyläläisessä lähiössä. Leikimme paljon metsässä ja rakentelimme majoja. Partiossa kävin myös.
Koulutukseltaan Etelälahti on biologi. Opinnoissaan hän erikoistui laboratoriotyöhön. Testin mukaan hänelle voisivat sopia myös metsänhoitajan, luonto- ja ympäristöneuvojan tai arboristin ammatit.
Testiä tehdessään Etelälahti sai myös oivalluksen.
– Olen aina ajatellut, että metsä on tärkeä itsessään. Se on kasvien ja eläinten koti. Itse käyn vain siellä vierailulla. Testiä tehdessä kirkastui, miten metsän voi nähdä myös monin muin tavoin. Se voi olla vaurauden lähde tai vaikkapa seikkailujen tyyssija, Etelälahti tuumaa.
Tee metsäsuhdetesti Suomen Metsäyhdistyksen
verkkosivuilla www.smy.fi